Jay Asher & Carolyn Mackler The Future of Us

The Future of us  on virtuaalinen aikamatkatarina, teinitarina ystävyydestä ja yhdessäolosta. Ennen kaikkea kirja kertoo maailman avautumisesta, uuden aikakauden alkamisesta. Tarinan keskeiset henkilöt ovat Josh ja Emma, lapsuuden bestikset, joiden vuorotteleviin teksteihin tarina rakentuu. Tarina kertoo nuoruudesta ja elämisen ilosta.

Tapahtuma-aikana on vuosi 1996. Eikä se voisikaan olla kymmenen vuotta ennen tai kymmenen vuotta myöhemmin.  Internet teki tuloaan tuolloin 1996. Sain vuonna 1982 ensimmäisen tietokoneeni ja siirryin siitä toiseen fossiiliseen eli Commadoreen. Vasta vuona 1996 yhteydet aukenivat mitä ihmeellisimmillä modeemeilla. Yliopistolla oleminen oli eduksi.

(Laitan sinut kartalle oman kertomukseni avulla. Mitä muistan vuodesta 1996? Hengitin jälleen Stadin ilmaa ja tuuletin tunkkaiset tomukerrostumat itsestäni, saatoin vihdoin hengittää. Enää ei tarvinnut katsella tehtaan puolen oransseja seiniä haikeana tai kitkeränä, sillä tuttu metro viiletti silmieni edessä. Yliopistolla tutustuin työkoneeseen, joka yritti luoda intiimiä suhdetta läväyttämällä aamuisin tekstin: Hei kulti, mitäs tänään tehdään? Nettiin koneella ei päässyt.  Seuraavalla työkoneella pääsin nettiin jo elokuussa. Sain kotisivuni pystyyn. Facebookiin liityin vasta myöhemmin ystäväni pakottamana. Aluksi netti oli väline ulos maailmalle, eikä niinkään kotikamuihin. Maailma avautui uskomattomalla tavalla, saatoin Jennien aamulla matkaan ja illalla / yöllä  näin alkeellisen chatin kautta oman kissani kulkevan uudessa kodissaan muiden keskuudessa tuolla kaukana rapakon takana. Suomalaisen lintukodon pentua ei pelätty, sillä yleensä kissa laitetaan karanteeniin, etenkin kun kyseessä oli erittäin merkittävä kissala. Kaikki olivat yhtä aikaa netissä, kotisivut olivat kasvatustyön edellytys, sukutaulujen kasvattajanimet muuttuivat henkilöiksi eri puolilla maailmaa. Wau se oli mahtavaa!)

The Future of us  elää vuotta 1996. Facea ei ole. Internet tekee tuloaan, älypuhelimista ei ole kuultu ja vasta Nokian matopeli on läsnä. Emma saa isältään tietokoneen hyvittelylahjana. Isän muuttaessa äitipuolen kanssa Pennsylvaniasta Floridaan Emma sai vanhan Hondan avaimet ja ensimmäisen lapsen synnyttyä Emma tietokoneen.  Joshin äidiltä Emma saa rompun, jonka asenettuaan kaksikko pääsee aikamatkalle kurkistamaan, millaista heidän elämä olisi 15 vuoden kuluttua. Emma ja Josh oivaltavat, että heillä on edessään tulevaisuuden ilmiö nimeltä Facebook. Sen avulla ihmiset päivittävät tietoa arjestaan, urastaan, parisuhdestatuksestaan.

My dad shipped me the computer as yet another guilt gift. Last summer, before he and my stepmom moved from central Pennsylvania to Florida, he handed me the keys to his old Honda and then started his new life. They just had their first baby, so I got this desktop computer with Windows 95 and a colour monitor.

Emma vaistoaa tulevaisuudestaan, että hän ei koe itseään onnelliseksi. Joshin elämä vaikuttaa lupaavalle, hän nappaa tavoitellun Sydney Millsin. Järkytyksekseen kaverukset havaitsevat, että heidän vuonna 1996 tekemänsä valinnat heijastuvat myös heidän tulevaisuuteen. Mitä tulevaisuus tuo mukanaan? Kannattaako tulevaisuuteen kajota?

All week, I’ve known bits and pieces of my future, and I’ve wondered how my current actions affect me in fifteen years. But when Emma’s finger touched mine, I was only thinking about  now.

The Future of us  on uskomattoman ihana tarina siitä, että tässä hetkessä eläminen on tärkeintä. Tässä hetkessä on ihan tarpeeksi ongelmia, että ei kannata surra huomistakin. En tiedä, koskettaako kirja samalla tavalla, jos ei ole elänyt tuota aikaa.  Internet oli mullistava kokemus.  Tein graduni tietokoneella ja piirsin kartatkin koneella, mutta kuinka monet naputtivatkaan kirjoituskoneella vielä hieman ennen? Voi, että jos saarten kartat olisi voinut piirtää maastossa! Nostalginen opushan tämä on ja hivenen köykäinen. Emman ja Joshin hahmot olisivat tarvinneet lihaa luidensa päälle enemmän. Asher ja Mackler onnistuvat paljon paremmin nuorten arjen kuvaamisessa.

Jay Asher  & Carolyn Mackler The Future of Us (Sinä ja mina sitten joskus) 

Simon and Schuster 2011. Kotikirjasto

Tarinoiden taikaa on lukenut tämän kirjan

Kerstin Gier Rubiininpuna

Kerstin Gier (1966) on saksalainen kirjailija.  Hän on opiskellut mm. kieliä, musiikkitiedettä ja psykologiaa ja haaveillut lapsesta lähtien kirjailijanurasta. 

Viikonloppuna vietin pidennetyn viikonlopun yksin ja kävin kirppareilla. Löysin Gierin kirjoittaman trilogian kaikki kolme kirjaa kauniisti pinottuna. Päätin, että nuo kovakantiset kaunottaret ovat minun. Kirjojen ulkoasu on suloinen, sillä mustat siluettikuvat luovat kivan tunnelman kansiin.  Useimmat ovat lukeneet trilogian jo aikoja sitten, mutta eihän näissä ole parasta ennen – päiväystä.  Ei muuten ole edes ikärajaa. Rakkaus ei katso aikaa – trilogian muut osat ovat Smaragdinvihreä ja Safiirinsini. En tiedä sarjanimen taustoja, sillä Jalokivi -trilogia olisi sopinut nimeksi paljon paremmin. Lisäksi kirjailijalta on ilmestynyt jo Unien ensimmäinen kirja Lupaus ja toinen kirjaa Vala. 

Rubiinipuna on romanttinen aikamatkaseikkailu.  Sattumalta luin myös toisen aikamatkakirjan viikonloppuna, sillä Satu Mattila-Laineen Parantola vei minut nykyajasta 1930-luvulle.

Kirjan päähenkilö on tavallinen 16-vuotias lontoolaistyttö Gwendolyn tai ainakin kaikki  luulevat niin. Hänen perhetaustansa on kuitenkin aivan jotain muuta. Joillakin Gwenin sukulaisista on aikamatkaajan geeni, ja hänen sukupolvessaan geeni on hänen nirppanokkaisella ja kauniilla serkullaan Charlottella. Kaikki odottavat jännittyneenä  Charlotten ensimmäistä matkaa menneisyyteen. 

Kaikki pyörii Charlotten tarkoin vartioidun elämän ympärillä ja häntä on valmisteltu tuleviin matkoihin ja selviämään menneisyydessä. Hänellä ei ollut koskaan aikaa ystäville, pojille, leikkeihin, shoppailuun tai elokuviin. Sen sijaan hän oli omistanut aikansa tanssien, miekkailun, ratsastuksen, kielten ja historian opetteluun. Sitten tapahtuu jotakin.  Yhtenä päivänä Gwendolyn saa huimauskohtauksen ja pian hän huomakin olevansa entisaikojen Lontoossa. Aikamatkageeni onkin lymyillyt Gwendolynin perimässä.

Kaikki ovat ihmeissään tapahtuneesta. Miten tämä on mahdollista? Miksi Gwendolyn on valittu osaksi vuosisataista kohtalonyhteyttä, kahdentoista jalokiven ketjua?  Mutta niin vain hän täyttää mystisen tehtävän ikätoverinsa, samaista aikamatkageeniä kantavan komean mutta raivostuttavan Gideonin kanssa. Gwendolyn selviää pian, että menneisyydessä on paljon salaisuuksia. Kirjan nimi tulee rubiinista, joka Gwendolyn on. Leslie on Gwendolynin paras ystävä, joka auttaa aikamatkailevaa ystäväänsä. Ystävyyden teema on hyvä.

Aikamatkatarina on omaperäinen ja mielenkiintoisella tavalla toteutettu. Tarinaan mahtuu tietenkin romantiikkaa ja koukuttavia juonenkäänteitä. Tarinan puitteet ovat mielenkiintoiset. Kirjailija on saksalainen, mutta hän on sijoittanut tarinan Englantiin. Ja minusta tarina sopii sinne paremmin, ehkä sen takia, että paikat ovat tutummat. Odotan trilogialta eri aikakauden tapoja, miljöön kuvailua ja elämäntavan erittelyä. Gwendolyn näkee myös haamuja, joiden kanssa myös rupattelee. Toivoisin, että tätä elementtiä kehiteltäisiin lisää jatko-osissa. Tarinassa on huumoria, josta myös pidän. Alun prologi aukeni vasta epilogin myötä. Rubiinipuna jätti asioita sopivasti auki ja pohjusti lukemaan koko trilogian.

Rubiinipunan mainoksissa kerrotaan, että siitä on tekeillä elokuva.  Tiedätkö sinä asiasta enemmän?

Tästä kirjasta on blogannut yös MarikaOksa.

Satu Mattila-Laine Parantola

Satu Mattila-Laine on porilainen kirjastonhoitaja. Parantola on hänen esikoiskirjansa. 

Mattila-Laineen esikoisromaanissa Parantola päähenkilö on 15 –vuotias Sini.  Koulu on loppumassa, peruskoulun päättäjäiset menossa ja ihana kesäloma alkamassa. Elisa harrastaa vintagea ja pitää parhaimman ystävänsä, Sinin, kanssa blogia sininjaelisanvintagetaivas.

Elisalla on salaisuus, jonka tietää isän ja äidin lisäksi ainoastaan lääkäri, luokanvalvoja ja Sini. Elisa sairastaa epilepsiaa. Joskus Elisa oli ajatellut kertoa sairaudestaan Santulle, kivalle pojalle, mutta pelkäsi karkottavan tämän luotaan.

Elisa ja Sini  sopivat tapaavansa vanhan parantolan luona, mutta Siniä ei vain kuulu.  Aikansa kuluksi Elisa tutkii vanhaa rakennusta. Epilepsiakohtaus yllättää Elisan ja hän huomaa joutuneensa aikamatkalle 1930 -luvun kaatumatautiparantolaan. Hän tutustuu varastohuoneessa parantolan  asukkiin, Annaan. Tytöt ystävystyvät keskenään ja rakastavat filmitähtiä ja Elokuva-Aitan lukemista.

Parantolan hoitoina ovat suolaton kasvisruoka, lepohetket, bromkali ja eristys. Parantolan arki on rankempaa kuin mihin Elisa on tottunut. Elisa ei ole kaukana kotoaan maantieteellisesti, mutta ajallisesti hän on 80 vuoden päässä. Äiti ja isä eivät ole edes syntyneet vuonna 1934. Elisa ei tuntenut oloaan kehuttavaksi, sillä hän syntyisi maailmaan vasta 60 vuoden päästä. Elisa ei vain pysty palaamaan omaan aikaansa.

Parantola on nuortenkirja, joka kertoo aikamatkatarinan. Tarina kertoo elävästi 1930-luvun arjesta toiveineen ja pelkoineen.  Arkeen kuuluu hieman oudompia juttuja, sillä Elisa ei ole tottunut lehmien aamulypsyyn, sikojen ruokintaan, pyykkitupaan tai pitsinnypläykseen. Elisa ja Anna joutuvat uhatuiksi, sillä parantolan tohtori Groman aikoo aloittaa kaatumatautisten steriloinnit.

Kirja on nopealukuinen. Sen lukee muutamassa tunnissa. Ilmaisu on tiivistä, ja siirtymiä ei selitellä. Olisin lukenut mielelläni pidemmän tarinaan ja syventänyt tarinaa enemmän. Pienikokoisessa kirjassa on sivuja vain 154. Parantola kuvaa hyvin Elisan sairauden, että siitä ei kehtaa kertoa kavereille, että erilaisuus erottaa. Epilepsialla on ollut synkkä maine ja historia. Parantola kuvaa  hyvin tätä Suomen historian vaiettua lukua. Tietyt sairaudet johtivat sterilointiin ja estivät avioliiton solmisen. Parantolan idea on taidokas ja mielenkiintoinen. Pidin tarinan lopusta ja vanhoista valokuvista. Pidän myös aikamatkateemasta.

Satu Mattila-Laine Parantola

Karisto 2015. Kustantajalta. Kiitoksin.

Parantolan ovat lukeneet myös mm. Kirjakaapin avain, Yöpöydän kirjat.

Deborah Harkness Lumottu

Deborah Harkness (s. 1965) on historian professorina Etelä-Kalifornian yliopistossa Los Angelesissa. Hän on erikoistunut tieteenhistoriaan ja tutkinut paljon 1500–1700-lukujen Eurooppaa.

Odotin tältä kirjalta paljon ja en pettynyt kirjaan, mutta minua kaivertaa jokin muu. Lumottu on avausosa All Souls –trilogiasta. En pidä siitä, että suomennetaan trilogian ensimmäinen osa ja jätetään loput suomentamatta. Lumottu on aikuisfantasiaa ja varsin hyvää.

Harkness koukuttaa lukijan historiallisilla yksityiskohdillaan, taidokkaasti tehdyillä henkilöhahmoillaan ja hyvin kerrotulla tarinalla.  Kirjan päähenkilö on kirjailijan tavoin historiantutkija. Diana Bishop viimeistelee alkemiaa käsittelevää tutkimustaan Oxfordin yliopistossa.  Bishop on tunnetun noitasuvun jälkeläinen, mutta hän salaa noitataustansa ja tekee tiedettä ilman noitakonsteja. Kukaan ei osaa yhdistää hänen sukujuuriaan sukulaiseen, joka teloitettiin noituudesta 1600-luvulla. Dianan ollessa seitsemän vanhemmat lähtivät Afrikkaan eivätkä palanneet sieltä elävinä.

Minut oli nähty, eikä katsoja ollut ihminen.

Kun noita katsoo toista, silmien kosketus nipistelee. Mutta noidat eivät ole ainoita olentoja, jotka elävät tässä maailmassa ihmisten rinnalla. …

Heidän lisäkseen on vampyyreja, ikiaikaisia ja kauniita olentoja, jotka elävät verestä ja hurmaavat kohteensa täydellisesti, jolleivät tapa häntä sitä ennen.

Kirjassa on outoja kulkijoita, sillä valtaväestöön sulautuneena elää sankka joukko noitia, demoneja ja vampyyrejä. Koko poppoo on sangen kiinnostunut kadonneeksi luullusta vanhasta voimallisesti suojatusta käsikirjoituksesta.

Noidat ovat syntyneet noidiksi. Vampyyrit luovat uusia vampyyreja. Teillä on lohtunanne sukutarinat ja muistot silloin, kun olette yksinäisiä tai ahdistuneita. Meillä ei ole muuta kuin ihmisten kertomia tarinoita. Ei ole mikään ihme, että moni demoni murtuu henkisesti. Voimme vain toivoa, että törmäämme jonakin päivänä muihin demoneihin ja tiedämme olevamme samanlaisia kuin he.

Perinnöllisyystieteilijä Matthew Clairmont lyöttäytyy Dianan seuraan. Kalpoinen, varsin vetreä Matthew on 1500-vuotias vampyyrikomistus.  Näiden kahden välille kehittyy tunteiden paloa, mikä ei ole vain pelkästään romanttista, vaan myös riskialtista, sillä kaksi Matthewin rakastettua on päässyt hengestään.  Matthew pyrkii olemaan suojeleva ritari, joka ajaa mustalla Jaguaarilla ja asuu linnassa, mutta ehkä hänen deittailunsa on hieman vanhentunutta. Rikaskin hän on,  sillä aikaahan hänellä on ollut kerätä mammonaa.

Työnsin tilikirjan hyllyyn ja minulle valkeni yhtäkkiä, kuinka suunnaton asia vampyyriin rakastuminen oli. Vaikeuksia ei koituisi ainoastaan rakastetun tai ruokailutottumusten takia, eikä pelkästään siksi että hän oli tappanut ihmisiä ja tekisi sen taas uudestaan. (po. rakastelun?)

Kirja käynnistyy varsin hitaasti eli siinä saa soutaa, joogata ja juoda teetä riittämiin, mutta vauhtiin päästyään tarina vie Ranskasta Yhdysvaltoihin ja aikamatkana menneisyyden Englantiin. Nainen tuoksuu siinä pajun mahlalle, tallatulle kamomillalle, häivähdykselle tuoksuhernettä sekä pudonneille tammenlehdille...  Haluatko valmistaa vampyyrirakastetulle illallisen? Reseptiä ei kannata kysyä silloin Stockan herkusta, vaan silloin kannattaa lähestyä Eläintieteen laitosta ja udella harmaasuden ravinnosta. Viinitkin ovat vuosikertaviinejä hieman vanhempaa sorttia… Ei ole tuokaan parisuhde helppo, sillä noidan ja vampyyrin liitto on ongelmallinen, mutta mielenkiintoinen.

Lumotussa on paljon historiaa, hienoja yksityiskohtia ja hyvä tunnelma. Kirjailijan historiantuntemus helpottaa lukemista eli lukija ei epäile lukemaansa. Hän välittää kirjapölyn, rakkautensa kirjoihin, kirjastoon, tutkijan maailmaan ja lukusaleihin. Lumottu on taianomainen kertomus rakkaudesta ja noitavoimista. Taas kerran saan olla kiitollinen, että meillä on Adlibris, josta saa tilattua vaivatta jatko-osat. Lukemiseni motivaatiota kuitenkin haittasi, että tiesin tarinan jäävän kesken. Kirjaa lukiessa muistin tämän ihanan Enrique Morielin kirjan  Ajattoman kaupungin varjot.

Deborah Harkness Lumottu #1 All Souls -trilogia

Alkuperäisteos A Discovery of Witches

Suomentaja Helena Bützow

WSOY 2012. Kotikirjasto.

Tämän kirjan ovat lukeneet mm.

Kirjaneidon tornihuone, Kirjamaailma, Lukunurkka, Saraseeni sekä Ja kaikkea muuta