Milena Busquets (1972) on espanjalainen kirjailija,
toimittaja ja kääntäjä. Hän on työskennellyt myös perheensä perustamassa
kustantamossa.
Olen lukenut joitakin kirjailijan
haastatteluja, joista ilmenee, että kirjan Blanca on aiheessaan hyvin lähellä kirjailijaa
itseään. Busquets kirjoitti esikoisteoksensa nopeasti menetettyään
oman äitinsä, Esther Tusquetsin. Kirjan kepeys
syntyy kirjailijan rakkaudesta muotiin ja vaatteisiin, jotka innoittivat jo hänen
blogikirjoittamistaan.
Huokasin helpotuksestani edistyessäni
tämän kirjan lukemisessa. Sivu sivun jälkeen olin varmempi, että en saa
niskaani kuravettä, että ahdistus, ankeus tai apeus eivät valtaa minua. Toinen
vaihtoehto olisi ollut tarttua chick-litin virvoittavaan syleilyyn, mutta
halusin silti jotain enemmän. Kirjan esittelyssä tarinaa kuvataan seuraavin sanoin:
ihana, pakahduttava tarina on täysosuma
vaikkapa Siri Hustvedtin, Riikka Pulkkisen ja Sadie Jonesin lukijoille. Vain
Sadie Jones osuu minuun, mutta etsin juuri päinvastaista kirjaa, joten sekin lipuu
ohitseni.
Blanca matkustaa äitinsä
hautajaisten jälkeen perheen kesähuvilalle merelliseen Cadaquésiin lasten,
koiran, ystävien, rakastajan ja ex-aviomiesten seurassa. Kirjan
teemoista tärkeimmät ovat luopuminen, surutyö, rakkaus ja seksi. Blanca käy läpi suruaan ja menetystään. Muistojen
virta kulkee kesän ajan mielessä. Muistot kuljettavat eri aikaan elettävästä
hetkestä, äidin omaisuus muistuttaa läsnäolosta vielä pitkään.
Keitä muita sinne tulee? Sofia kysyy.
Anna kun mietin. Ai niin, molemmat eksäni.
Mitä?
Menetkö Cadaquésiin kummankin ex-miehesi kanssa? Lasketko leikkiä, eikö niin? Luuletko, että tuo on normaalia? Elisa sanoo.
En tiedä, onko se normaalia. Mutta itsehän olette koko päivän hokeneet etten saa olla yksin, että minulla pitää olla ympärillä ihmisiä, jotka rakastavat minua. No, luulen että Oscar ja Guillem rakastavat minua.
… Santikin tulee. Perheensä kanssa, lisään.
Tämäkin menee ohi –teoksen minäkertoja on nelikymppinen, espanjalainen nainen. Tarina alkaa hautajaisista Port
Lligatin hautausmaalla, kun Blanca jättää jäähyväiset äidilleen. Tämä on kirja tunteista ja elämänrooleista tyttärenä. Kertoja puhuttelee
äitiään sinä-muodossa, joka tuo kirjan entistä lähemmäksi lukijaa. Kirjan rakenteen kannalta ratkaisu on
erinomainen, sillä äiti pysyy läsnä läpi kirjan. Monta kertaa kavahdan
sinuttelua lukiessani – tehokasta. Tämä toimii juuri niin kuin pitääkin. Kirjan aihe on universaali ja jokaista meitä koskettanut tai koskettava.
Emme olleet koskaan äiti ja tytär jotka olivat toisensa parhaat ystävättäret ja kertoivat toisilleen kaiken, emme puhuneet kaikkein henkilökohtaisimmista asioista, luulen että yritimme aina olla toistemme edessä paras versio itsestämme.
Tämäkin menee ohi on kepeän kesäinen kirja viinilasien äärellä. Kirjan
nimi on viisaiden päätelmä. Äidin lisäys siihen oli Tuska ja ahdistus menevät ohi, niin kuin menee onni ja autuus. Ja edellisen täydentää tytär: Nyt tiedän, ettei se ole totta. Elän ilman
sinua aina siihen asti kun kuolen.
Tämäkin menee ohi on hieno erokirja yhdestä vaikeimmasta ja hienoimmasta
ihmissuhteesta, joka meillä jokaisella on. Jokainen nainen on äitinsä tytär hyvässä tai pahassa. Kuolemassa on kyse erosta. Luopumisesta, irtipäästämisestä, anteeksiannosta ja etenemisestä. Tuo alla oleva lainaus muistutti mieleeni samanlaisen episodin sinisen St Michaelin villatakin kanssa.
Ja meillä on talossa uusi asukas, hänen nimensä on Rey, yritän opettaa poikia viemään sen kävelylle joka päivä. Toissapäivänä vein neuletakkisi pesulaan, kun saan sen torstaina takaisin, se on ”kuin uusi”, kuten minulle sanottiin.
Mietin lukiessani kirjan nimeä.
Tällaiset yhdentekeviltä kuulostavat nimet tuntuvat olevan suosiossa. Pitkät
nimet kiehtoivat jokin aika sitten tyyliin Katherine Pancol
Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin
tai Raphaele Billetdoux Minun yöni kauniimmat kuin teidän päivät. Erityisesti ihmettelen nimiä, jotka ovat mitään sanomattoman
tylsiä. Suomalainen-sana nimessä tuntuu hyvin rajaavalle. Kirjat eivät
erotu toisistaan. Tämäkin menee ohi
unohtuu jo huomenna minulta, mutta tarinan muistan pitkään.
Milena Busquets Tämäkin menee ohi
Alkuperäisteos También esto pasará, 2015
Suomentaja Tarja Härkönen
Otava 2016. Helmikuun uutuusostos.
Kirjan on lukenut myös mm. Mummo matkalla.
Ystävänpäivän lukumaraton
Suomentaja Tarja Härkönen
Otava 2016. Helmikuun uutuusostos.
Kirjan on lukenut myös mm. Mummo matkalla.
Ystävänpäivän lukumaraton
![]() |
Ystävänpäivän lukumaraton |
Päätin lähteä mukaan kirjabloggaajien ystävänpäivän lukumaratoniin sunnuntaina 14.2.2016. Haastetta emännöi Yöpöydän kirjat -blogin Niina.
Haasteen säännöt
- Ilmoita osallistumisestasi tämän postauksen kommenttikenttään.
- Lukumaratonin pituus on 24 tuntia. Maratonin voi aloittaa mihin kellonaikaan vain, myös edeltävänä päivänä, kunhan osa suorituksesta osuu varsinaiselle maratonpäivälle. Voit esimerkiksi aloittaa jo lauantaina 13.2.2016 klo 12.00, jolloin maraton loppuu osaltasi 14.2.2016 klo 12.00. Maratonin tulee kuitenkin päättyä viimeistään ennen keskiyötä 15.2.2016.
- Jaloittelu-, ruoka- ja lepotaukoja saa pitää tarpeen mukaan, mutta niihin käytetty aika lasketaan mukaan kokonaissuoritusaikaan.
- Voit halutessasi kirjoittaa blogissasi päivittyvää postausta maratonkuulumisistasi, mutta riittää, jos kirjoitat maratonistasi koostepostauksen. Kirjaa ylös lukemasi sivumäärä ja teoslistasi ja ilmoita ne julkisesti blogissasi. Jos sinulla ei ole omaa blogia, voit ilmoittaa lukemasi sivumäärän ja halutessasi myös kirjat tämän postauksen kommenttikenttään. Haasteen emäntä tekee koosteen, johon kirjataan kaikki osallistuneet blogit ja yhteinen luettu sivumäärä.
- Lukea saa mitä tahansa, missä ja miten vain! Luetpa siis esimerkiksi sarjakuvaa bussissa lukulaitteelta tai kivikovaa klassikkoa kotisohvalla, ovat kaikki tyylit vapaita.
- Lukumaratonin edistymisestä voi raportoida myös somessa. Maratonin hashtagina on käytössä perinteinen #lukumaraton
Oma kirjatilanteeni on hyvin avoin vielä tässä vaiheessa, koska en tiedä, mitä kirjoja ehdin saada kasaan viikonloppuun mennessä. En tavoittele kirjojen lukumäärää tai sivuja. Laitan muutaman mahdollisen kirjan, joita olen ajatellut lukevani. Minulla on pakko olla vaihtoehtoja, sillä yhdellä lukumaratonilla keskeytin kirjan.
Aloitan tällä kirjalla
Sun-mi Hwang Kana joka tahtoi lentää (140 s.)
Toinen epäröintiä aiheuttava on Austen. Olen tuomassa blogiini niin Jane Austenin Emman kuin Ylpeyden ja ennakkoluulon. Omistan kirjat, mutta olen päättänyt lukea uuden käännöksen jälkimmäisestä, joka päätöksenä tuottaa minulle päänvaivaa kohtuuttomasti. Tämän voisi säästä lukumaratonin loppuun.
Saatan lukea myös tämän Takashi Hiraide: Kissavieras (152 s.)
Lukuvuoroa odottavat myös nämä: