Lähdin lukemaan kirjaa hieman epävarman oloisena, sillä scifi ei ole mielialuettani. Karsastan varsinkin avaruusjuttuja ja kutsunkin niitä teknoscifeiksi. Mutta olenhan minä katsonut Stanley Kubrickin ohjaaman Avaruusseikkailu 2001 sekä Peter Hyamsin ohjaaman jatko-osan 2010 leffana, tosin vapaaehtoisuudestani voidaan olla montaa mieltä. Kuitenkin muistan alkumusiikin. Kiinnostuin Weirin kirjasta sen saamien myönteisten arvioiden mukaan.
Kuusi päivää aiemmin Mark Watneyn oli tarkoitus olla ensimmäisiä ihmisiä Marsissa, mutta nyt hän on ensimmäinen ihminen, joka kuolee siellä. Ares 3:n miehistö joutuu keskeyttämään tehtävänsä hiekkamyrskyn takia. Evakuoinnin aikana Markiin osuu katkennut antenni ja hänen avaruuspukunsa vaurioituu. Tietokoneen elintoiminnot näyttävät nollaa. Komentaja Lewis olettaa hänen kuolleen ja antaa Mars-nousijalle lähtöluvan. Mark jää Marsiin ja herää jonkin ajan kuluttua.
Myrsky vei antennit ja Markille ei ole yhteyttä maahan tai Arekseen. Ruokaa hänellä on säännöstelemällä noin 400 sadaksi päiväksi, mutta happigeneraattorin ja vedenkerääjän tulee toimia ilman häiriöitä. Seuraavan miehitetyn Mars-lennon on määrä tapahtua neljän vuoden kuluttua, mutta sekin laskeutuu 3200 kilometrin päähän. Näillä välineillä on mahdotonta matkata sinne. Lisäksi ruokakin loppuu paljon sitä ennen. Toisaalta Mark on optimisti ja selviytyjä luonteeltaan. Hän ei aio luovuttaa vaan kamppailla selviytymisestään kosmisten voimien edessä.
Jokaisella ryhmän jäsenellä oli kaksi erikoisosaamista. Minä olen botanisti ja mekaniikan insinööri; käytännössä se retkikunnan yleismies joka korjaa kaiken ja pelailee kukkien kanssa. Mekaaninen osaamiseni saattaa pelastaa henkeni, jos jokin menee rikki.
Mark ryhtyy valmistamaan kukkapurkillisesta maasta tuotua multaa, Marsin maaperästä ja omista jätteistään ”multaa”. Ongelmana on, että siinä pitää olla käynnissä tietty maaperäeliöstön toiminta. Toinen ongelma on vesi, jota on aivan liian vähän tällaiseen tarkoitukseen. Mark räjäyttää miltei itsensä vettä valmistaessaan, mutta siitäkin selvitään.
Kävin läpi ruokavarastoja ja silmiini osui monenmoista mitä voisin istuttaa. Herneitä esimerkiksi. Papuja on joka lähtöön. Löysin myös kaksitoista perunaa. Jos yksikään niistä itäisi kaiken kokemansa avaruusmatkailun jälkeen.
Mark istuttaa vain perunat ja käyttää koko saamansa sadon uuden sadon kasvattamiseen. Kirjailijan botaniikan taidot eivät oikein vakuuta minua. Markin olisi pitänyt kasvattaa herneitä ja papuja, koska ne olisivat sitoneet suoraan ilmakehän typpeä ja siten lannoittaneet maata perunalle ja herneen versoja olisi voinut syödä, ei niistä herneitä olisi kannattanut odottaa.
NASA:ssa on huomattu, että Mark on elossa Marsia kiertävien satelliittien kuvien perusteella, mutta minkäänlaista yhteydenpitomahdollisuutta ei ole. Mark tekee miltei päivittäin lokimerkintöjä, joissa kertoo hyvinkin tarkasti mitä on tehnyt ja kommentoi niitä omalla mustalla huumorillaan. Jei!
Yksin Marsissa on super scifi-trilleri, elossa säilymistaistelu, jota lukee ahmimalla. Siinä on paljon teknistä nippelitietoa ja kuvauksia laitteista ja niiden toiminnasta, mutta nämä kaikki lukee lähes samalla innolla kuin muunkin tekstin. Suomennetussa tekstissä häiritsi muun miehistön pelkät sukunimet Lewis, Martinez, Beck, Vogel ja Johanssen. Kirja etenemisen myötä paljastuu mm. että komentaja Lewis on nainen. Englanninkielisessä versiossa tämä olisi varmaan selvinnyt paljon aikaisemmin. Tekstissä on myös välillä Apollo 11 ja toisaalla Apollo 13. Yksin Marsissa on jännittävä ja epätoivoinen selviytymistarina olemattomin mahdollisuuksin.
Andy Weir Yksin Marsissa
Alkuperäisteos The Martian : A Novel (2011, 2014)
Suomentaja Kaj Lipponen
Into 2015. Kustantajalta. Kiitoksin
Kirjan ovat lukeneet myös Taikakirjaimet, Notkopeikko, Nipvet, Lukupino,
