Abercrombie Särkynyt meri 1 - Vain puoliksi kuningas ja Taavi Vartia Varastettu vaimo

Ilahduin saaressani Abercrombien kirjan kustantajalta. Joe Abercrombie on brittiläinen, Bathissa asuva kirjailija, jonka nuoruus kului tietokonepelien ja mielikuvitusmaailmoiden parissa. Hän opiskeli Manchesterin yliopistossa psykologiaa ja toimi Lontoossa TV-dokumenttien ja –konserttien leikkaajana, kunnes julkaisi ensimmäisen fantasiakirjansa The blade itself (2006).

Nuori Yarvi on valmistautumassa pappiskokeeseen äiti Gundringin luona myöhään yöllä, kun hänen setänsä Odem tulee kertomaan, että hänen isänsä kuningas Uthrik ja vanhempi veljensä on surmattu väijytyksessä ja että Yarvi on nyt kuningas. Yarvi on syntynyt toinen käsi surkastuneena ja häntä pidetään heikkona ja sopimattomana valtaistuimelle, koska hän ei pärjää taistelukentällä. Yarvin isä kuningas Uthrik oli aina halveksinut nuorempaa poikaansa, eikä pitänyt hänestä. Siitä huolimatta Yarvi suunnittelee isänsä surman kostamista.

”Olet oppinut paremmaksi.” Yarvi sai sanottua…

”Niin sinäkin kuninkaani.” Yarvi näki kuinka Keimdalia inhotti, kun tämä kosketti vääntynyttä raajaa, ja hän katsoi parhaaksi vielä kutittaa tätä sormentyngällään. Ehkä ele oli pikkumainen, mutta heikkojen pitää pärjätä pienimuotoisilla kostotoimilla.

”Minä olen oppinut huonommaksi”, Yarvi mutisi Keimdalin astellessa takaisin kaltaistensa luokse.

”Usko pois.”

Kirjan kuvausten perusteella voisi kuvitella, että eletään viikinkiaikaa, jossa vain sotureilla on arvoa. Särkynyt meri on sisämeri, johon päästään lounaassa olevien salmien kautta Juuttimaan pohjoispuolelta ja länsirannalle siitä pohjoiseen jää Gettlanti, itärannalla on Sagenmaa. Kuvauksesta ei voi olla yhdistämättä aluetta Itämereksi, vaikka kirjailija onkin brittiläinen. Pohjoisranta on kuvaaamatta.

Alueella palvotaan monenlaisia jumalia aina eri tarkoituksiin. Niimpä Kuningas Yarvi vannoo isänsä haudalla valan, jonka jälkeen hän johdattaa soturinsa kostoretkelle Vansterlantiin.

”Minä Yarvi, Uthrikin ja Laithlinin poika, Gettlannin kuningas, vannon valan! Vannon aurinkovalan ja kuuvalan, vannon sen Naisen Joka Tuomitsee, Miehen Joka Muistaa ja Naisen Joka Solmii Solmun nimeen. Kuulkoon minua todistajina isäni, veljeni ja tänne haudatut esi-isäni. Kuulkoon minua todistajina Mies Joka Katsoo ja Nainen Joka Kirjoittaa. Kuulkaa te kaikki minua todistajina. Olkoon valani minulle kahle kaulassani ja tutkain sisälläni. Minä vannon kostoa isäni ja veljeni surmaajille. Tämän minä vannon!”

Vansterlannissa oma sotajoukko syrjäyttää Yarvin kuninkaan paikalta, mutta hän ”pelastuu” ihmeen kaupalla putoamalla linnakkeen muurilta mereen ja katoaa. Hänet kuitenkin löytää vihollisen sotajoukko, joka myy hänet orjakauppiaalle. Sieltä hän joutuu kaleeriorjaksi soutamaan.

Sukupuoliroolit ovat kirjassa päälaellaan, sillä äiti Gundring ja myös muut pääpapit ovat naisia. Samoin osoittautuu, että kapteenina kaleerilaivalla, johon Yarvi joutuu, on entinen sotapäällikkö ja nainen. Erilaisten seikkailujen jälkeen Yarvi onnistuu upottamaan laivan pohjoisessa banyalaisten luona, kun meri on jo osittain jäässä ja pääsee pakenemaan orjajoukon kanssa, johon on ystävystynyt. He joutuvat loppumattomalle jää- ja lumilakeudelle ilman ruokaa. He suuntaavat arktisissa olosuhteissa kohti Gettlantia, läpi erilaisten seikkailujen ja taisteluiden.

Koko tarina kerrotaan nuoren prinssi Yarvin äänellä. Tarinassa on raakuutta, sillä ihmisiä kuolee kasapäin ja joitain kohtia kuvataan turhankin yksityiskohtaisesti. Väkivalta kuului viikinkien ryöstöretkiin ja kostoretket nähtiin oikeutetuiksi. Tänä päivänä ihminen on hyvin samanlainen, sillä ihminen ei ole juuri muuttunut (vrt. Syyria / Isis). Särkyneen meren tarinassa sankari ei kuitenkaan ole komein ja urhein vaan älykkäin. Samoin Yarvin orjakaverien joukko ei ole joukko sankareita, jotka selviytyvät (kuten useimmiten tapahtuu), vaan osa heistäkin kuolee.Vähitellen paljastuu, että nämä kaverit ovat ihmisiä, jotka on eri syistä ryöstetty tai vangittu ja myyty orjiksi ja heidän taustansa on moninainen. Loppuratkaisu on  yllättävä, vaikka viitteitä on annettu pitkin matkaa.

Aamulehden kriitikko mainitsee tällaisen väkivallan estetisoinnin grimdark fantasiaksi, jonka esikuvana pidetään George R. R. Martinia. Kirjaa markkinoidaan nuorille suunnattuna fantasiana, jossa fantasian elementit eivät korostu. Parhaiten tätä kuvataan nuorten seikkailukertomuksena. Sinänsä tarina on vetävä ja sujuu nopeasti aikuisemmankin lukijan käsissä. Kirjan hahmojen nimet olivat osittain hankalia (mm. Shadikshirram) muistaa ja osittain häiritsivät lukemista. Trilogian jatko-osat ilmestyvät puolen vuoden välein, joista seuraava osa eli Halki puolen maailman ilmestyy kesän alussa.

Joe Abercrombie Särkynyt meri 1 - Vain puoliksi kuningas
Alkuperäisteos Half a king (2014)
Suomentaja Mika Kivimäki
Jalava 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.



Taavi Vartia Varastettu vaimo

Taavi Vartia (1965) on kotimainen käsikirjoittaja, ohjaaja ja kirjailija. Hän on aiemmin kirjoittanut viikinkiaikaan sijoittuvia nuortenkirjoja ja siksi hänen oli helppo sijoittaa Varastettu vaimokin sinne. Kirja alkaa vuodesta 1069 ja jatkuu kymmenisen vuotta. Tarkkaa lopettamisvuotta ei kerrota.

Rufino Salvar on Sardinialainen, arvostettu villakauppias, joka kuitenkin on ”kauppamatkoillaan” luonut omaisuutensa ryöstelemällä ja orjakaupalla yhdessä viikinkipäällikkö Halvardin kanssa.

Halvard on lähettänyt uudelle, neljä vuotta kestäneelle retkelle 50 aluksen laivaston, jota komentaa Halvardille uskollinen Dors. Osan matka-ajastaan viikingit palvelevat Konstantinopolin keisarin vartiokaartissa. Paluumatkalla koko laivasto poikkeaa Samuelin saarelle, jossa Rufino Salvarin talo sijaitsee. Hän on palkannut turvakseen kymmeniä sotilaita ja saarta vartioidaan päivin öin. Dorsin joukkoineen noustessa maihin, yksinäinen nuoli tappaa Dorsin kakkosmiehen, josta viikingit riehaantuvat. Muutamat eloonjääneet vangitaan myytäviksi paluumatkalla orjiksi.

Soturin pidellessä Cristinaa tiukasti paikoillaan nuolen haavoittama mies katsoi häntä arvioiden. Sitten mies nyökkäsi lyhyesti ja soturi alkoi riuhtoa häntä eteenpäin. Silloin Cristina näki isän ja Dorotean. Isä makasi verisenä, kasvot pahoin runneltuina, raajat epämääräisessä asennossa allaan maahan imeytyvä verilammikko..

Dors on saanut Halvardilta tehtäväksi vangita Salvarin nuori tytär Cristina ja tuoda hänet Norjaan luokseen ja näin tapahtuukin. Salvar on pettänyt Halvardin ja siinä yhteydessä Halvardin vaimo ja pieni tytär ovat kuolleet ja kostoksi hän haluaa Salvarin tyttären. Matkan ajan Dors vartioi Cristinaa kuin silmäteräänsä ja luovuttaa tämän Halvardinkylässä Halvardille. Halvard tulee kuitenkin katumapäälle, ja lähettää kolme miestä myymään Cristinan Kaupangiin orjaksi. Matkalla miehet alkavat tapella Cristinasta ja kaksi heistä kuolee ja Cristinan onnistuu tappaa viimeinen. Hänet saadaan kuitenkin kiinni ja tuomitaan talveksi maakuoppaan.

Cristinan isännäksi määrätään Dors, joka kuitenkin on luonteeltaan mitä oikeudenmukaisin ja nuhteeton isäntä. Cristinaa vaivaa koti-ikävä ja katkeruus ryöstäjiään kohtaan. Hän miettii pakenemista ja kostoa, mutta orjan asema on tukala. Karkaamisesta tai varastamisesta seuraa kuolemanrangaistus. Mutta aika kuluu ja Cristina alkaa katsella kylän miehiä himoiten ja myös kylän miehet tiedostavat uskomattoman kauniin Cristinan. Voimakkaan eroottisen latauksen jatkuessa Dorsin vaimo Inga tulee yhä mustasukkaisemmaksi ja lopulta järjestää Cristinan varkaaksi, jolloin Halvardilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin julistaa Cristinalle tuomio varkaudesta. Cristina pääsee vielä kylän väen mukana markkinoille Kaupangiin. Mutta minkä tuomion Halvard hänelle määrää: hirttämisen vai uhraamisen markkinoilla jumalille elävältä suolistamalla?

Oli hämmentävää nähdä aikuinen nainen, jota toisissa olosuhteissa olisi voinut haluta ja joka toisaalta voisi olla hänen tyttärensä. Ja kuitenkin juuri tämä nainen oli tytär miehelle, jonka vuosi hän oli rakkaimpansa menettänyt. Jos Rufino Salvar olisi jäänyt henkiin ja jos hänet olisi tuotu Halvardinkylään, hän saisi katsoa vierestä, kuinka Halvard yhdellä veitsenpistolla veisi häneltä kaiken. Halvard oli tyytyväinen huomatessaan, kuinka viha ja katkeruus alkoivat sittenkin taas nousta. Se auttoi häntä pysymää kovana tämän naisen edessä ja kohtelemaan häntä murhaajan tyttärenä.

Lukemisekseni sattui sattumalta kaksi viikinkiaiheista kirjaa peräkkäin. Kumpikin kirjailija suoriutui tehtävästään hyvin, vaikka kirjat olivat hyvin erilaisia. Vartian kirja on historiallinen romaani, rakkauden, seikkailun ja yhteiskunnan kuvauksen lomassa. Varastettu vaimokin on paikoin raaka, mutta sitä viikinkien ryöstöretket olivat. Talot poltettiin, ihmiset tapettiin ja kaikki kelpaava ryöstettiin. Orjien kohtelun kuvaus on raakaa.

Kaikesta huolimatta kirja on erinomainen ja luin sen nopeasti. Suosittelen historiallisten romaanien ystäville. Kirjan kansi on upea ja  kuvan tausta ajoittaa hyvin kirjaa!

Taavi Vartia Varastettu vaimo

Paasilinna 2015. Arvostelukappale. Kustantajalta. Kiitoksin.

Yö ei saa tulla ja Ystävänpäivä

Tiina Raevaara (1979) on perinnöllisyystieteestä väitellyt biologi. Hän on kirjoittanut aiemmin seuraavat teokset: Eräänä päivänä tyhjä taivas (2008), En tunne sinua vierelläni (2010). Hukkajoki (2012) ja Laukaisu (2014) sekä tietokirjan Koiraksi ihmiselle (2011), joka käsittelee koiran historiaa ja evoluutiota. En ole lukenut Raevaaran Laukaisua, sillä sen aihepiiri ei ole oikein minua. Sen sijaan kauhugenre kiinnostaa minua aina jossain määrin.


Yö ei saa tulla –kirjan genre on vaikeampi määritellä eli onko se kauhua, goottikauhua, kauhua fantasian ottein vai kauhua magian ripauksin. Luin äskettäin Hautalan Kuokkamummon ja pidin siitä ja sen jättämästä fiiliksestä. Tunnetko joskus, kuinka yhdistät mielessäsi lukemasi kirjan johonkin aiemmin luettuun vaikka et löydä niiden yhteyttä. Raevaaran kirjaa lukiessa ajattelin usein Jenna Kostetin Lautturia. Yö ei saa tulla esittelyissä mainitaan yhteys E.T.A. Hoffmannin Nukkumatti-tarinaan. En löytänyt sitä omistamistani Hoffmannin teoksissa. Tarinassa nukkumatti heittää lasten silmiin unihiekkaa ja lasten nukahdettua käy kaivamassa heiltä silmät.


Kirjan minäkertoja on 25 -vuotias Johannes, Helsinkiin muuttanut nuorukainen, joka työskentelee Thedorin kultakaupassa. Kirjan miljöönä toimivat Helsingin kadut, tutut kadut, jotka kauhu pukee pahuuden näyttämöksi. Johannes tapaa pitkästä aika vanhat ystävänsä Antin ja Katariinan. Antin sisar ja Johanneksen rakastama Aalo kuoli vuosia sitten.


Minulla oli vaikeuksia Aalon nimen kanssa, sillä luin viime vuonna Anne Leinosen kirjan Ilottomien ihmisten kylän, ja siinä Aalo oli poika. Antti on päättänyt kostaa sisarensa kuoleman ja haluaa Johanneksen mukaan. Hän aikoo tappaa nykyisin lääketehtailijana toimivan kartanonherra Otto Sandvallin, jolla oli kytköksensä Aaloon. Kolmikko päätyy Sandvallin järjestämiin naamiaisiin lääkefirman tiloihin.


Raevaaran tarina tuo paikon mieleen Bruno Schulzin maagisen kaupunkikuvauksen kirjassa Kanelipuodit ja muita kertomuksia.


Kun katsahdin jälleen toiseen suuntaan, rakennusten reunustamalle Unioninkadulle, hätkähdin. Minulla oli jo pitkään ollut tunne , etten enää nähnyt niin selvästi kuin aiemmin, että minulla oli aiempaa vaikeampi kohdistaa katseeni ja erotta yksityiskohtia.

Kaupunki kuitenkin todella näytti erilaiselta kuin aiemmin. Talot kumartuivat katujen ylle, nojasivat läkähtyneinä ainoaan suuntaan, jossa oli tyhjää tilaa. Usvan, tai ehkä höyryn, määrä oli lisääntynyt katujen yllä. Se liukui autoteitä pitkin kuin vesi. Kaupunki oli musta, usva valkoista lietettä sen uomissa.

Yö ei saa tulla on hyytävä, pahuuden viittaa tarjoileva retki kumman maailmaan. Kummasti minäkin seurasin koirani Hallan liikkeitä lukiessani ja rapsuttelin sitä pitääkseni sen lähelläni. Manasin myös turhaan sammutettuja valoja illan hämärtyessä viekkaasti. En voi siis vähätellä lukukokemustani, sillä Raevaaralla on taito herkistää aistit kuulemaan ylimääräiset rapsahdukset ja varjojen häivähdykset.

Unessa seisoin kallioilla, tietenkin niillä samoilla rantakallioilla, paitsi ne ovat jyrkemmät ja kumpuilevammat kuin kalliot todellisuudessa. Tai mistä minä tiedän. Ehkä muistan väärin. En ole nähnyt sitä todellista rantaa sitten Aalon kuolema.

Antti syyttää Sandvallia siskonsa kuolemasta. Mikä osuus on Sandvallin nukkemaisella vaimolla? Mihin juonitteluun Johannes sotkeutuu? Mennyt pyrkii esiin piilostaan väkisin. Kaupungin yössä katuja pitkin lipuvat täydet raitiovaunut, joissa ihmiset niin nuoret kuin vanhat seisoivat tottuneina matkaamaan tietämättä edes määränpäätä. Jokainen tuijottaa tyhjyyteen tyhjin silmin, mustine silmäkuoppineen.

Raevaara johdattaa lukijan kauhun keskelle, jossa uni, painajaiset ja valveilla olo vuorottelevat fragmentaarisina palasina. Suosittelen lukuhetkeä kotimaiseen kauhuun.

Tiina Raevaara Yö ei saa tulla
Paasilinna. 2015. Arvostelukappale. Kustantajalta. Kiitoksin.

En löytänyt seuraamistani blogeista tähän linkkejä, joten tavoistani poiketen laitan linkin HS:n tekstiin.






Tänään on 13.2 ja perjantai, mutta huomenna Ystävänpäivä

Huomenna on ystävänpäivä Miten vietät sen? Olisi tarjolla esimerkiksi Lukumaratonia. Itse jätän tuon väliin ja ystävänpäivänkin vietän tänään. Luenko huomenna, sitä en tiedä. Luenko edes koko viikonloppuna vai menenkö ajastuksilla? Ehkä tämä viikonloppu on mielenkiintoisempi ilman kirjoja. Suljen nyt koneen ja lähden kohti Himalajantietä ja sieltä Stadiin Liike 51 :n herkkujen luo ja sieltä toisen ystäväni luo. Nappaan tämän kirjan mukaan laukkuuni, sillä kun ystävän tuntee, niin hänet osaa yllättää. En tietenkään anna tätä kappaletta, olen omistuksenhaluinen, en vie kirjaa, jota en itse pitäisi, vaan tietty toisen, ostetun.


Ystävyydessä tehdään tekoja, jotka muuten jäisi tekemättä. Luotetaan toiseen, että toinen osaa rakastaa yhtä paljon kuin itse. Ystävyydessä sallitaan toisen jatkaa rakastamista. Meillä on edessä jännä viikonloppu uuden perheenjäsenemme kanssa. Jos olet nähnyt Facebook-profiilikuvani, niin sittenhän tiedät, että värillä on väliä. Tunnustamme väriä. Jokainen minut tunteva tietää, että minulla on magian kosketus punaiseen, jossa ei kannata lähteä kilpasille kanssani. Moni on lähtenyt kilpasille - turhaan.


Toivon jokaiselle ihanaa viikonloppua ja rakkautta ystävien parissa.

Jos luen viikonloppuna jotain, niin silloin Sinun kirjeesi lumoaa minua tekstillään.