Satu Taskinen Katedraali

Satu Taskinen Katedraali

Teos 2014. Kustantajalta. Kiitoksin.

Satu Taskinen on suomalainen kirjailija ja kriitikko. Hän on asunut vuodesta 1999 Wienissä. Esikoisteos Täydellinen paisti voitti Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon vuonna 2011.

Katedraali on yhden päivän romaani, jonka keskiössä ovat perhe, hautajaiset ja muistojuhla. Tapahtumien miljöönä on Wien. Tarinankertoja on Tea. Tean poika tulee noutamaan äitiään kappeliin. Naisella on yllä musta väljä neulemekko kolmekymmentä vuotta sitten teetetty mekko.  Mark on naisen ainoa poika ja huomauttaa äitinsä kulahtaneesta mekosta. 

Emme ole tavanneet toisiamme pitkään aikaan, kyllä, ehkä vuoteen, ja minussa hypähtää pieni ilo, rinnan kohdalla, tunnistuksen ilo.

Tean sisar Kerstin on kärsinyt geneettisestä sairaudesta, johon hän menehtyy vain 37-vuotiaana.  Kuolema ja hautajaiset kokoavat suruvieraat yhteen ensin kappeliin ja sitten äidin luo. Tean äiti Ilse ja isosisko Bea ovat odottamassa kappelin edustalla.  Ja Leo-veli.  Leo on Simonin, Tean entisen miehen seurassa.  Äiti on hautaamassa tytärtään, joka on luonnotonta, sillä kukaan ei haluaisi sitä osakseen.  Tea ei saata ymmärtää, että oli Kerstinin aika, hän hangoittelee papin sanoja vastaan, joiden mukaan nyt oli Kerstinin aika. 

Isän kuoleman jälkeen Bea sanoi minulle, että kieltää minua menemästä pois. Ei nyt. Ilsen takia ei nyt. Minun velvollisuuteni oli jäädä auttamaan. Ja minä jäin. Vaikka olin syyllinen kaikkeen ja vanki. Siksi minua pidettiinkin vankina. Koska kaikki oli minun syytäni, Syylliset pannaan vankilaan.

Muistotilaisuus on äidin luona, jonne läheiset kokoontuvat.  Tilaisuus on vaikea ja muodollinen, kolmisenkymmentä ihmistä läsnä, joista kaikki eivät edes tunne toisiaan. Tean tavoin kukin miettii kuolemaa, aikansa rajallisuutta, Kerstinin elämää ja kukin omaa tilaansa.

Minua väsyttää. Kolottaa. Jalkoihin sattuu, selkäni on hiestä märkä. Mutta istua ei voi, seistä ei jaksa, maata ei saa. Jos en kohta pääse lepäämään, kaadun.

Tilaisuudessa keskeisintä ei ole tapahtumien kulku, vaan Tean sisäinen ajatusten virta. Hautajaisissa ihmisten tunteet ovat pinnassa, mutta tässä tilaisuudessa ihmiset näyttäytyvät kovin etäisiltä toisiaan kohtaan. Muistojuhlaan kokoontunut perhe on rajatussa, suljetussa tilassa. Tea käy läpi tunteitaan ja perheenjäsenten lukkiutunutta tilaa.  Katedraali on surullinen kirja, vaikka se sisältää paikoin huumorin pilkahduksia. Ihmiset ovat lähellä toisiaan, mutta silti niin etäällä.

Mark on pannut minulle ehtoja. Hän sanoo ajattelevansa minun parastani ja vaatii, että annan siivota huoneiston. Hän kutsuu minua nimellä ”hanstraaja” ja ”ihminen hunningolla” ja kysyy minulta, milloin olen viimeksi käynyt lääkärissä ja syönkö kunnolla ja tarvitsenko apua ruoanlaitossa. Hän ei aikoihin ole puhunut enää mitään asettumisesta tähän kaupunkiin. Sen sijaan hän sanoo, että rakastaa minua.

Tea on vetäytynyt kotiinsa, sillä hän ei halua poistua asunnostaan. Hän elää tavarapaljouden keskellä, jossa hän kerää kaiken.  Kulkuväylät muotoutuvat laatikoiden väleihin. Hän ei hävitä mitään. Eletty elämä muistoineen on räjähtämässä käsiin. Voisiko hän vielä muuttaa hänen elämänsä?  Katedraali on eriomainen perheromaani, joka tutkii perheenjäsenten valtasuhteita, perheen dynamiikka ja perheenjäsenten rooleja. Tean tarkkaileva näkökulma on paikoin hieman uuvuttava, mutta pidin kirjasta.

Tatiana de Rosnay Nimeni on Sarah

Tatiana de Rosnay  Nimeni on Sarah
Bazar 2014. Kustantajalta. Kiitoksin.

Oliko teillä mitään käsitystä sitä, mitä niille ihmisille tapahtui? minä kysyin.
Vanhus kohautti harteitaan.
Ei, hän sanoi. Ei harmaintakaan aavistusta. Miten me olisimme voineet tietää?
Vasta sodan jälkeen se selvisi. Luulimme, että heidät lähetettiin jonnekin töihin. Emme epäilleet mitään pahaa.

Tatiana de Rosnay on julkaissut yhteensä yksitoista romaania. Tatiana de Rosnay asuu Pariisissa aviomiehensä ja kahden lapsensa kanssa. Hän syntyi ranskalais-englantilaiseen perheeseen vuonna 1961. Lapsuutensa hän vietti Pariisissa ja Bostonissa. De Rosnay opiskeli englantilaista kirjallisuutta ja luovaa kirjoittamista ja on työskennellyt myös journalistina. Nimeni on Sarah (Sarah’s Key, 2007) oli ensimmäinen romaani jonka de Rosnay kirjoitti äidinkielellään, englanniksi. Se on julkaistu Suomesssa aiemminn nimellä "Avain". Kirjan on suomentanut Irmeli Ruuska. Romaanin pohjalta on tehty suosittu ja kiitetty elokuva  Sarah’s Key. Tekijältä on suomennettu aiemmin Mokka (2012) ja Viimeinen kesä (2011).

Nimeni on Sarah kertoo koskettavan tarinan toisen maailmansodan aikaisesta Pariisista.  Tarina on fiktiivinen, mutta monet sen historialliset tapahtumat ovat tosia, kuten Ranskan miehityksen tehty Vélodrome d´Hiverin –ratsia.

Tarina kulkee kahdessa aikatasossa. Kirjan juonikuvio on selkeä eli Sarahin tarina. Toisessa tasossa ajankohtana on heinäkuussa vuonna 1942, jolloin Ranskan poliisi tekee laajan ratsian ja kerää Pariisin juutalaisia pyöräilystadionille odottamaan siirtoa keskitysleirille. Sarah Starzynskin perhe noudetaan kiireisesti kotoa. Hädän ja kauhun keskellä 10-vuotias Sarah päässä takoi ajatus, että hän piilottaa pikkuveljen lukittavaan komeroon turvaan, jotta voi hakea tämän myöhemmin.

Tatiana de Rosnay  palauttaa lukijan nykyaikaan, kun toinen tarina ajoittuu kuusikymmentä vuotta myöhempään ajankohtaan. Pariisissa asuva amerikkalainen toimittaja Julia Jarmond kirjoittaa lehtijuttua tuosta mustasta päivästä Ranskan historiassa. Julia haluaa selvittää, mitä tuolloin tapahtui Rankassa. Taustatutkimuksia tehdessään paljastaa miehensä perheen salaisuuksia, jotka kytkeytyvät Sarahin kohtaloon. Julian haluaa selvittää, mitä nuorelle Sarahille tapahtui. Selvitystyössään hän ymmärtää, että hänen lähellä on ihmisiä, jotka tuntevat Sarahin tarinan, mutta vaikenevat siitä ja haluaisivat myös vaientaa Julian. Julia haluaa selvittää, pystyikö Sarah pakenemaan Beaune-la-Rolandesta vai menehtyikö tämä leirille?  Julia elää vaikeuksien keskellä, sillä hän on kokenut kaksi keskenmenoa. Suhde Bertrandin ei toimi. Hän kokee olevansa monenlaisten ratkaisuiden edessä itsekin. Tämä työtehtävä tuleekin vaikuttamaan Julianin omaan elämään odottamattomalla tavalla.

Kirjan teemana on holokausti, keskitysleirit, häpeä, unohtaminen ja vaikeneminen. Kirjan tarkoituksena on säilyttää menneessä tapahtuneet hirveydet ihmisten kollektiivisessa muistissa, että kukaan ei unohtaisi niitä.  

Pidin itse useammalla aikatasolla kulkevista kirjoista.  Nimeni on Sarah on helppolukuinen ja koskettava kirja. Aiheesta on tehty kuitenkin valtavan monta kirjaa, joten siitä ei ole helppo kirjoittaa. Lisäksi aiheesta on julkaistu niin paljon todellisuuteen pohjautuvia tarinoita, jotka ovat hätkähdyttäneet ihmisiä jo vuosikymmeniä.