Guo, Xiaolu Pieni punainen sanakirja rakastavaisille
Alkuteos: A concise Chinese-English dictionary for lovers
Suomentanut Ulla Lempiäinen
Atena, 2010. Kotikirjasto
Xiaolu Guo syntyi 1973 eteläkiinalaisessa kalastajakylässä. Hän on opiskellut elokuvaa Pekingissä ja työskennellyt mm. käsikirjoittajana, kirjailijana ja elokuvaohjaajana. Vuonna 2002 Guo muutti Lontooseen ja alkoi kirjoittaa päiväkirjaansa englanniksi, jonka pohjalta syntyi hänen englanninkielinen esikoisteoksensa.
Aluksi Pieni punainen sanakirja rakastavaisille tuntui todella hankalalle luettavalle. Keskeytin juuri äsken kirjan, jossa oli liikaa murretta. Minua vain häiritsee, että lauseet eivät solju luonnollisella lukunopeudella, vaan lukeminen tökkii. Tässä kirjassa tönköt sanat ja taivutukset toimivat minulle ärsykkeenä murteen tavoin. Vähitellen totuin kieleen ja pidin jopa kirjan huumorista. Tuo rikottu kieli ja naiivi ilmaisu ovat osa teoksen tyyliä. Kielikin paranee, kun päähenkilö kehittyy kielen suhteen. Kutsun tätä ihastuttavaa kirjaa jatkossa nimellä PPSR.
Parikymppinen kiinalaisnainen nimeltä Zhuang saapuu vuodeksi Lontooseen. Tarina ajoittuu Lontooseen saapumisen ja Kiinaan paluun väliseen ajanjaksoon. Mitään suuria juonenkäänteitä kirjassa ei ole, vaan päähenkilö kirjaa kokemuksensa päiväkirjamaisesti omaan sanakirjaan. Z osallistuu Lontoossa vuoden kestävälle kielikurssille. Hän kohtaa kaiken uutena, erilaisen kulttuurin, oudon kielen, ihmisten erilaiset tavat. Hän on ensimmäistä kertaa poissa yön kotoa. Ennen Lontoota hän on tavannut yhden länsimaisen ihmisen, kun mies Britannian suurlähetystössä Pekingissä leimasi Z:n viisumin.
Meillä kiinalaisilla ei ole kielioppia. Me puhumme asiat helposti. Ei verbivaihtelua, ei aikamuotoero, ei sukumuutos. Kiinalainen oman kielen pomo. Mutta englannin kieli englannin puhujan pomo.Z tapaa biseksuaalin, englantilaisen vegaanimiehen elokuvateatterissa. Olen aina ihmetellyt, kuinka joku voi tavata toisen elokuvateatterissa. En ole ikinä elämässäni ollut yksin elokuvissa. Saati, että helsinkiläinen puhuisi ventovieraalle elokuvissa tai bussissa. Kerran puhuin ikäiselleni nuorelle miehelle bussissa, annoin kirjani kysyen voitko tappaa tuon? Olin kai niin hädissäni, että ventovieraskin hämääntyi. Olin myöhässä tapani mukaan eli en voinut jäädä pois, mutta minusta ei myöskään ollut matkustamaan ampiainen vieressäni. Joten matkanteko jatkui ampiaisen listimisen jälkeen. Pyyhin huolella kirjan. Minulla ei ollut mitenkään hauskaa tuossa tilanteessa.
PPSR on virkistävän erilainen rakkaustarina. Z kokee länsimaiden kulttuurin erilaisuuden ja valtavan yksinäisyyden. Nelikymppisen poikamiehen elämään puikkelehtiminen on haasteellista. Mies on kuitenkin omassa ympäristössä ja omassa arjessaan. Länsimaisen keski-ikäisen miehen ja parikymppinen kiinalaisen naisen suhde ei ole ongelmaton. Naisen käsitys yhdessäolosta on 24/7, kun miehellä on myös omia harrastuksia ja ystäviä. He kohtaavat myös kulttuureidensa konfliktit. Vegaanin ja lihansyöjän yhdessäelo tuo ongelmansa, etenkin jos vain toisen joustaa. Tähän ei tarvita kulttuurisia eroja.
”Muistan kun sanoit kerran, että Tiibet kuuluu Kiinalle. En voi uskoa, että olet sitä mieltä!”
”No… Sinä näet asiat valkoisen englantilaisen näkökulmalta. Harmi etteivät sinun englantilaiset onnistuneet valloittamaan Tiibet ja Kiina!” isken takaisin.
”Mutta nyt kiinalaiset ovat valloittaneet Tiibetin!” sinä korotat äänentasoa.
Sinun kanssa on sitten tylsä syödä joka päivä. Sinä syöt vain vihanneksia, et vehnää, et pastaa, et valkoista riisiä, et leipää, vain kutunjuustoa, kalasta puhumattakaan. Tuskin mikään ravintola kelpaa. Eikä paljon iloa minun kokkauksista. Vanhemmat sanovat, että sinä menetät elämän iloisimman asian.
Z lähtee kokeilemaan interreilaamisen iloja Eurooppaan. Z matkustaa Lontoosta Pariisiin, Berliiniin, Venetsiaan, Lissaboniin ja Dubliniin. Miehen ohjaamana Z lähtee yksin matkaan, näkemään meren ja maailman. Z kokee reissulla, mitä on olla yksin, itsensä kanssa, pärjätä omillaan, olematta riippuvainen toisesta. Hän palaa monta kokemusta rikkaampana Lontooseen.
Pieni punainen sanakirja rakastavaisille on erilainen rakkaustarina, jota maustaa pirskahteleva huumori, joka syntyy usein tahattomasti väärinkäsityksistä. Todellisuudessa tämä kertoo paljon syvemmin osattomuudesta, asenteista, muukalaisuudesta sekä kielen ja kulttuurin sidonnaisuudesta. Jonkin verran kirjassa on epäuskottavuutta, sillä joka nurkan takana Z kohtaa jonkun yksinäisen ja auttavaisen mieshenkilön. Z:n paluu Kiinaan on varmasti yhtä mullistava kokemus.
Osallistu täkkä kirjalla myös Kurjen siivellä -lukuhaasteeseen
Jean Kwok Käännöksiä
Suomentaja Ulla Lempinen Alkuteos: Girl in Translation (2010)
Bazar, 2011. Kotikirjasto
Jean Kwok oli viisivuotias, kun perhe muutti Yhdysvaltoihin. Suoritettuaan Harvardissa kandidaatintutkinnon fysiikasta hän hankki kirjallisuuden maisterin paperit Columbian yliopistosta. Nykysin Kwok asuu Hollannissa ja kirjoittaa kokopäivätoimisesti. Käännöksiä pohjautuu osittain kirjoittaja Jean Kwokin elämään.
Kiinalaisen sananlaskun mukaan kohtalot ovat tuulia, jotka puhaltavat ihmisen elämän läpi joka suunnasta ja pakottavat hänet ajan tielle. Voimakastahtoinen ihminen pystyy taistelemaan noita tuulia vastaan ja siten ehkä itse valitsemaan tiensä, mutta heikko menee sinne minne tuulet työntävät.
Minua tuulet eivät ole työntäneet, vaan omien päätösteni voima on vetänyt minua. Silti olen herkeämättä kaivannut sitä, mitä en voinut saada. Ja sitten kun se, mitä olin aina halunnut, oli viimein ulottuvillani, tein päätöksen joka muutti loppuelämäni suunnan.
Kimberly Chang muuttaa 11-vuotiaana äitinsä kanssa Hongkongista New Yorkiin. Käännöksiä kertoo nuoren tytön kasvutarinan ja siirtolaistarinan kahden kulttuurin vuorovaikutuksessa. Äiti ja tytär jäävät kahden isän kuollessa aivohalvaukseen Kimberlyn ollessa kolmevuotias. He joutuvat tädin järjestämään kurjaan loukkoon Brooklynissä, jossa ei ole lämmitystä, mutta torakoita liiaksi asti. Äiti ei ollut nähnyt isosiskoaan kolmeentoista vuoteen, ei sen jälkeen, kun tämä oli lähtenyt Hongkongista ja nainut Bob-sedän, joka oli muuttanut jo lapsena Amerikkaan. Äidin sairastettua tuberkuloosin hän ei sovellukaan sisarensa lastenhoitajaksi. Godfrey ja Nelson eivät voi altistua vaaralle, joten äiti joutuu Bobin tehtaalle töihin. Äiti raataa sisarensa Paulan tehtaassa, jonne myös Kimberly tulee koulupäivän jälkeen ahertamaan.
Koulussa Kimberly menestyy, oppii kielen ja sisäistää myös uutta tapakulttuuria. Äiti on kielitaidon ummikko ja tarvitsee kaikessa tyttärensä apua. Äidin sisko näyttäytyy kylmäkiskoisena ja vieraana. Myöhemmin Paula on myös kateellinen Kimberlyn menestyksestä, kun tämä pääsee parempiin opinahjoihin kuin omat pojat. Myös äidin vaatimukset ovat kohtuuttomia, sillä kieltä osaamattoman lapsen tulisi saada tehdä edes pakolliset kotiläksyt. Tämä ei toteudu välttämättä edes meillä, sillä eräs äiti sanoi kerran, että hänen pojalle ei saa antaa läksyjä, sillä hän tarvitsee poikaansa huonekaluverhoomossa.
Haluan, että tulet koulupäivien jälkeen tehtaalle luokseni. En haluaisi, että odotat minua täällä yksin koko pitkän iltapäivän ja illan. Sitä paitsi pelkään, että yksin en ehdi saada töitä valmiiksi. Se nainen, joka oli paikallani ennen minua, toi kaksi poikaansakin töihin. Minun on pakko pyytää sinulta, että tulisit koulun jälkeen auttamaan minua.
Stipendien turvin Kimberly pystyy etenemään opinnoissaan. Hän päättää saada itselleen ja äidilleen kunnolliset elinolot. Kimberly tasapainoilee myös rakkaudessa. Kimberly rakentaa elämäänsä, tekee valintoja ja uhrauksia, jotta tulevaisuus toisi paremman elämän.
Käännöksiä on koskettava kuvaus maahanmuuttajien arjesta Yhdysvalloissa. Kimberly häpeää kotiolojaan ja köyhyyttään pyrkimällä salaamaan totuuden ystäviltään. Häntä kiusataan ja pilkataan. Huono kielitaito tekee ihmisestä myös tyhmemmän, kun ihminen ei pysty ilmaisemaan itseään äidinkielellään. Tämä ei rajoitu mitenkään edes kouluikään. Omissa opinnoissani piti omaksua lintu ja sen lattari. Joskus piti opetella lintukin. Myönnän. Entä sitten, kun opiskelukaveri ei ole nähnyt koskaan näitä lintuja, ei omaa niitä edes sanoina päässään? Tilanne voi olla näin, jos opiskelija on Keniasta. Tahattomasti syntyvät virheet johdattavat väärinkäsityksiin ja koomisiin tilanteisiin. Ihmistä ei nähdä kielen takaa. Annette on Kimberlyn ystävä ja tuki, mutta Kimberly salaa häneltäkin vaikeat olosuhteet.
Luin kaksi samanlaista maahanmuuttajatarinaa peräkkäin. Xiaolu Guon Pieni punainen sanakirja rakastavaisille eli PPSR kertoo aikuisesta tytöstä, joka tulee Lontooseen vuodeksi kielikurssille, kun taas Käännöksiä kertoo koulumaailmasta, kun Kimberly tulee lapsena Hongkongista New Yorkiin. Toiveistani huolimatta Käännöksiä ei ihastuttanut minua täysillä. PPSR vaikutti enemmän minuun, sillä Käännöksiä on lopun osalta liian kliseinen tuhkimotarina. Kummassakin kirjassa alastomat patsaat nousevat esiin länsimaisena kummajaisena. Kimberly kokee äitinsä kanssa kurjuutta, mutta siltikään tarina ei ole surullinen. Kärsimystä ei ruokita, vaan toiveet laitetaan tulevaisuuteen. Tarina on elämänmyönteinen ja parempaan huomiseen turvaava. Toisaalta tästä puuttuu PPSR:n huumori, joka miellytti minua.
Osallistu tällä kirjalla myös Kurjen siivellä -lukuhaasteeseen
