Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nina Lepokorpi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nina Lepokorpi. Näytä kaikki tekstit

perjantai 18. joulukuuta 2015

Kirjabloggaajien joulukalenteri, 18. luukku



Joulukalenterin 18. luukku

Eilen kirjabloggaajien joulukalenterin luukku aukesi  Kirjasfäärissä Huomenna luukun on määrä avautua Orfeuksen kääntöpiirissä. Kaikki kaksikymmentäneljä luukkua linkkeineen löytyvät Hyönteisdokumentin aloituksesta.

Olen tarkoituksella valinnut loppupään luukkuja, tein tämän saman luukun viimekin vuonna. Minun on tehtävä joulumielen eteen töitä, en ole jouluihminen. En etsi joulukoristeita marraskuussa esiin tai kanna jouluroinaa kotiin. Muutaman jouluruusun hankin joulukuun alussa.

Luen yleensä juuri ennen joulua jonkun Charles Dickensin joulutarinoista. Saiturin joulun olen lukenut usein. Tänä jouluna aion lukea Dickensin Kahdesta kertomuksesta Uudenvuoden kellot. Aatoksi varaan hyvän dekkarin ja jonkin selailukirjan. Yleensä joululahjoistani löytyy mieluista luettavaa. Lukeminen on kuulunut aina jouluuni aattoyön hiljaisuudessa.

Kesän lopulla minulle tarjottiin luettavaksi Nina Lepokorven kirjaa Tonttu-ukko tarinoi (Turun Museokeskus 2015). Ihastuin tarinaan ja löysin siitä joulun tunnelman. Vähitellen minunkin on suunnattava ajatukseni jouluun. Enemmän kuin mitään muuta, niin joulu on yhdessäoloa. Ei tarvitse nousta kuudelta pariin viikkoon. Ei minulta mitään puutu, mutta jokin haikeus jouluissa on, kun lapsuuden jouluihin ei ole enää paluuta.



Lainaan mainitsemani kirjan tarinaa tähän luukkuun. Linnan tonttu-ukko tarinoi näin teillekin.

Nämä tekstin palat ovat kirjan alusta ja lopusta.



On jouluyö. Joulurauha on julistettu kaupungin kaikille asukkaille. Kadut ja pihat ovat tyhjiä, vain katulamput ja liikkeiden räikeät jouluvalot muistuttavat hälinästä, joka vielä puoli vuorokautta sitten vallitsi kaikkialla. Pehmeä lumi peittää maiseman. Vanha linna sataman kupeessa näyttää sekin vaipuneen hyvin ansaittuun lepoon. Kaikki ikkunat ovat pimeinä ja tavallisesti avoinna oleva suuri rautaportti on visusti lukossa. Vain tuoreet jäniksen jäljet puistossa kertovat jonkin elollisen liikkeistä. Jäljet johtavat portille ja jatkuvat sen alitse linnan pihamaalle.
...

Syvällä linnan muurien sisäpuolella, sen alimmaisessa onttotornissa, Turun linnan tonttu-ukko on herännyt uniltaan. Kuulostelee hetken, ottaa keppinsä ja kopauttaa sillä seinään. Yhdessä hujauksessa tonttu on sujahtanut keskelle autiota pihamaata. Joulunajan hälinä ja ihmispaljous ovat käyneet ukon hermoille. Hänen vanhat korvansa ja valonaroiksi käyneet silmänsä eivät tahdo tottua vierailijoiden hälinään ja salamavalon välähdyksiin. Nyt on rauha laskeutunut saleihin ja portaikkoihin. Tänä yönä tontulla ja hänen uskollisella kumppanillaan, Murri-kissalla, on juhlat. On taas se aika vuodesta, jolloin linnan katetut joulupöydät on pystytetty kävijöiden ihailtaviksi.



Tonttu-ukko ja Murri kiertävät linnan saleja Juhana-herttuan ja Katariina Jagellonican komeasta renessanssijuhlapöydästä he siirtyvät rokokosaliin ja sieltä Brahensalin antimien luo. Lopuksi kaksikko päätyy 1600-luvun keittiöön, johon on katettu rahvaan vaatimaton pöytä.

...

Kyllä se niin on Murri, että kaikkien noitten hienouksien jälkeen tämä tavallinen ruoka maistuu parhaalta. Kissa murahtaa myöntävän vastauksen. Se istuu uunin kupeessa ja nuolee huuliaan. Kiertyy sitten kerälle ja ummistaa silmänsä. Tonttu kallistaa haarikasta viimeiset sahtipisarat suuhunsa, ottaa taskustaan puoliksi syödyn omenan ja laittaa sen pöydän kulmalle. Oikaisee sitten kumaran vartensa penkille. Vielä pitäisi jaksaa juoda jälkiruokakahvit Montgomeryn huoneessa. En taida jaksaa, juon sitten tapaninpäiväaamuna joulupullan kera. Hyvää joulua Murri.

...

Lumisade on lakannut. Tuuli on pyyhkinyt pilvet taivaanrantaan ja antanut tähdille tilaa tuikkia. Linnassa on lähes äänetöntä, vain hiljainen kuorsaus kantautuu autiolle pihamaalle jostakin muurien kätköistä.

tiistai 13. lokakuuta 2015

Nina Lepokorpi Tonttu-ukko tarinoi





Turun linnan tonttu-ukon seikkailut jatkuu

Sakari Topelius kirjoitti sadun Turun linnan tonttu-ukosta vuonna 1849. Nina Lepokorven kirjoittamassa ja Kirsi Haapamäen kuvittamassa kirjassa Tonttu-ukko tarinoi jatketaan tonttu-ukon tarinaa. Olen esitellyt aiemmin blogissani Zacharius Topeliuksen Turun linnan tonttu-ukko sekä Maija-Leena Keron kirjan Salaperäinen Luostarimäki.

Tonttu-ukko tarinoi -kirjan 15 lyhyessä tarinassa kurkistetaan Turun linnan arkielämään tonttu-ukon kertomana. Tarinat ovat peräisin tonttu-ukon muistoista vuosisatojen varrelta. Turun linnan tonttu-ukko on Suomen kaikkien tonttujen kantaisä, haltiatonttu, joka on yhtä vanha kuin Turun linna. Tätä haltiatonttua ei pidä sekoittaa joulutonttuun.


Tonttu-ukko on joskus hieman kärttyinen, mutta hyväsydäminen ukko, joka liikkuu näkymättömänä kodissaan paikkaillen, korjaillen ja järjestystä vaalien. Muutaman kerran vuodessa tonttu kääntää lakkinsa nurin ja muuttuu näkyväksi, jolloin tämän hahmo saattaa yllättää kulkijan saleissa, portaikoissa tai sujahtamassa seinien läpi.

Vuosisatainen tonttu-ukko kertoo linnan entisistä asukkaista, sillä kuulemme Annasta, Klaus Lydekenpojan tyttärestä, tonttu-ukon seuralaisena kulkevasta Murri-kissasta sekä Valpuri Kynin haamusta. Valpuri oli kuuluisa noita 1600-luvulla, hän taisi lääkeyrttien ja myrkkyjen käytön ja sai sudetkin tottelemaan komentojaan. Valpuri päätyi linnan tyrmään noituudesta syytettynä. Tonttu-ukko on seurannut niin Juhana Herttuan hovielämää 1500-luvulla kuin tutustunut kreivi Pietari Brahen juhlapöytien herkkuihin 1600-luvulla.

Tonttu-ukko seikkailee myös 2000-luvulla ihmetellen ja päivitellen nykypäivän luokkaretkeläisiä ja hieman oppaitakin, jotka unohtavat tontun roolin keskeisissä tapahtumissa. Tonttua kummastuttavat myös 2000-luvun muoti-ilmiöt, kun naiset kirmailevat sääriään esitellen, kun ennen vanhaan he pukeutuivat säädyllisesti pitkiin hameisiin, ja ennen vanhaan nähtiin vain turhamaisten miesten sääret. Tavallisen kansan tuli pitäytyä esi-isien vaatetuksessa, eikä kansan ei ollut sopivaa koreilla vaatteilla, sillä itse Kustaa-kuningas kielsi.

Tutuiksi tontulle ovat tulleet myös linnan palvelusväen touhut ja muhkeat ruokavarastot, vaikka toisinaan tonttu-ukko herkuttelee hämähäkeillä onttotornissaan. Tonttu-ukon herkkua on hämähäkinseitti leivänkakkaran päällä sekä hämähäkinseittipörhösuomuhelokkasalaatti.

Tonttu-ukon hämähäkkejä onkin kuvattu kirjan sivuille runsaanlaisesti, varsin viehkeä otus. Kirjan viimeisenä tarinana on Tontun jouluyö, kun Joulurauha on julistettu kaupungin kaikille asukkaille. Kadut ja pihat ovat tyhjiä. Pehmeä lumi peittää maiseman. Vain tuoreet jäniksen jäljet linnan puistossa kertovat jonkun elollisen liikkeistä. Tonttu-ukko nauttii hulinan jälkeisestä rauhasta ja rikkumattomasta hiljaisuudesta, kun ihmiset ovat osanneet viimein vetäytyä koteihinsa.


Nina Lepokorpi Tonttu-ukko tarinoi
Kuvitus Kirsi Haapamäki
Turun museokeskus 2015.
Turun museokeskuksen julkaisuja 73.
Kustantajalta. Arvostelukappale. Kiitoksin.


Kirjaa voi tilata Turun linnan museokauppa Fataburista.
Linnankatu 80 puh. 02 262 0303



Kiinnostuitko pörjösuomuhelokasta? Kuvasin sitä kotielläni tänä syksynä. Tällainen on korea pörhösuomuhelokka kuvat Ulla S.