Joulukalenterin 18. luukku
Eilen kirjabloggaajien joulukalenterin luukku aukesi Kirjasfäärissä Huomenna luukun on määrä avautua Orfeuksen kääntöpiirissä. Kaikki kaksikymmentäneljä luukkua linkkeineen löytyvät Hyönteisdokumentin aloituksesta.
Luen yleensä juuri ennen joulua jonkun Charles Dickensin joulutarinoista. Saiturin joulun olen lukenut usein. Tänä jouluna aion lukea Dickensin Kahdesta kertomuksesta Uudenvuoden kellot. Aatoksi varaan hyvän dekkarin ja jonkin selailukirjan. Yleensä joululahjoistani löytyy mieluista luettavaa. Lukeminen on kuulunut aina jouluuni aattoyön hiljaisuudessa.
Kesän lopulla minulle tarjottiin luettavaksi Nina Lepokorven kirjaa Tonttu-ukko tarinoi (Turun Museokeskus 2015). Ihastuin tarinaan ja löysin siitä joulun tunnelman. Vähitellen minunkin on suunnattava ajatukseni jouluun. Enemmän kuin mitään muuta, niin joulu on yhdessäoloa. Ei tarvitse nousta kuudelta pariin viikkoon. Ei minulta mitään puutu, mutta jokin haikeus jouluissa on, kun lapsuuden jouluihin ei ole enää paluuta.
Lainaan mainitsemani kirjan tarinaa tähän luukkuun. Linnan tonttu-ukko tarinoi näin teillekin.
Nämä tekstin palat ovat kirjan alusta ja lopusta.
On jouluyö. Joulurauha on julistettu kaupungin kaikille asukkaille. Kadut ja pihat ovat tyhjiä, vain katulamput ja liikkeiden räikeät jouluvalot muistuttavat hälinästä, joka vielä puoli vuorokautta sitten vallitsi kaikkialla. Pehmeä lumi peittää maiseman. Vanha linna sataman kupeessa näyttää sekin vaipuneen hyvin ansaittuun lepoon. Kaikki ikkunat ovat pimeinä ja tavallisesti avoinna oleva suuri rautaportti on visusti lukossa. Vain tuoreet jäniksen jäljet puistossa kertovat jonkin elollisen liikkeistä. Jäljet johtavat portille ja jatkuvat sen alitse linnan pihamaalle.
...
Syvällä linnan muurien sisäpuolella, sen alimmaisessa onttotornissa, Turun linnan tonttu-ukko on herännyt uniltaan. Kuulostelee hetken, ottaa keppinsä ja kopauttaa sillä seinään. Yhdessä hujauksessa tonttu on sujahtanut keskelle autiota pihamaata. Joulunajan hälinä ja ihmispaljous ovat käyneet ukon hermoille. Hänen vanhat korvansa ja valonaroiksi käyneet silmänsä eivät tahdo tottua vierailijoiden hälinään ja salamavalon välähdyksiin. Nyt on rauha laskeutunut saleihin ja portaikkoihin. Tänä yönä tontulla ja hänen uskollisella kumppanillaan, Murri-kissalla, on juhlat. On taas se aika vuodesta, jolloin linnan katetut joulupöydät on pystytetty kävijöiden ihailtaviksi.
…
Tonttu-ukko ja Murri kiertävät linnan saleja Juhana-herttuan ja Katariina Jagellonican komeasta renessanssijuhlapöydästä he siirtyvät rokokosaliin ja sieltä Brahensalin antimien luo. Lopuksi kaksikko päätyy 1600-luvun keittiöön, johon on katettu rahvaan vaatimaton pöytä.
...
Kyllä se niin on Murri, että kaikkien noitten hienouksien jälkeen tämä tavallinen ruoka maistuu parhaalta. Kissa murahtaa myöntävän vastauksen. Se istuu uunin kupeessa ja nuolee huuliaan. Kiertyy sitten kerälle ja ummistaa silmänsä. Tonttu kallistaa haarikasta viimeiset sahtipisarat suuhunsa, ottaa taskustaan puoliksi syödyn omenan ja laittaa sen pöydän kulmalle. Oikaisee sitten kumaran vartensa penkille. Vielä pitäisi jaksaa juoda jälkiruokakahvit Montgomeryn huoneessa. En taida jaksaa, juon sitten tapaninpäiväaamuna joulupullan kera. Hyvää joulua Murri.
...
Lumisade on lakannut. Tuuli on pyyhkinyt pilvet taivaanrantaan ja antanut tähdille tilaa tuikkia. Linnassa on lähes äänetöntä, vain hiljainen kuorsaus kantautuu autiolle pihamaalle jostakin muurien kätköistä.
