Takaikkuna / Pauliina Susi

Pauliina Suden Takaikkuna alkoi kiinnostaa minua hurjasti kuultuani kirjan aiheen, halusin ehdottomasti tarttua digijännäriin ja onneksi kirja löytyikin kotikirjastoni Bestseller-hyllystä. Kyllähän opuksessa sivuja piisasi mutta lukiessa en sitä huomannut sillä Takaikkuna osoittautui todella koukuttavaksi!

Kun Leia Laine, seksipalveluja ostavien miesten tukipalveluja puuhaava yksinhuoltajaäiti, osallistuu Sanni Tähtimön skandaalinkäryiseen keskusteluohjelmaan, hän ei tiedä millaisen myrskyn silmään joutuu. Aihe saa internet trollit liikkeelle ja vihapuhe täyttää forumit. Samaan aikaan tuore oikeusministeri tekee netissä elämänsä virheen jonka seurauksena hakkeri tekee Leian elämästä helvettiä.

Takaikkuna oli lukukokemuksena ensiluokkainen. Sattuneesta syystä internet ilmiöineen kiinnostaa minua kovasti ja kuten Pauliina Susi todistaa, saa näinkin arkipäiväisistä aiheista leivottua kasaan oivallisen dekkarin. Itseasiassa, koska monet kirjan elementit ovat hyvinkin arkisia, tekee se niistä myös pelottavampia. Koska tämä voisi tapahtua. On ehkä tapahtunut jo.

Kirjaa viedään eteenpäin usean eri kertojan voimin, ääneen pääsevät niin Leia kuin tämän teini-ikäinen Viivi-tytärkin, samoin kuin oikeusministeri Tarmo Häkkilä ja salaperäinen Hakkeri, jolla on taito leikkiä ihmisten elämillä. Kokonaisuus toimii hyvin, jokainen kertojista omaa erilaisen äänen ja tuo jotain uutta tarinaan. Kirjan tahti on huima eikä 550 sivun aikana ehdi todellakaan kyllästymään, niin hurjasti Susi tarinaa kieputtaa. Etenkin loppua kohden tempo oli jo niin hurja ja koukuttava että yöunetkin kärsivät... Tällaista lisää!

"Olen kuullut mitä voi tapahtua, Leia ajattelee. Nyt se tapahtuu minulle."

Tammi, 2015
Sivuja: 555
Kirjan vuosi: Kirja, joka pelottaa sinua

Nostalgia / Pauliina Susi

Minulle kävi Pauliina Suden Nostalgian kohdalla samalla tavalla kuin Kirjainten virrassa -blogin Hannalle. Luin väsyneenä, pää ja silmät särkien, pätkissä ja kadotin täysin punaisen langan vaikka etukäteen olinkin kuvitellut kirjan olevan kevyt ja helppo.

Kirjan päähenkilö on keski-ikäinen Anni, jolla on pätkätöitä, teini-ikäinen tytär, joka haikailee kielikursseille, mies, joka työskentelee irtisanomisuhan alla ja asuntolaina. Aika tavallinen tilanne näinä aikoina siis! Vanhalta opiskelukaveriltaan Anni saa nöyryytyksen jälkeen toimeksiannon kirjoittaa firman henkilöstölehteen kivan ja myönteisen kuvan Maaria Riennosta, uudesta firmaan palkatusta johtajasta. Paha vain että Riento vaikuttaa lähes epäinhimilliseltä uratykiltä, joka myös sattuu päättämään ketkä Annin miehen yrityksestä saavat kenkää.

Kirja vaikutti juonensa perusteella aika suoraviivaiselta ja kiinnostavalta ja etukäteen arvelinkin että kirjailija saisi varmasti kehiteltyä noista aineksista kelpo sopan. Sitten seuarasivat päänsärky, silmäsärky, lukubreikki ja armoton sumeus. Luin Suden kirjaa pienissä pätkissä, miten nyt yksisilmäisenä pystyin. Tapahtumat seurasivat toisiaan mutta en oikein tajunnut kirjan pointtia tai oikein jaksanut uskoa sen henkilöihinkään.

Hyvää kirjassa oli mm. pätkätyöläisten elämän kuvaaminen, pienet nöyryytykset sopimusehdoissa ja loputon työtehtävien metsästys ja huoli siitä, mistä huomenna saadaan leipä pöytään. Suden kerronta oli sujuvaa ja huumorikin pilkahti, mutta kokonaisuutena tämän lukeminen meni pelkäksi sivujen kääntelyksi. Päälimmäiseksi mieleeni jäi sekava tunne ja monta kysymystä.

"Olenko kauhea? Jos tietäisitkin kuinka kauhea. Jos tietäisitkin, mitä minulla on takakontissani: täysikokoinen kiinteälihainen naaras, painoa ehkä noin kuusikymmentä kiloa.
En minä ole kauhea. Tämä viikko on ollut kauhea, ihan perkeleellinen.
Aivan tavallinen työviikko. Ei edes ohi vielä."

Tammi, 2010
Sivuja: 262

Ruuhkavuosi / Pauliina Susi

Nappasin Pauliina Suden Ruuhkavuoden mukaani etsiessäni jotain sopivan helppoa lukemista väsyneen loskassa rämpimisen piristämiseksi. Ruuhkavuosi kuulosti juuri sopivalta kirjalta olotilaani - joskushan se piristää kun saa lukea ihmisistä joille menee huonommin kuin itselläsi. Elättelinkin toiveita löytäväni Minnasta jonkinlaisen kotimaisen vastineen Bridget Jonesille, tuolle rakkaalle höppänälle.

Ruuhkavuoden päähenkilö on kolmikymppinen Minna, joka on tullut aikatauluttaneeksi itselleen melkoisen vuoden. Pitäisi rakentaa talo, saada vauva, valmistella gradu ja tietysti siinä välissä tehdä vielä reilusti käännöstöitäkin, jotta talo saataisiin maksettuakin. Heikompaa jo hirvittäisi mutta Minnallapa on Dont worry -kalenteri, jonka kanssa kaikki saadaan sopivasti aikataulutettua. Vai saadaanko? Entäs jos vauva syntyy ennen aikojaan ja vuokra-asuntoon tehdään putkiremontti? Tai jos univaje vähän haittaa kaikkea muuta suorittamista?

Lukukokemuksena Ruuhkavuosi ei kuitenkaan ollut ihan niin hauska kuin kuvitelin, Minna oli kirjan henkilöksi kuitenkin liian todellinen jotta hänen vaikeutensa olisivat naurattaneen. Kirja oli kuitenkin väsyneelle lukijalle sopivan kevyt ja helppotajuinen ja mukana oli ihan ajatustakin. Minulla ei ole kokemusta talon rakentamisesta, äitiydestä tai siitä putkiremontistakaan, joten en osaa näiden kohtien uskottavuutta arvostella. Minä uskoin, joku asiaa paremmin tunteva ehkä ei. Sen sijaan stressin ja kiireen ja aikataulutus-hässäkät kyllä ymmärrän ja sen tunteen kun kalenterista päivät karkaavat kuin ilmaan eivätkä asiat tunnu edistyvän. Ahdistus-paniikki-morkkiksen.

Vaikka kirjaa lukiessa ahdistus nousikin voimakkaimmaksi elämykseksi,  oli kirjassa toivoakin. Vaikka Minna onkin jo syöksykierteessä, on hänen elämässään jotain meille kaikille tärkeää - tukijoukot. On ystäviä, jotka kaikesta huolimatta yrittävät soittaa ja tulla käymään, puoliso ja äiti. Minusta tämän asian kuvaamisessa kirjailija onkin onnistunut hienosti, sillä Minna vaikuttaa samaan aikaan kovin yksinäiseltä mutta tavallaan myös käytöksellään ajaa läheisiään pois ja silti jotenkin ne tärkeimmät ihmiset ovat alati taustalla, auttamassa vaikkei Minna sitä tajuakaan.

Kokonaisuutena pidin Ruuhkavuodesta ja Suden tyylistä kirjoittaa. Ymmärtääkseni Ruuhkavuosi on kirjailijan esikoisteos ja muutakin tuotantoa on sittemmin ilmestynyt ja luulenkin että tulen lukemaan Sudelta jatkossa lisääkin.

Se taluttaa minut sänkyyn. Se kallistaa minut kylkiasentoon ja tunkee yhden tyynyn pään alle, toisen vatsaa tukemaan, kolmannen reisien väliin. Se sanoo rakastan sua ja nuku nyt, ja minä teen tilanteesta virhearvion ja sanon:
Mennään naimisiin.
Se sanoo mitä.
Mennään naimisiin minä toistan. Mennään naimisiin ennenkuin vauva syntyy. Vielä ehditään.
"Et voi olla tosissasi", se sanoo.
Minä sanon olenpas, ja mä voin järjestää kaiken mitä tarvitaan, mä tiedän että sulla on kiirettä töissä, mutta jos pidettäisiin ihan pienet bileet vain, niin pienet että talous kestää. Onhan meillä, tai siis kyllähän meillä on siihen varaa?
"Ei", se sanoo.

Tammi, 2009
Sivuja: 254