Macbeth / William Shakespeare, A.J. Hartley, David Hewson

Vuoden pimein aika inspiroi allekirjoittanutta tarttumaan yhteen Shakespearen synkimmistä näytelmistä: Macbethiin. Tämäkin teos on minulle tuttu lukioajoilta, jolloin en oikein ymmärtänyt sen hienoutta ja siksi olikin kiinnostavaa tarttua kirjaan aikuisena ja vertailla vanhoja muistikuvia. Muistoissani Macbethin aihe ja alkuasetelma olivat kiinnostavia mutta - anteeksi William! - toteutus jäi puolitiehen. Tällä lukukerrallani sain ilokseni taas tarttua Matti Rossin hienoon käännökseen jonka lukeminen oli silkkaa iloa.

Macbeth, tai "skotlantilainen näytelmä" kuten taikauskoiset sitä kutsuvat, on tarina vallanhimosta, juonittelusta ja tuhosta. Kirjan alussa Macbeth, urhoollinen ja taistoissa kunnostautunut soturi kuulee ennustuksen joka lopulta viettelee hänet pettämään kuninkaansa Duncanin. Taustalla vaikuttaa voimakkaasti myös kunnianhimoinen lady Macbeth ja koska kyseessä on tragedia, ei loppu tietenkään ole onnellinen...

Aikaisempien mielikuvani Macbethistä koostuivat pitkälti ahneudesta ja juonittelusta, nyt aikuisempana huomaan löytäväni myös harmaan sävyjä paletista, esim. noitien ennustuksen houkutusta lie vaikea vastustaa. Se, mitä Macbeth vaimoineen tekee, on väärin, mutta nyt on ehkä helpompi ymmärtää miksi ja käsittää Shakespearen kiinnostus murenevan sielun kuvaamiseen. Näytelmän teemat toimivat mielestäni nykymaailmassakin, saahan kunnianhimo vieläkin ihmiset tekemään hurjia juttuja itselleen ja muille.

Viime kesänä tein uudenlaisen klassikkokokeilun kuuntelemalla ensin Audiblesta löytämääni David Hewsonin versiota Hamletista. Tarina toimi niinkin mainiosti että se kirvoitti lukemaan myös Shakespearen alkuperäisteoksen joka ehkä kuitenkin osoittautui minulle mieluisammaksi. Ilmeisesti Shakespeare-versiointi on ollut mieluisaa myös kirjailijoille itselleen koska juuri ennen joulua löysin Audiblesta herrojen version Macbethistä enkä voinut vastustaa kokemuksen toistamista.

Kuunneltuani tovin äänikirjaa aloin taas ymmärtää herrojen Hewson ja ja  Hartley innon mukailla Shakespearen näytelmiä. Niiden aihiot ovat tunnettuja ja kiinnostavia suurine tunteineen ja lienee kutkuttavaa värittää näytelmää sen mukaiseksi kuin oma mielikuvitus sanelee. Tässäkin tapauksessa on parjatulle Macbethille suotu myös omat kunnianhetkensä ja pariskunnan välinen suhde on oikeastaan jopa koskettava. Kiitän myös Good Wife -tv-sarjasta tutun Alan Cummingin luentaa, hänen skottiaksenttinsa on vaikuttava ja jopa naisroolit sujuvat hienosti. Kokonaisuutena modernisoitu Macbeth on mukavan vauhdikas ja voisin kuvitella että se olisi aloittelijalle hyvä tapa tutustua Shakespearen näytelmien ajatuksiin.

"Elämä on vaeltava varjo, kehno näyttelijä,

joka temppuilee ja rehkii näyttämöllä

hetken, eikä palaa. Se on hullun loru, 

täynnä huutoa ja vimmaa, mutta mieltä vailla."

William Shakespeare: Macbeth
WSOY,  20014
Alkuteos: Macbeth
Suomentanut Matti Rossi

A.J. Hartley, David Hewson: Macbeth: A Novel
Audible Studios, 2011
Kesto: 9h 43min
Lukija Alan Cumming

Kirjan vuosi: mukaelma klassisesta tarinasta

Hamlet, Prince of Denmark: A Novel / A.J. Hartley, David Hewson

Kävipä niin että arpoessani mitä Audiblen krediitilläni ostaisin, päädyin hankkimaan A.J. Hartleyn ja David Hewsonin romaanin SIITÄ Hamletista. Olen lukioaikoinani kahlannut myös Hamletin läpi,siitä kuitenkaan erikoisemmin nauttimatta (tai ehkä ymmärtämättä) ja halusin kokeilla valaisisiko tämä muunnelma minulle sitä, miksi Hamlet vielä tänäkin päivänä on niin tunnettu. Näin jälkikäteen voin sanoa, ettei kokeiluni ollut täysin onnistunut sillä en vieläkään ymmärrä Hamletin suosion taustoja mutta olen ehkä askeleen verran lähempänä sitä.

Tarina itsessään ei varmastikaan esittelyjä kaipaa. Tanskan vanha kuningas, Hamlet, on kuollut äkillisesti myrkkykäärmeen pistoon ja nuori prinssi Hamlet kipuilee katsoessaan valtaistuimelle nousseen setänsä Claudiuksen ja äitinsä Gertruden kuhertelua. Isän haamun ilmestyttyä Hamletille, haluaa tämä oikeutuksen isänsä murhalle mutta mihin hintaan? Tanskanmaalla todella on jotain mätää...

Emmin hiukan äänikirjan aloittamista, pohdiskelin sitä, mitä uutta A.J. Hartley ja David Hewson olisivat pystyneet tuomaan Shakespearen varsin tunnettun tarinaan. Richard Armitage oli kuitenkin hyvä täky, sillä veikkasin että valkokankaalla Hobitin hottiskääpiö Thorin Oakenshieldinäkin kunnostautunut näyttelijä olisi oivallinen lukija - enkä joutunut valinnassani pettymään. Armitage nimittäin esitti loistavasti näytelmän kaikkia rooleja, aina Ofeliasta ja Gertrudesta prinssi Hamletiin. Omaksi suosikikseni tosin nousi hovinarri Yorick, joka aksentillaan ja suorasukaisilla lohkaisuillaan pakostakin veti suuni hymyyn (ja tuo mieleeni jostain syystä Tulen ja jään laulun Tyrion Lannisterin ja joka ei esiinny alkuperäisessä teoksessa). Tämän synkän poppoon kanssa oli oikein fillaroida Suomen kesäsäässä!

Näin jälkikäteen ymmärrän kirjailijoiden halun paneutua tähän vanhaan klassikkoon. Hewsonin ja Hartleyn käsissä näytelmä on saanut lisää lihaa luidensa päälle ja voisin kuvitella että se saattaisi tavoittaa myös niitäkin lukijoita, jotka ovat aiemmin arastelleet Shakespearen kaunista, mutta kiemuraista kieltä. Sattuneesta syystä Hartleyn ja Hewsonin Hamlet on melko melodramaattinen ja näytelmän rakenne kuultaa selvästi myös romaanin rungossa. Hitusen myös minua harmittaa myös se, että alkuperäistä tarinaa on - toki ymmärrettävästä syistä muunneltu, nykyaika on saanut otteensa Hamletistakin ja se näkyy mm. Ofelian toiminnassa sekä Claudiuksessa, joka tekee kaiken vain rakkauden takia. Kelpo yritys, viihdyin kirjan parissa mutta napakymppi tämä ei ole.

Audible Studios, 2014
Kesto 9h 40 min
Lukijana Richard Armitage