Kerro minulle jotain hyvää / Jojo Moyes

Jojo Moyesin kirja putkahti tietoisuuteeni Facebookissa käydyn genre-keskustelun myötä. Kerro minulle jotain hyvää on nimittäin ulkoisilta elementeiltään viihdekirja (se on myös sellaiseksi luokiteltu ainakin minun kotikirjastossani) mutta kansien välistä löytyy vähän vakavampi tarina kuin mitä olettaisin. Myös kirjan kansi viittaa mielestäni kepeyteen ja iloisuuteen mikä johti minua hiukan harhaan - onneksi vain hyvään suuntaan.

Sankarittaremme Louisan arki englantilaisessa pikkukaupungissa on kuin kaurapuuroa, lämmintä ja kotoisaa mutta värien ja makujen kirjo puuttuu. Tämä muuttuu kun nainen menettää työpaikkansa ja ainoa mahdollinen työpaikka on onnettomuudessa vakavasti halvaantuneen Willin avustajana. Työ ei ole Louisan ominta alaa eikä kärttyisä potilaskaan ole siitä mukavimmasta päästä, mutta vähitellen runneltukin sydän alkaa antaa tilaa.

Ulkoasullisesta väärinkäsityksistä johtuen odotin heppoista ja hassua viihdettä enkä ollut hirmuisen innoissani kirjasta. Onneksi tuli kuitenkin aloitettua, koska kansien välissä olikin koskettava ja kiinnostava tarina joka antoi jopa hiukan ajattelemisen aihettakin. Moyesin kerronta (ja Heli Naskin käännös) tempaisivat mukaansa ja tunnustan ahmineeni kirjan muutamassa päivässä, tirautinpa muutaman kyyneleenkin oikeissa paikoissa. Oivaa luettavaa siis, varsinkin jos liikuttavat tarinat ovat miellyttävät.

Kirjassa on omat ennalta-arvattavat käänteensä mutta kokonaisuutena pidin sen lämmöstä ja etenkin neliraajahalvautuneen elämä pysähdytti ajattelemaan ja pohtimaan eutanasiaa. Kirjan takalieve mainostaa kepeyttä mutta kenties aihe osui minua liian lähelle, en osannut tarttua tässä niinkään iloon vaan enemmänkin kipuun mutta omien kokemusten kautta tässä luetaankin. Kirjasta on myös tekeillä elokuva, joka valmistunee ensi vuonna. Elokuvaa tähdittävät IMDB:n mukaan Emilia "Daenerys Targaryen" Clarke ja Sam Claflin. Täytynee ottaa nessupaketti mukaan leffateatteriinkin!

Gummerus, 2015
Sivuja: 476
Alkuteos: Me Before You
Suomentanut Heli Naski

Ole niin kiltti, älä rakasta häntä / Jojo Moyes

Jojo Moyesin on jonkin aikaa häilynyt tajuntani rajamailla, nimen olen kaiketi napannut korvani taakse jostakin blogikirjoituksesta joka on uteliaisuuteni herättänyt. Ole niin kiltti, älä rakasta häntä osui silmiini Elisa kirjan alessa ja tuumin että hyvään viihdekirjaan kannattanee sijoittaaa muutama euro. Harmaan päivän sattuessa on nimittäin hyvä jos puhelimesta löytyy mahdollisuus todellisuudenpakoon.

Moyesin kirjalla on kaksi sankaritarta ja kaksi rakkaustarinaa. Se kiehtovampi sijoittuu 1960-luvulle, jossa kaunis, rikas ja naimisissa oleva Jennifer Stirling herää muistamattomana auto-onnettomuuden jälkeen. Elämänsä palasia jäljittäessään Jennifer löytää hänelle osoitetun rakkauskirjeen, jonka on lähettänut  - on pakko selvittää kuka salarakas on ja vieläkö hänen tunteensa ovat ennallaan. Nykyhetkessä taas räytyy rakkaudesta varattuun mieheen. Arkistossa käydessään Ellie saa käsiinsä vanhan rakkauskirjeen 1960-luvulta...

Hankalan suomenkielisen nimen omaava Ole niin kiltti, älä rakasta häntä osoittautui näppäräksi viihderomaaniksi. Aika kului sen parissa mainiosti, teksti oli sujuvaa, 1960-luvun Lontoon miljöö viehättävä ja muutaman kivan koukunkin oli kirjailija tarinaansa kehittänyt - ei siis mitään valittamista. Elämää suurempien rakkaustarinoiden kastiin tarina ei toki putoa, mutta hintansa arvoinen se kyllä oli. Pientä ennalta-arvattavuutta tarinassa toki oli, mutta se taitaa kuulua genreen.

Erityisen kiinnostaviksi osoittautuivat lukujen väliin sijoitetut katkelmat rakkauskirjeistä, jotka, yhtä Jenniferille kirjoitettua lukuunottamatta, olivat käsittääkseni aitoja. Suuret tunteet ja tarinat niiden takana jäivät kiinnostamaan ja vähän haikailemaan menneitä aikoja. Rakkaustekstiviesteissä ei taida olla ihan samanlaista paloa - vai olisiko sittenkin? Ehkä ihmiset ja viestivälineet muuttuvat mutta tunteet pysyvät?

(Miehen kirjeestä naiselle)
"Minulle ainoa selviytymiskeino on olla paikassa, jossa en näe sinua koskaan, jossa minun ei tarvitse koskaan pelätä näkeväni sinua hänen kanssaan. Minun täytyy olla jossain, missä saan sinut väistämättä häädettyä ajatuksistani minuutti minuutilta, tunti tunnilta. Se ei onnistu täällä.
Aion ottaa sen työn vastaan. Olen Paddingtonin laiturilla 4 perjantai-iltana kello 19.15, eikä mikään maailmassa tekisi minua onnellisemmaksi kuin se, että rohkenisit lähteä mukaani."

Gummerus, 2014
Sivuja: 388
Alkuteos: The Last Letter From Your Lover
Suomentanut Heli Naski