Kakkua, kiitos! / Catharina Ingelman-Sundberg

Olen vallan hurahtanut Minna Lindgrenin ihanaan Ehtoolehto-sarjaan, joka on tulvillaan mummoenergiaa ja siksi nappasinkin innokkaasti mukaan myös vastaavanlaisen teoksen länsinaapurista. En tiedä ovatko vanhukset ja heidän palvelutalokokemuksensa uusi trendi mutta kiintoisa ja tärkeä se kyllä on. Peukutan sitä että vanhukset tuodaan esiin nokkelina ja aktiivisina toimijoina kirjallisuudessa samoin kuin sitä, että vaikeistakin asioista kirjoitetaan kuitenkin pilke silmäkulmassa.

Märtha, Stina, Anna-Greta, Nero ja Harava kuuluvat palvelutalo Timantin kuoropoppooseen. Elämä palvelutalossa ei houkuttele, sillä asukeille jaetaan jos jonkinmoista tablettia heidän rauhoittamisekseen ja joulukoristeistakin luovuttiin budjettisyistä. Sitten televisiosta tulee dokumentti Ruotsin vankiloista joiden olot palvelutalo Timanttiin verrattuna ruhtinaallisilta ja seniorit päättää perustaa Keinutuolikoplan päästäkseen vankilaan. Kakkua, kiitos!

Catharina Ingelman-Sundbergin teos oli hilpeää ja nokkelaa luettavaa ja jäin jopa muutaman kerran miettimään olisiko seniorien todella noin helppoa puijata nuorempiaan. Loppua kohden alkoi ehkä tuntua hiukan siltä että kirjailija toisti jo samaa vitsiä mutta kokonaisuutena Kakkua, kiitos! oli mukavan kepeä ja iloinen luettava joka kuitenkin antoi ajattelemisen aihetta. Ehtoolehto on toki edelleenkin suosikkini tässä genressä mutta on kiinnostavaa huomata että aiheesta kirjoitetaan muissakin maissa. Onkohan harmaa uusi musta?

"Mihin, mitä meistä on tarkoitus tulla?" kysyivät Stina ja Harava yhteen ääneen.
"Maailman hankalimpia vanhuksia", Märtha vastasi. Sana kapina sai edelleen odottaa.

Schildts & Söderströms, 2014
Sivuja: 388
Alkuteos: Kaffe med rån
Suomennos Outi Menna