Mikä kirjassa sitten oli niin hankalaa? Ainakin se, etten oikein tiennyt mitä olin lukemassa. Olen aikaisemmin kuvitellut että lähden yleensä lukemaan avoimin mielin, mutta viime aikoina olen alkanut huomata että oma ennakko-käsitykseni kirjasta vaikuttavat lukukokemuksen onnistumiseen yllättävän paljon. Jos haluaa lukea vaikkapa perinteistä, suoraviivaista sotaromaania, voi tuntua tuskastuttavalta huomata lukevansa hitusen surrealistista ja sadunomaista kertomusta jossa aivot täytyykin laittaa hiukan toiseen asentoon. Häiritseekö teidän lukemistanne koskaan se, että huomaattekin lukevanne ihan erilaista kirjaa kuin etukäteen luulitte?
No one here except all of us alkaa vuodesta 1939, pieneen romanialaiseen kylään, jossa 11-vuotias Lena asuu. Elämä yhteisössä on ollut leppoisaa mutta maailmalla puhaltavat sotaisat tuulet huolestuttavat kyläläisiä. Kun kylään ajautuu puolikuollut Muukalainen, jonka perheen sotilaat ovat surmanneet, päätyvät kyläläiset Lenan johdolla erikoiseen ratkaisuun - he päättävät luoda maailmansa uudelleen siten ettei ulkomaailmaa pahuuksineen ole olemassa. Uuden maailman luomisen yhteydessä kyläläiset saavat myös mahdollisuuden pyyhkiä omankin taulunsa puhtaaksi ja sorvata elämäänsä mieleisemmäksi. Tästä johtuen myös Lena päätyy lapsettoman tätinsä tyttäreksi, tämä kun on aina halunnut oman lapsen ja päättää uudessa elämässään haluavansa yhden sisarensa lapsista...
Lukukokemuksena No one here except all of us oli outo enkä oikeastaan osaa tyypittää sitä. Se muistuttaa satua tai fantasiaa, mutta on silti aiheensa takia surullinen ja brutaalikin ja sen juuret ovat silti syvällä reaalimaailmassa. Kirjan kieli ja ajatukset ovat kauniita ja niiden takia halusin kovasti pitää tästä kirjasta. Mutta minä en ymmärrä tätä kirjaa ja se häiritsee minua.
She said, "It doesn't always make sense, how you go about loving someone. Sometimes loving means gathering them back, sometimes it means sending them away." She had already forgiven me for breaking her heart. "Include us in your story and we will include you in ours. That is the job of a family."Riverhead, 2012
Sivuja: 325
So American: New Mexico
