Heartstone (Shardlake #5) / C.J.Sansom

Olen säästellyt C.J.Sansomin Shardlake-sarjan viimeisiä kirjoja sillä sarja on mielestäni mainio varsinkin äänikirjana mutta olen rivien väleistä ymmärtänyt etteivät kyttyräselkäisen asianajajan seikkailut jatkuisi kovinkaan pitkään. Heartstone sijoittuu jo aikaan jossa kuningas Henrik VIII on edennyt jo viimeiseen vaimoonsa, Catherine Parriin. Toivoa toki sopii Sansom jatkaisi päähenkilönsä seikkailuja myös kuninkaan kuoleman jälkeisiin vuosiin joiden sekasorto saattaisi tarjota kiinnostavan taustan juonenkäänteille, ainakin näin Tudor-höperön mielestä. Mutta se jää nähtäväksi...

On kesä 1545 ja Englannin rannikolla odotetaan Ranskan hyökkäystä pelokkaina. Kuningatar Catherine Parr pyytää Matthewta tutkimaan huhuja joiden mukaan orvoksi jäänyttä Hugh Curteysiä kohtaan on tehty vääryyttä. Työtehtävä vie Matthewn vaarallisen lähelle aluetta jonne ranskalaisten oletetaan hyökkäävän mutta mies ottaa tehtävän sillä hän saa samalla mahdollisuuden selvittää hullujen huoneeseen suljetun salaperäisen Ellenin taustoja.

Kirja alkaa lupaavasti, on sopivan kiharaisia juonia, pikkuisen uhkaavaa tunnelmaakin, historiallisia faktoja - mutta jokin tökkii. Kenties se, kuinka innokkaasti Shardlake rynnistää tutkimaan menneisyyden tapauksia joita kukaan - oletetut uhrit mukaanluettuna - ei halua hänen tutkivan. Myös kirjan iso yllätys hiukan lässähti kun tarkkakorvainen dekkarin ystävä onnistui alkumetreillä kehittämään teorian joka lopulta osoittautui todeksi. Kirjassa oli pientä hyytymisen tuntua muutenkin, tuntui siltä kuin kirjailijakin olisi halunnut Heartstonen olevan sarjan päättävä osa, sillä jopa Matthew ja Barackkin tuntuivat olevan jokseenkin kyllästyneitä nykymenoon. Goodreads kuitenkin tiesi sarjassa ilmestyneen jo kuudennenkin kirjan joka taatusti tulee luettua.

Kokonaisuutena kirja ei siis ollut samanlainen huippukokemus kuin aiemmat Shardlaket, mutta yhtä kaikki kohtuullisen toimiva kokonaisuus joka viihdytti 23 tunnin ajan tehokkaasti.

Pan McMillan, 2014
Kesto 22h 42min
Lukijana Steven Crossley

Revelation (Shardlake #4) / C.J. Sansom

C.J.Sansomin Shardlake-sarja on minusta aikamoista herkkua ja olen yrittänyt nautiskella kirjoista täysin luonteelleni vastaiselle tavalla - eli säästeliäästi. Oivallisen kirjasarjan löytämisessä on nimittäin omat huonotkin puolensa; innostus voi helposti johtaa ahmimiseen ja mitäs sitten tehdään kun kirjat ovat loppu?! (Sarjan tuorein ja kuudes osa on ilmestynyt vasta vuonna 2014 ja viimeisimpien kirjojen välillä näyttää menneen useita vuosia joten pahoin pelkään ettei uutta herkkua ole tulossa ihan lähiaikoina.)

Eletään vuotta 1543 Tudorien Englannissa ja kuningas Henry heilastelee kuudetta ja viimeistä vaimoehdokastaan, Catherine Parria. Samalla kun kuningas yrittää taivutella vastentahtoista ladyä naimisiin, kohtaa Matthew Shardlake järkyttävän näyn eräänä aamuna ja pian mies onkin jahtaamassa erikoisen häijyä sarjamurhaajaa joka on toteuttamassa ilmestyskirjan tapahtumia omalla karmealla tavallaan.

Revelation oli taattua Sansomia. Jännitystarina toimi kuin häkä ja luvassa oli jälleen henkeäsalpaavia kohtauksia. Keskiaikainen rikostutkinta on mielenkiintoista seurattavaa nykyajan elätille, murhaajien jahtaamisessa on ihan erilaisia vaikeuksia kun käytettävissä ei ole tietokantoja, sormenjälkiä tai DNA:ta. Huomaan etenkin äänikirjojen kohdalla tempautuvani täysillä mukaan tarinoiden jännittävimpiin kohtauksiin joten kuuntelemisen keskeyttäminen tapahtuu aivan omalla riskillä kuten läheiseni ovat joskus huomanneet... Steven Crossleyn luenta antaa hienon lisän tarinaan, pidän kovasti herran äänestä ja eri aksenteista.

Kirja sivuaa mielisairauksien hoitoa ko. ajanjaksolla ja kuten arvata saattaa, "hoito" ei ollut ihan sitä hellävaraisinta. Kirjassa mielisairaalassa viruva Ellen osoittautui mielenkiintoiseksi sivuhenkilöksi ja toivonkin että nainen vilahtaisi myös kirjasarjan seuraavissa osissa. Tunnen pientä huolta myös Matthew Shardlaken tulevaisuudesta sillä kirjasarjassa on jo edetty kuningas Henryn viimeisiin vuosiin saakka - mahtaako kirjailija enää jatkaa kuninkaan kuoltua?

Pan McMillan, 2014
Kesto 21h 2min
Lukija: Steven Crossley
Kirjan vuoden lukuhaaste: Sellainen suosikkikirjailijasi kirja, jota et ole lukenut

Sovereign (Shardlake #3, suom. Itsevaltias) / C.J. Sansom

Olen lukenut C.J. Sansomin Shardlake-sarjasta pari ensimmäistä suomennettua teosta(Luostarin varjot ja Musta tuli) ja tuolloin diggailin kirjojen tunnelmaa ja hiukan epätyypillistä sankaria, Matthew Shardlakehän on 1500-luvulla elelevä kyttyräselkäinen brittijuristi joka luonnollisestikin on enemmän tai vähemmän mukana kuningas Henrik VIII:n moninaisissa suhdesopissa. Aihe - ne Tudorit - on minulle rakas ja kirjailija näyttää mainiosti ammentavan tuosta runsaudensarvesta, keksien kuitenkin aika nokkelia juonenkäänteitä.

Sovereignissä Matthew kumppaneineen matkustaa Yorkiin jossa muutama vuosi sitten kapinoitiin kuninkaan toimenpanevaa uskonpuhdistusta vastaan. Nyt Henrikillä on uusi nuori kuningatar, Katherine Howard jota kelpaa kuljettaa halki valtakunnan kuninkaallisella kiertueella. Myös Matthew on matkalla mukana, hänen tehtävänään on pitää huolta siitä, että eräs vanki pääsee elävänä Toweriin saakka mutta luonnollisesti asianajajan eteen ilmestyy monta muutakin mutkaa.

Sovereign oli ensimmäinen englanniksi kuuntelemani sarjan kirja ja haluan jälleen kerran kehua sen lukijaa. Steven Crossley nimittäin vaihtelee upeasti aksentista toiseen niin että jokainen sarjan monista henkilöistä todella muuttui eläväksi ja varsinkin jännissä kohdissa huomasin melkein pidättäväni hengitystäni. Vauhtia muuten piisaa kirjassa oikein mukavasti ja Sovereign on ainakin malliesimerkki siitä, ettei murhan tarvitse olla tavanomaisen tylsä - elävä karhu on esimerkiksi murhavälineenä oikein kekseliäs.

Koen historiallisen fiktion kiehtovaksi osittain siksi, että vaikka kirjan tapahtumat olisivat pääpiirteittäin jo tutut, on mielenkiintoista lukea kirjailijan oma tulkinta ajasta ja seurata sitä, kuinka historiaa hyvin historiaa onnistutaan taivuttelemaan viihteen tarkoituksiin. Tätäkin kirjaa aloittaessani minulla oli teoria siitä millainen pääjuoni tulisi olemaan, mutta kiitos taitavan kirjailijan jouduin muuttamaan mietteitäni jatkuvasti. Minua vietiin kuin pässiä narussa ja olin oikein onnellinen siitä!

Aiheensa puolesta kirja toiminee eräänlaisena jatkumona hiljattain lukemalleni Philippa Gregoryn kirjoittamalle The Kings Curse -kirjalle mutta sanoisin Sansomin kyllä vievän Philippasta voiton. Sovereign nimittäin herätti historian hienosti eloon, mm. kuninkaan suuren kiertueen käytännön järjestelyt olivat hyvin kuvattuja ja hurjan mielenkiintoisia. Samaten peukutan sitä, ettei kirja keskity vain Henrikin jatkuviin naishuoliin vaan myös tavallisen kansan olosuhteet ja Englantia repivät sisäpoliittiset voimat tuodaan mainiosti esiin.

Sovereign ilmestyy suomennoksena maaliskuussa 2015 Otavan kustantamana, nimellä Itsevaltias. Historiallisen jännityksen ystävät - pistäkääpä kirja korvan taakse!

Pan McMillan, 2014
Kesto: 20h 59min
Lukija: Steven Crossley

Musta tuli / C.J Sansom

Luin viime kesänä C.J Sansomin Shardlake -sarjan ensimmäisen teoksen, Luostarin varjot, ja pidin tästä historiallisesta dekkarista siinä määrin, että halusin lukea seuraavankin osan. Onnekseni Musta tuli ilmestyikin suomennettuna melko pian ja pääsin takaisin Matthew Shardlaken maailmaan.

Kirjassa siis seurataan edelleen kyttyräselkäistä ja älykästä asianajajaa, Matthew Shardlakea. Minulle erityisen mielenkiintoiseksi henkilöksi muodostui sivuosassa vahvasti vaikuttava Thomas Cromwell, joka on pääosassa kimppalukukirjassamme Susipalatsi. Kirjassa eletään kuumaa kesää vuonna 1540, Cromwellin kohtalonvuosia. Matthew Shardlake tutkii kahta tapausta, on lapsen murhasta syytetyn Elizabethin tapaus sekä itsensä Cromwellin hänelle antama salainen ja vaarallinen tehtävä. Shardlaken on löydettävä kreikkalaisten musta tuli mutta joku tuntuu olevan jatkuvasti häntä askeleen edellä...

Musta tuli tempaisee lukijansa edeltäjäänsä tehokkaammin mukaan. Tässä kirjassa Sansom osoittaa olevansa monipuolinen ja suorastaa kiero kirjailija, joka vie lukijaansa mennen tulleen. Musta tuli on tiivistunnelmainen jännäri, jossa kellon tikityksen voi suorastaan tuntea. Kirjassa Cromwellilla on melko suuri osa ja Sansom onkin punonut tarinansa jännittävästi yhteen historiallisten faktojen kanssa. Tätä lisää!

On kiehtovaa lukea tuon ajan tavoista, jotka nykyihmisestä tuntuvat täysin päättömiltä. Vai mitä sanotte muodista, jossa naiset värjäsivät hampaansa mustiksi näyttääkseen siltä kuin eläisivät pelkällä sokerilla? Matthew Shardlaken aikaan kuuluvat paitsi mestaukset, myös karhutappelut, oman veitsen tuominen lounaalle ja aivan uudet eksoottiset hedelmät - banaanit. Sansomin kirjan yksi suuri vahvuus onkin ympäristöjen ja tapojen kuvailu, jonka hän tekee yksítyiskohtaisesti ja eloisasti. Ainakin tällainen historiahöperö nautti kovasti matkastaan 1500-luvun Lontoon erikoiseen maailmaan.

"Cromwell huiskaisi kädellään. 'Puhuminen helpottaa minua, joten saatte luvan kuunnella. Uskon että enempää pikkuprinssejä ei synny - kuningas on niin sairas, etten usko hänen kykenevän siittämään sellaisia. Luullakseni hän oli juuri siksi niin järkyttynyt nähdessään Anna Kleveläisen - hän tajusi, ettei hän saisi kaluaan seisomaan tämän kanssa. Hän toivoo onnistuvansa sievän pikku Katariinan kanssa, mutta epäilen pahasti.' Hän viskasi sulkakynän pöydälle. 'Ja jos hän ei onnistu, syy on vuoden sisällä Katariinan niin kuin se nyt on kuningatar Annan. Ja silloin Norfolk ei ole enää suosiossa. Haluan pysyä hengissä siihen asti.'"

Otava, 2012
Sivuja: 590
Alkuteos: Dark fire
Kirjasta lisää: Kirsin kirjanurkka

Luostarin varjot / C. J Sansom

C.J Sansomin kirja sattui luettavakseni huonoon väliin,  kiire ja syysväsymys vaivasivat, tunsin kaipaavani jotain kepeää ja iloista, en paksuhkoa luostariin sijoittuvaa murhajuttua. Mutta luettava on jos kerran kirjastosta kotiin raahaa. Pienen ryhtiliikkeen jälkeen alkoi Sansom maittaa. Selviteltävä tapaus oli oikeastaan mukavan kimurantti, henkilöt kiinnostavia ja marraskuisen luostarin synkkyys tuntui sopivan loistavasti vuodenaikaan ja luovan juuri oikeanlaista tunnelmaa.

Sansom esittelee kirjassaan uuden sankarinsa, kyttyräselkäisen mutta terävän Matthew Shardlaken ja hänen komean apurinsa, Markin. Shardlake vaikuttaakin hetkittäin kärsivän suurestakin alemmuuskompleksista, hän kuvailee auliisti Markin kalukukkaroa ja muutakin komeutta, mutta toteaa synkeästi olevansa vain vanha kyttyräselkä. Onneksi mies kuitenkin useimmiten jättää itsesäälin sikseen ja toimii terävästi ja varmasti, muuten lukeminen saattaisi käydä jo turhankin masentavaksi.

Tarinassa vaikuttavinta minulle oli maisema - sieluni silmin näin luostarin muurit ja käytävät, tummapukuiset munkit, hyytävät nietokset ja niiden keskellä saarrettu luostari, uupuneet matkamiehet. Sielun maisema vetää tälle vertoja hyytävyydessään - ahneutta ja julmuutta, elämän ankaruutta kontrastina rikkauksiin, onnettomia kohtaloita. Kirjan ajankohta onkin mitä mielenkiintoisin, elemme 1500-lukua kuningas Henryn hovissa. Anglikaaninen kirkko on perustettu ja jo kolmas kuningas Henryn vaimoista on haudattu. Papisto on peloissaan, eikä syyttä. Kirjassa kohtaamme jälleen myös Thomas Cromwellin. Sansomin Cromwell muistuttaakin enemmän muissa lukemissani kirjoissa kuvattua varsin kylmäveristä miestä, ainoastaan Hilary Mantelin Susipalatsi tarjoaa hiukan erilaisen näkökulman tähän oman aikansan pelättyyn ja vihattuun mieheen.

Sansom on luonut Shardlaken ympärille kokonaisen kirjasarjan. Luostarin varjot on ilmestynyt englanniksi jo vuonna 2003, sittemmin sarja on kasvanut neljällä muulla Shardlake-kirjalla. Lukisinpa näitä mielelläni lisääkin suomeksi...

"Saavuimme luostariin juuri, kun munkit olivat lähdössä kirkkoon saattueena. Näky teki minuun vaikutuksen, ja muistan sen selvästi kaikkien näiden vuosien jälkeenkin: melkein kolmekymmentä mustakaapuista benediktiiniä astelemassa parijonossa vanhan, kivetyn luostaripihan poikki, kaulukset pystyssä ja kädet leveissä hihoissa suojassa lumelta, joka satoi hiljaisena seinämänä ja laskeutui heidän harteilleen, ja kirkosta tulviva hehku valaisi heitä. Se oli kaunis näky, ja liikutuin tahtomattani."

Sivuja: 459
Kirjasta lisää: Kirsin kirjanurkka, Vinttikamarissa, Insinöörin kirjahylly