"Tässä lepää Julia, jonka elämässä ei ollut paljonkaan kehumista, mutta joka sentään kerran melkein matkusti Italiaan."Sienasta Julia löytää juurensa, sekä 1300-luvulla eläneen Giulietta Tolomein päiväkirjan. Tämä Giulietta rakastui Romeo Marescottiin, mutta sukujen välisen politikoinnin takia nuoret eivät saa toisiaan ja satu päättyy surullisesti. Vuosia myöhemmin William Shakespeare lainaa tarinaa ja tekee siitä klassikon, Romeon ja Julian. Jossakin vaiheessa Julia huomaa historian alkavan toistaa itseään...
Tarinassa riitti vauhtia ja vaarallisia tilanteita, minun makuuni ehkä vähän liikaakin. Varsinkin lopun mafia-paljastukset tuntuivat jotenkin turhilta detaljeilta, joilla haluttiin kuroa kaikki langanpätkät samaan kasaan. Parasta kirjassa oli ehkä 1300-luvun Giuliettan tarina, siitä olisin halunnut lukea enemmänkin. Kirjassa pilkahteli kuivaa huumoria, josta hetkittäin pidin mutta loppua kohden aloin kyllästyä, paikoin käytetty kieli ei tuntunut ihan oikealta.
"- Giulietta, hän kosketti poskeani, -voit luottaa kun sanon, että kaikki tapahtui juuri täällä Sienassa jo kauan ennen Shakespearea. Romeo ja Julia on kuvattu tälle seinälle. Romeo on lähdössä maanpakoon, ja Julia valmistautuu naimaan miehen, jota ei voi rakastaa. Hän hymyili nähdessään ilmeeni ja irrotti viimein otteensa.
- Älä huoli. Kun tulet käymään luonani, voimme jutella lisää näistä surullisista tapahtumista. Mitä sinä teet illalla?
Astuin kauemmaksi Eva Mariasta ja yritin peittää parhaani mukaan järkytykseni sen johdosta, miten perinpohjaisesti hän tunsi sukuhistoriani. - Siivoan parvekettani.
Eva Maria tajusi kyllä, mistä puhun. - Kun olet saanut kaiken valmiiksi, haluan, että tulet kanssani erääseen hienoon konserttiin. - Konsertissa on kerrassaan loistava ohjelma. Valitsin sen itse, ja pidät siitä takuulla. Konsertti alkaa seitsemältä. Sen jälkeen syömme illallista, ja kerron sinulle lisää esi-isistämme."
