Nancy oli minulle tärkeä kirja lapsena. Äiti oli ostanut sen omaksi luettavakseen mutta luonnollisesti innokkaana pikkulukutoukkana luin itse salaa. Tarina kosketti ja järkytti. En tuolloin tiennyt mitään esim. skitsofreniasta, mutta muistan mm. järkyttyneeni Nancyn käytöksestä vanhempiaan ja sisaruksiaan kohtaan, samaistuin myös paljon Nancyn pikkusisareen Suzyyn, kilttiin tyttöön vaikean sisaren varjossa. Ja silti, kuten Nancyn perhekin, toivoin lukiessani että tilanne muuttuisi parempaan. Nuoruusvuosinani luin kirjan uudelleen vielä monta kertaa, siihen koskaan kyllästymättä. Vuosien tauon jälkeen Nancy palasi mieleeni ihan sattumalta Sex Pistols-dokumenttiklipin myötä - näin Nancyn televisiossa ensimmäistä kertaa! Samalla heräsi into lukea kirja taas ja katsoa löytäisinkö aikuisena tarinasta uusia tasoja näin aikuisena.Nancy Spungen oli ongelmalapsi heti syntyessään. Vauva oli keltainen syntyessään ja jo pienenä Nancyn äiti, Deborah, huomasi lapsessaan piirteitä jotka tuntuivat oudoilta, Nancy oli erittäin älykäs ja voimakastahtoinen mutta sai myös pelottavan voimakkaita raivokohtauksia. Iän karttuessa Nancyn ongelmat syvenevät ja Spungenin perheen epätoivo kasvaa.
Nancyn pariin palaaminen oli kuin vanhaan lempivaatteeseen sujahtaminen, yllätyin siitä että muistin yhtä jopa kokonaisia lauseita kirjasta. Oli myös hienoa huomata että kirja teki minuun yhä suuren vaikutuksen, aikuisempana tosin ymmärrän paremmin sekä Nancyn sairautta ja addiktioita ja myös hänen vanhempiensa vaikeuksia. Nostankin hattuani Deborah Spungenin rohkeudelle, hänen kertojanäänensä tuntuu hyvin samaistuttavalta ja rehelliseltä - ei ole varmasti helppoa sanoa julkisesti vihaavansa omaa lastaan vaikka samalla epätoivoisesti toivoisitkin käännettä parempaan.
Kirja nostaa hienosti esiin mielen sairauksiin liittyvät tabut ja häpeän, vaikeudet saada apua sekä vaikeat valinnat perheen sisällä. En ole itse kiinnostunut punk-kulttuurista ja tunnen Nancyn vain tämän kirjan tarinan kautta, en skandaalinkäryisenä julkkisena vaikka minunkin aikanani on ns. Nancyjä mediassa nähty. On hienoa että Spungen on kirjoittanut kirjansa ja tehnyt Nancystä inhimillisen, uskon myös että hänen kirjansa on tuonut lohtua niille jotka ovat samantyyppisessä tilanteessa. Tärkeä kirja.
"Voiko ihminen vihata omaa lastaan? Kyllä, varmasti voi. Ja kuitenkin sitä lasta kaikesta huolimatta rakastaa ja toivoo vielä käännettä, joka muuttaa kaiken hyväksi. Mutta seuraavan vuoden kuluessa me tulimme vihdoin näkemään kykenemättömyytemme äärilaitojen tulevan lähemmäksi. Tulevana vuonna kaikki ovet lyötiin kiinni päin kasvojamme ja vihamme ja kiukkumme antoivat periksi. Tilalle tuli tylsyys ja toivottomuus. Nancy oli saartava meidät loitommalle ja loitommalle painajaismaiseen nurkkaukseen, kunnes meillä ei olisi kuin yksi mahdollisuus jäljellä. Meidän oli leikattava pahanlaatuinen kasvain pois."Gummerus, 2007 (yhdeksäs painos)
Sivuja: 363
Alkuteos: And I dont want to live this life
Suomentanut Anna Salo
