Henning Mankellin The man from Beijing (julkaistu suomeksi nimellä Kiinalainen, Otava 2011) oli löytökirja lentokentän kirjanvaihtopisteestä. Nappasin sen mukaani ihan vain siltä varalta että reissua varten varaamani matkakirja loppuisi kesken. Oli ihan hauskaa napata kirja vaihtopisteestä vaikka harmittelenkin sitä ettei kirjassani ollut tarraa, joka olisi kertonut missä kirjani oli jo seikkaillut.The man from Beijing on minusta oikeastaan kolme, aika erilaistakin tarinaa yksien kansien välissä. Kaikki alkaa järkyttävästä massamurhasta pienessä talvisessa ruotsalaisessa kylässä. Kun uutiset kantautuvat tuomari Birgitta Roslinin korviin, muistaa hän edesmenneen äitinsä asuneen nuorena uhrien luona. Jonkinlaista elämänkriisiä läpikäyvä Birgitta sotkeutuu jutun tutkimuksiin ja huomaa myös itse olevansa vaarassa. Vanhat päiväkirjat ja punainen silkkinauha kuljettavat lukijan neljälle mantereelle ja keskelle sukupolvien mittaista kaunaa.
Kuten tavallista, Mankell osaa kertoa tarinansa tyylikkäästi. Hän luo upeasti rauhallisia ja samalla hyytäviäkin tunnelmia, minulle voimakkaimmin jäi mieleen kuva pienestä lumen peittämästä kylästä, jonka savupiipuista ei jostain syystä nouse savua. Kuva, jossa kaikki näyttää hyvältä, mutta pinnan alla jotain on pielessä. Tunnelmien lisäksi pidän myös hurjasti Mankellin tavasta kuvata päähenkilöidensä mietteitä. Rakastan Wallander-kirjoja juuri Kurtin ajatusten takia, sillä niissä on syvyyttä ja oikeanlaista aitoutta. Birgitta ei toki pysty haastamaan Wallanderia, mutta silti hän ajatuksineen edustaa ehdottomasti minulle kirjan parasta osaa.
Tulkitsin alun perusteella että kyseessä oli dekkari, mutta hyvin pian tarina alkoi kuitenkin kasvaa tyypillistä murhajuttua suuremmaksi. Mankell kuljetti lukijansa seuraamaan 1800-luvulle, Amerikkaan ja Kiinaan, seuraamaan siirtolaismiehen sinänsä koskettavaa ja kiinnostavaa tarinaa, kunnes siirryimme nykypäivän kautta jälleen Kiinaan ja Afrikkaan ja teemat muuttuivat suorastaan maailmanpoliittisiksi. Kattaus oli kiinnostava ja ajatuksia herättävä, mutta siinä oli mielestäni jo liian paljon tavaraa ja erilaiset teemat veivät toisaaltaan voimaa. Vaikka Mankell kirjoittaakin varmasti ja laadukkaasti, kurtistan kulmiani myös joillekin juonessa esiintyville epäloogisuuksille, jotka suurelta osin liittyvät murhajutun ja kirjan muiden kokonaisuuksien yhteen liittämiseen.
Kirjan aiheista varsinkin Kiinan laajentumispolitiikka herätti uteliaisuuteni siinä määrin, että kotiinpäästyäni oli pakko vähän tarkistella asioita. (Kaikki kunnioitus Henning Mankellille, en epäile kirjailijan taitoja, minulla on vain paha tapa tarkistella faktoja asioista, jotka kiinnostavat.) Kävi kuten arvelinkin ja kirjailijan ajatuksille löytyi pohjaa. Kiina todella yrittää laajentua Afrikkaan ja minä opin jotain uutta. Haluaisin lukea aiheesta lisääkin, löytyykö lukijoilta kirjavinkkejä?
"Memory is like glass, she thought. A person who has died is still visible, very close. But we can no longer contact each other. Death is mute; it excludes conversations, only allows silence."Vintage Canada, 2011
Sivuja: 456
Alkuteos: Kinesen
