Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mankell. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mankell. Näytä kaikki tekstit

maanantai 26. elokuuta 2013

The man from Beijing (suom. Kiinalainen) / Henning Mankell

Henning Mankellin The man from Beijing (julkaistu suomeksi nimellä Kiinalainen, Otava 2011) oli löytökirja lentokentän kirjanvaihtopisteestä. Nappasin sen mukaani ihan vain siltä varalta että reissua varten varaamani matkakirja loppuisi kesken. Oli ihan hauskaa napata kirja vaihtopisteestä vaikka harmittelenkin sitä ettei kirjassani ollut tarraa, joka olisi kertonut missä kirjani oli jo seikkaillut.

The man from Beijing on minusta oikeastaan kolme, aika erilaistakin tarinaa yksien kansien välissä. Kaikki alkaa järkyttävästä massamurhasta pienessä talvisessa ruotsalaisessa kylässä. Kun uutiset kantautuvat tuomari Birgitta Roslinin korviin, muistaa hän edesmenneen äitinsä asuneen nuorena uhrien luona. Jonkinlaista elämänkriisiä läpikäyvä Birgitta sotkeutuu jutun tutkimuksiin ja huomaa myös itse olevansa vaarassa. Vanhat päiväkirjat ja punainen silkkinauha kuljettavat lukijan neljälle mantereelle ja keskelle sukupolvien mittaista kaunaa.

Kuten tavallista, Mankell osaa kertoa tarinansa tyylikkäästi. Hän luo upeasti rauhallisia ja samalla hyytäviäkin tunnelmia, minulle voimakkaimmin jäi mieleen kuva pienestä lumen peittämästä kylästä, jonka savupiipuista ei jostain syystä nouse savua. Kuva, jossa kaikki näyttää hyvältä, mutta pinnan alla jotain on pielessä. Tunnelmien lisäksi pidän myös hurjasti Mankellin tavasta kuvata päähenkilöidensä mietteitä. Rakastan Wallander-kirjoja juuri Kurtin ajatusten takia, sillä niissä on syvyyttä ja oikeanlaista aitoutta. Birgitta ei toki pysty haastamaan Wallanderia, mutta silti hän ajatuksineen edustaa ehdottomasti minulle kirjan parasta osaa.

Tulkitsin alun perusteella että kyseessä oli dekkari, mutta hyvin pian tarina alkoi kuitenkin kasvaa tyypillistä murhajuttua suuremmaksi. Mankell kuljetti lukijansa seuraamaan 1800-luvulle, Amerikkaan ja Kiinaan, seuraamaan siirtolaismiehen sinänsä koskettavaa ja kiinnostavaa tarinaa, kunnes siirryimme nykypäivän kautta jälleen Kiinaan ja Afrikkaan ja teemat muuttuivat suorastaan maailmanpoliittisiksi. Kattaus oli kiinnostava ja ajatuksia herättävä, mutta siinä oli mielestäni jo liian paljon tavaraa ja erilaiset teemat veivät toisaaltaan voimaa. Vaikka Mankell kirjoittaakin varmasti ja laadukkaasti, kurtistan kulmiani myös joillekin juonessa esiintyville epäloogisuuksille, jotka suurelta osin liittyvät murhajutun ja kirjan muiden kokonaisuuksien yhteen liittämiseen.

Kirjan aiheista varsinkin Kiinan laajentumispolitiikka herätti uteliaisuuteni siinä määrin, että kotiinpäästyäni oli pakko vähän tarkistella asioita. (Kaikki kunnioitus Henning Mankellille, en epäile kirjailijan taitoja, minulla on vain paha tapa tarkistella faktoja asioista, jotka kiinnostavat.) Kävi kuten arvelinkin ja kirjailijan ajatuksille löytyi pohjaa. Kiina todella yrittää laajentua Afrikkaan ja minä opin jotain uutta. Haluaisin lukea aiheesta lisääkin, löytyykö lukijoilta kirjavinkkejä?
"Memory is like glass, she thought. A person who has died is still visible, very close. But we can no longer contact each other. Death is mute; it excludes conversations, only allows silence."
Vintage Canada, 2011
Sivuja: 456
Alkuteos: Kinesen

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Haudattu / Henning Mankell

Tämä kirja oli minulle minulle harvinainen herkkupala. Olen ahminut läpi Henning Mankellin hienon Wallander-sarjan aina sen koskettavaan loppuun saakka. Muistan lukeneeni viimeisen kirjan viimeisen luvun kahteen kertaan sillä niin vaikeaa oli Wallanderin olevan poissa, loppu. Outoa miten sitä voikaan kiintyä romaanin henkilöihin... Mutta sitten tuli Haudattu, lyhytromaani, joka oli kirjoitettu kylkiäiseksi Hollannin kirjamarkkinoilla. Vielä kerran Wallander!

Kirja sijoittuu aikaan ennen Rauhatonta miestä, sarjan viimeistä kirjaa. Wallander, vanheneva mies, kaipaa omaa taloa maaseudun rauhassa mutta sitä oikeaa ei tunnu löytyvän, varsinkaan poliisin palkalla. Sitten Martinsson vinkkaa hänelle vaimonsa sukulaisen talosta ja eräänä syksyisenä sunnuntaina Wallander ajaa paikalle katsomaan taloa. Se tuntuu hyvältä, juuri oikealta paikalta mutta juuri kun Wallanderin tarjous on hyväksytty löytyy pihasta jotain haudattua. Käsi.

Kirja on taattua Mankellia, lyhyydestään huolimatta tarina on taidokas ja tunnelmallinen, kirjailija osaa luoda taidokkaasti näkymiä vanhenevan miehen sielunmaisemaan ja  nautin jokaisesta sanasta. Itse rikostarina jäi minun lukukokemuksessani ehkä vähemmälle arvolle, se ei oikein päässyt kasvamaan mittaansa tarinan lyhyyden takia. Niinkuin usein käy hyvän kirjan kohdalla, toivoin viimeisen sivun kohdalla saavani lukea kirjaa vielä pidempäänkin.

Kirjan lopussa on kappale, jossa kirjailija kertoo suhteesta Wallanderiin, tuohon keksittyyn sankariin, joka kai aika monella tapaa muistuttaa häntä itseään, paitsi että komisari Kurt Wallander äänestäisi juuri päinvastoin kuin kirjailija Henning Mankell. Oli mukavaa lukea kirjailijan ajatuksia, joista selvästi näkyi se, että kuvitteellinen etsivä oli ollut läheinen kirjoittajalleenkin. Jäämme kaipaamaan sinua, Kurt.
"Pilvet olivat ajelehtineen pois. Lokakuun aurinko valoi epäroivää lämpöään. Varikset jatkoivat metelöintiään korkeassa kastanjassa. Wallanderista koko tilanne tuntui epätodelliselta. Hän oli matkustanut tänne sunnuntaipäivänä katsomaan taloa, johon voisi ehkä muuttaa. Sattumalta hän kompastuu puutarhassa ihmisen jäännöksiin."
Otava, 2013
Sivuja: 174
Alkuteos: Handen
Suomentanut Kari Koski

lauantai 17. joulukuuta 2011

Likainen enkeli / Henning Mankell

Eletään vuoden 1903 loppua. Pian 18 vuotta täyttävän Hannan isä on kuollut ja jättänyt nelilapsisen maanviljelijäperheen tukalaan tilanteeseen. Äiti tekee se, mikä on pakko, lähettää Hannan, melkein aikuisen, pois kotoa kaupunkiin etsimään sukulaisia ja toimeentuloa. Kun sukulaisperhettä ei löydy, ajautuu Hanna kokiksi Australiaan matkaavalle aluksella ja hän jättää kotimaansa taakseen iäksi.

Minä tunnen parhaiten Henning Mankellin Wallander-kirjoistaan, jotka ovat tarjonneet monta hyvää ja hyytävää hetkeä. Likainen enkeli edustaa kuitenkin Mankellin kaunokirjallisempaa tuotantoa, tällä kertaa innoituksen on Mosambikin pääkaupungin arkistoista löytynyt merkintä ruotsalaisnaisesta, joka 1900-luvun alussa omisti kaupungin suurimman ilotalon. Nainen pääsi mukaan kirjanpitoon, koska oli merkittävä veronmaksaja. Muutaman vuoden kuluttua hänen jälkensä ovat kuitenkin kadonneet. Tämä on kieltämättä kirjailijan uteliaisuutta kutkuttava asetelma!

Mankell ottaa kirjallaan vahvasti kantaa rotusortoon. 1900-luvun alussa Mosambik oli Portugalin siirtokunta jossa alkuperäisväestön kohtelu oli huonoa. Myös Hanna huomaa kirjassa yllättäen nousseensa köyhästä maatilan tytöstä naiseksi, joka jo ihonvärinsä puolesta nousee toisten yläpuolelle. Mankell päästää lukijan Hannan ajatuksiin ja tekstistä huokuukin Hannan yksinäisyys vieraalla maalla, outojen tapojen ja ihmisten keskellä, bordellien ja uskomusten maailmaan.

Minusta Mankell on mahtava kirjailija, nautin kovasti  hänen dekkareistaan, masentuneesta Walladerista ja hyytävistä rikoksista keskellä kansankodin maisemaa. Silti lukuromaanitkin näyttävät soljuvan hienosti hänen kynästään. Mankell asuu nykyisin osan vuodestaan Mosambikissa ja käsitteleekin monissa kirjoistaan Afrikkaa ja sen ongelmia. Hän tietää ja ennenkaikkea välittää kovasti siitä, mistä kirjoittaa ja se välittyy lukijallekin.
"Verta vuotava nainen on kaikkein elävintä mitä voin kuvitella. Veri joka vuotaa ruumiistamme on osoitus siitä että elämme mutta myös siitä että kuolemme. Ymmärsin mitä oli tapahtunut, vaikken tiennytkään kuka olit tai mistä olit tullut. Oikeastaan sinun pitäisi tanssia minulle. Sillä tavoin me omassa kylässäni ja suvussani tutustumme muukalaisiin. Kun näemme heidän tanssivan, me saamme tietää keitä he ovat."
Sivuja: 511
Kirjasta lisää: HS.fi
Kaunokirjallinen maailmanvalloitus: Mosambik