Suojattomat / Kati Hiekkapelto

Kati Hiekkapellon Kolibri osoittautui viime keväänä niin toimivaksi dekkarituttavuudeksi että klikkasin itseni heti kun vain oli mahdollista kirjaston varausjonoon odottelemaan Suojattomia. Jono eteni hitaasti mutta varmasti kunnes eräänä päivänä huomasin että Suojattomat oli myös ladattavissa e-kirjana Helmetin Ellibs-kokoelmasta. Asetuin jonoon täälläkin ja hiphei, vaivaiset kolme päivää myöhemmin luin onnellisena Suojattomia. Siistiä! Tässä siis vinkki kaikille e-kirjan ystäville, jotka ovat Helmet-kirjastojen asiakkaita: kun jonot paperikirjaan ovat pitkät, kannattaa kurkistaa myös Ellibsin tilanne.

Ja sitten Suojattomiin! Tarinasta löytyy jälleen vauhtia ja vaarallisia tilanteita, sillä rikollisjärjestö Black Cobras on rantautumassa Suomeen. Anna saa tutkittavakseen vanhan naisen katoamistapauksen ja joutuu myös tulkiksi kun nuori unkarilaisnainen on ajanut vanhan tiellä maanneen miehen päälle. Lisäksi metsästä löytyy vielä verinen veitsikin...

Suojattomat osoittautui koukuttavaksi rikoskirjaksi joka tuli ahmaistua muutamassa päivässä. Kirjassa on useampi kertoja, Annan lisäksi myös Esko ja narkkari-Sammy pääsevät ääneen. Tämä vuorottelu toimi mielestäni hyvin kirjassa, henkilöiden mietteet mm. kotimaasta toivat tekstiin syvyyttä ja olivat mielenkiintoisella mutta eivät alleviivaavalla tavalla samansuuntaisia.

En pahemmin yleensä perusta huumerikoksien tai organisoituneen rikollisuuden pyörivistä dekkareista mutta tässä kirjassa edes jengitouhut eivät kyllästyttäneet tällä kertaa, kirja tuli suorastaan ahmaistua läpi. Kirjan vanhusten tarina särki kyllä sydäntä eikä Sammykään jättänyt lukijaa tunteettomaksi - näin jälkikäteen sanoisinkin että Hiekkapelto on osannut hienosti sekoittaa dekkariinsa niin pehmeitä kuin koviakin elementtejä, kokonaisuus on varsin toimiva. Jään mielenkiinnolla odottamaan Annan seuraavia seikkailuja!

Otava, 2014
Sivuja: 298

Kolibri / Kati Hiekkapelto

Kati Hiekkapellon Kolibria on kehuttu blogeissa jo niin paljon että pakkohan minunkin oli päästä tutustumaan Anna Feketeen. Ja lenkkipoluilla vaanivan murhaajan tapaus osuikin kieltämättä oivaan saumaan, olinhan itse juuri korkkaamassa kevään juoksukautta! Että pois alta vaan, risut, männykävyt ja ikävät tyypit haulikkoineen!

Kirjan alussa Anna Fekete saapuu uuteen työpaikkaansa vanhempana konstaapelina. Vaikka työkavereista monet osoittautuivat ihan mukaviksi tyypeiksi, on Anna työpari Esko toista maata, sillä maahanmuuttajataustainen työkaveri ei häntä ilahduta ja sen Esko myös tekee Annalle selväksi. Annan uudet tehtävät alkavat muuten ryminällä sillä tiimin selvitettäväksi tulee heti kaksikin visaisempaa juttua, mahdollinen kunniaväkivaltatapaus sekä metsästä löytynyt ammuttu lenkkeilijä.

Kati Hiekkapellon esikoisteos osoittaui toimivaksi ja koukuttavaksi trilleriksi. Pidin Annasta, joka osoittautui moderniksi ja moniulotteiseksi sankarittareksi, mutta mikähän siinäkin on ettei kirjojen poliiseille koskaan kirjoiteta toimivia parisuhteita. Monestihan poliisit ovat kirjoissa joko eronneet tai ainakin eron partaalla eikä sinkuillakaan, kuten kirjan Annalla, kovin tasaista menoa ole, sillä Annalla on lähinnä yhden yön juttuja, suhdetta hän ei halua.

Mitään hirmuisen uutta kirjassa ei ole, mutta kirjan teksti on vetävää ja koukuttavaa ja varsinainen pääjuonikin säilyy yllättävänä loppuun saakka. Annan kertomusta katkovat maahanmuuttajatyttö Dijarin tarinan katkelmat, mikä mielestäni oli toimiva ratkaisu. Dijarin puhekieliset kappaleet tuntuivat aidoilta ja uskottavilta ja pidin niiden lukemisesta. Kokonaisuutena Kolibri oli oivaa luettavaa ja odotankin innolla Hiekkapellon seuraavaa teosta!

"Ja senkin mä tiedän, että täällä poliisiin voi luottaa, ainakin periaatteessa ja jos et satu olemaan Dublin-tapaus tai muuten vaan maahanmuuttoviraston diktaattorien mukaan takaisin toimitettava viallinen roska. Mä en ole. Mulla on kansalaisuus. OMG mua naurattaa tää, mutta on pakko sanoa: mähän olen ihan virallinen suomalainen. Lottovoitto vaikken tänne syntynytkään, ei nyt ihan seitsemän oikein, mut semmonen kuus ja lisänumero kuiteskin."

Otava, 2013
Sivuja: 381