Siltä varalta ettei tarina ole kaikille ennestään tuttu, kerrataan lyhyesti... Kirja kertoo itävaltalaisesta Trappin perheestä joista kirjan aikana muovautuu tunnettu kuoro joka konsertoi ympäri maailmaa. Tarinan päähenkilönä on Maria Augusta, nuori nunnan vakaumusta miettivä orpotyttö. Noviisiaikanaan Maria Augusta kuitenkin lähetetään paroni von Trappin perheeseen auttamaan tämän kuuden lapsen hoitamisessa. Maria Augustan myötä perheeseen palaavat ilo ja musiikki ja lopulta paroni avioituukin Marian kanssa. Perheen onnea kuitenkin varjostaa natsien valtaannousu ja sodan kynnyksellä, vuonna 1938, perhe pakenee Yhdysvaltoihin.
Maria Augusta tuntuu tekstinsä kautta juuri sellaiselta, jollaiseksi olenkin hänet kuvitellut. Hän on hivenen poikamainen, käytännöllinen, iloinen ja lapsiaan rakastava. Tietty maaläheisyys ja vaatimattomuus näkyykin tekstissä mukavasti. Kirja on viehättävä ja viaton tarina, ilman suuria säröjä tai tunteenpurkauksia ja se tuntuu jollakin lailla aidolta kun kyseessä on tämän ajan ja kulttuurin edustaja. En oikeastaan osaa kuvitellakaan Maria Augustaa paronin kanssa vaihdetuista suudelmista tai vaikkapa niistä peloista joita he epäilemättä ovat tunteneet paetessaan maasta tai aloittaessaan elämäänsä Yhdysvalloissa. Vaikka rivien väleistä voikin lukea suuresta tuskasta, on Maria Augusta selviytyjä. Hän ei valita vanhoista puvuistaan tai 10 lapsisen katraan kanssa elämä epäilemättä on joskus ollut ... vauhdikasta. Koska Maria Augusta säilyttää tietynlaisen etäisyyden lukijaansa, jäävät myös perheen muut henkilökuvat melko ohuiksi. Tästä syystä esimerkiksi perheen lapset tuntuvat vain vilahtavat kirjassa ja huomasinkin että mm. heidän nimiensä muistaminen osoittautui lähes mahdottomaksi tehtäväksi minulle.
Kirja toimii myös ajankuvana, varsinkin teoksen alkupuolella Maria kuvaakin melko laajasti mm. paikallisia joulun- ja pääsiäisenviettotapoja. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ja viattomuudessaan Trappin perheen tarina herätti minussa jonkinlaisen nostalgian tunteen.
"Jonakin päivänä on hyvin mielenkiintoista seurata elämämme kuvioita, kun se on levitetty eteemme kuin jokin kaunis kudos. Niin kauan kuin me elämme täällä, me näemme vain kudoksen nurjan puolen eikä kuvio oikullisesti polveilevine lankoineen näytä useinkaan kovin järkevältä. Mutta jonakin päivänä me kuitenkin ymmärrämme sen."WSOY, 1998
Sivuja: 379
Alkuteos: The Story of the Trapp Family Singers
Kaunokirjallinen maailmanvalloitus & Ikkunat auki Eurooppaan: Itävalta
So American: Immigrant background, osavaltio Vermont
