Ajattoman kaupungin varjot / Enrique Moriel

Tämä kirja oli yllätys, ihana sellainen. Ajattelin etukäteen että Ajattoman kaupungin varjot, olisi taas yksi vampyyritrendillä ratsastava teos. Ja vampyyrit eivät toistaiseksi ole olleet minun juttuni. Mutta nappasin kirjan kuitenkin mukaani kirjastosta, koska nimi oli niin kaunis ja takaliepeen kuvauskin uteloitti. Ja hyvä että nappasin, koska lopulta yllätyinkin iloisesti!

Ajattoman kaupungin varjot on vampyyritarina, mutta ihanan vähäeleisellä tavalla- verellä mässäillään korkeintaan jossakin satunnaisessa sivulauseessa. Kirjassa kulkee rinnakkain kaksi tarinaa, jotka aina hetkittäin risteävät toisiaan. Toinen tarinoista kertoo Martasta, nykypäivää elävästä juristista, joka selvittelee sukunsa historiaa. Toinen taas kertoo vampyyristä, hänen elämästään Barcelonassa halki aikojen.

Vampyyrin tarinassa on oikeastaan kaksi päähenkilöä, vampyyri ja Barcelona. Barcelona elää ja muuttuu historian pyörteissä, vampyyri pysyy muuttumattomana, mutta seuraa sivustakatsojana kaupungin ja sen ihmisten muutosta. Tässä tarinassa kerrotaan myös niiden tarinoita, jotka monesti muutoin jäävät unohduksiin - pienet, köyhät ihmiset. Rikolliset, prostituoidut, orjat. Kirja laittaa miettimään pienen ihmisen osaa maailmassa samoin kuin sitä millaista olisi elää kuolemattomana, ikuisesti nuorena kasvoillaan. Olla aina yksin ja hiukan irrallaan maailmasta. Toki se laittaa myös haaveksimaan Barcelonasta, kaupungista, jonka varjoissa vaeltaa kodittomia sieluja.