Smile or Die / Barbara Ehrenreich

Barbara Ehrenreichiin tutustuin jokunen vuosi sitten kun käsiini osui Nälkäpalkalla -kirja, jossa Barbara yritti elää vuoden minimipalkalla työskentelevän ihmisen elämää USA:ssa. Elämä oli aika karua, mutta pisteet Barbaralle siitä että oikeasti heittäytyi kokeilemaan aihetta josta kirjoitti.

Tässä kirjassaan Barbara tutkii amerikkalaisten positiivisuutta. Voisi tietysti kysyä että onko positiivisuus nyt niin paha asia, mutta ehkäpä se on, kun asioissa mennään liiallisuuksiin. Optimistien kotimaa, Amerikka, kun on vetänyt koko homman jo ehkä turhankin pitkälle ja unohtanut sen että realismi ja varautuminen ovat nekin tärkeitä asioita. Tuleepa pieni Suomikin mainittua muutaman kerran, tutkimusten mukaan amerikkalaiset ovat onnettomampia kuin jopa meikäläiset!

Mielenkiintoisinta osiota minulle olivat kirjan alkupuolella olevat Barbaran omat kokemukset rintasyöpään sairastumisen jälkeen. Kulttuurierot nousevat tässä myös esiin, en osaa kuvitella suomalaisnaisia ylistämässä rintasyöpäfoorumeilla "syövän olevan elämänsä paras asia". Jäin miettimään sitäkin, että vaikka usein sanotaankin asenteella olevan merkitystä taudeista paranemiseen, mutta eikö toisaalta ole paha tukahduttaa omat tunteensa ja esittää onnellista ja iloista?

Oikeastaan Barbaran kirjan sanomasta tulee mieleen satu kolmesta pienestä porsaasta, kaksi ensimmäistä rakensivat kevyet talot, positiivisia kun olivat ja  keskittyivät hauskanpitoon, kolmas possu (suomalainen pessimisti!?) puursi ja rakensi tiilitalon. Ja kuinkas sitten kävikään?