Yoga Bitch / Suzanne Morrison

Yoga Bitch oli puhtaasti hetken mielijohde-lainaus. Kivan värikäs kansi nappasi huomioni eikä sauhuttelevia joogaajiakaan usein näe. Olin aistivinani Eat, Pray, Love -kaikuja kivalla kirpakkuudella maustettuna - oikeastaan olin jo ihan myyty tälle kirjalle ennen lukemisen aloittamistakaan. Olen kuullut mielikuviin rakastumisesta ja näemmä allekirjoittaneelta se onnistuu kirjojenkin kanssa...

Suzanne Morrison on 25-vuotias nainen, jonka elämässä kaikki vaikuttaisi olevan kunnossa. Perhesiteet ovat lämpimät, on työpaikka ja poikaystäväkin, josta kaikki pitävät. Mutta jokin hiertää. Suzanne päättää lähteä jooga-studionsa vetäjien, Indran ja Loun, vetämään kolmen kuukauden retriittiin Balille etsimään itseään ja elämänsä tarkoitusta. Lopettaakseen pelkäämiseen.

Olin alkuun kovin innoissani Yoga Bitchin kanssa mutta huomasin pian lukutahdin - ja innostukseni - laskevan. Kirjassa oli hurjasti joogaa (mikä ei kyllä näin jälkikäteen ajatellen ole hirmuisen yllättävää!) mikä teki lajia tuntemattomalle ihmiselle lukemisen tylsähköksi. Kirja alkoi hauskasti, mikä sai minut luonnollisestikin uskomaan että hauskuus myös jatkuisi. Valitettavasti Suzannen joogakokemusten syventyessä, myös hänen tekstinsä terävyys muuttui henkistyneenmpään suuntaan, mikä kaiketi on ymmärrettävää koska kyseessä on päiväkirjamainen teos. Lukijan kannalta tämä kuitenkin oli hankalaa sillä toisin kuin Suzanne, minä en ollut henkistynyt yhteisen matkamme varrella ja kaipasin hauskuutusta. Sirkushuveja kansalle, kiitos!

Outoa kyllä huomasin kirjan puolivälin kieppeillä hiukan ahdistuvani Yoga Bitchistä, sillä niin täysin hurahtaneelta Suzanne retriitissä tuntui. Ei sokeria, ei seksiä, henkiä jotka asustelevat keittiökoneissa ja joka aamu kupillinen virtsaa. Aika hardcore meininkiä! Allekirjoittanut taitaa tyytyä ihan vain normaaliin venyttelyyn...

Today I found myself strangely moved by a yoga teacher who spoke like a cross between a phone-sex operator and a poetry slam contestant. At the start of class, she asked us to pretend we were floating on a cloud. As she put it, "You're oh-pening your heart to that cloud, you're floating, you're blossoming out and tuning in, you're evanescing, yeah, that's right, you're evanescing."

Three Rivers Press, 2011
Sivuja: 339
Kaunokirjallinen maailmanvalloitus: Indonesia

Saunajooga: Rauhoitu ja rentoudu / Tiina Vainio

Osa teistä ehkä muistaa edellisen joogakirjainnostukseni... Vaikka kovasti ajattelinkin joogan aloittamista, juttu jäi pelkän idean tasolle. Joku outo veto joogalla kuitenkin on, sillä kun törmäsin kirjastossa Tiina Vainion Saunajooga-kirjaan, innostuin ... taas. Hiukan jäin pohtimaan sitäkin, miksi jooga ainakin kirjallisessa muodossa minua kiehtoo, kumpuaako jostakin tarve hidastaa ja rauhoittua vai olisinko sittenkin vain ihminen joka pitää joogakirjojen lukemisesta?

Ajatuksena saunajooga tuntuu hienolta ja jollain tapaa oikealta. Mikäpä olisi parempi paikka rentoutua kuin saunan lämpö? Saunoessani minä tunnen olevani lähellä suomalaisia juuriani ja luontoa, miksipä se ei sopisi joogaankin?

"Ketään ei voi käskeä rentoutumaan. Ei edes itseään. Rentoutuminen tapahtuu omalla painollaan silloin, kun osaa hellittää hetkeksi itselleen asettamista aikatauluista ja velvollisuuksista. Rentoutumisen, rauhoittumisen ja kiireettömyyden kokeminen edellyttää, että on hetki omaa aikaa. ... Päädymme tilanteeseen, jossa emme elä hetkessä, koska ajatuksemme ovat aina jossakin muualla. Suoritamme elämäämme tuntien kalvavaa levottomuutta siitä, että jotakin puuttuu. Se jokin on tunne, siitä, että olisimme läsnä omassa elämässämme."

Vainio puhuu kauniisti - ja vakuuttavasti kiireettömyyden puolesta. Hänelle saunajooga on pehmeä siirtymä arjen kiireistä rauhallisempaan olotilaan, saunakin valikoitui paikaksi siksi että se monesti on kodin rauhallisin ja kiireettömin huone, sinne juuri mennäänkin olemaan ja rauhoittumaan. Ihan kaikkein paras paikka kuitenkin olisi kuulemma kesämökin sauna, mökillä kun ollaan jo valmiiksikin rennommassa mielentilassa.

Kirja jakautuu kolmeen eri teemaan, jotka ovat aamun vahvistava sarja, illan rentouttava sarja ja selkää hoitava sarja. Jokaisessa teemassa on jooga-liikkeiden lisäksi myös omia raikkaan kuuloisia herkkureseptejä (mm. erilaisia smoothieita) sekä saunomisen yhteydessä tehtäviä hoitoja, miltäs kuulostaisi pitkän työviikon jälkeen vaikkapa kylpy väsyneille jaloille ja kuoriva kauranaamio?

Pidin kovasti kirjan maanläheisyydestä ja konstailemattomuudesta, myös upea kuvitus järvimaisemista oli plussaa ja tuki hienosti kirjan tunnelmaa. Teki mieleni itsekin päästä aurinkoiselle rantakalliolle vain olemaan...

WSOY, 2012
Sivuja: 144
Kirjasta lisää: Ilta-Sanomien Saunajooga-vinkit, Saunayoga.com

Onnellisuusdieetti / Martha Beck

Aina joskus sorrun lukemaan kirjoja, jotka voisi kenties laittaa luokan self-help alle. Onnellisuusdieetti kuulosti ensimmäisenä sellaiselta, mutta osoittautuikin astetta järkevämmäksi opukseksi. Martha Beck on tohtori, joka loppuunpalamisen jälkeen alkoi miettimään onnellisuutta enemmänkin. Syntyi kymmenen kohdan dieetti, ohjelma onneen.

Beckin ohjelmassa on kymmenen kohtaa, joista jokaiseen kuuluu tehtävä. Ja harjoituksia, joiden avulla tehtävän suorittamiseen voi päästä sisään. Harjoitukset vaikuttavat yksinkertaisilta, mutta eivätpä vain ole. Esimerkkinä vaikkapa ensimmäinen askel, jossa pitäisi olla 15-20 minuuttia tekemättä tai miettimättä yhtään mitään. Kuulostaa yllättävän vaikealta ja samaan aikaan mukavalta.

Beckin kirjan harjoitukset eivät ole hullumpia, en keksi mitään syytä siihen miksei minun olisi silloin tällöin hyvä vain olla, pysähtyä hetkeksi. Tai kohdata pelkoni. Tai hemmotella itseäni jos olen marssinut pelkoa päin. Tai leikkiä.

1. Älä tee mitään. Anna itsellesi tauko kaikesta, jopa kauppalistan ajattelemisesta 15 minuutin ajan päivittäin.
2. Kohtaa totuus. Meillä on taipumus kertoa itsellemme "kipeää tarinaa", mutta tunnista totuus tarinan takana ja muista olla armollinen sisäiselle valehtelijallesi.
3. Halua jotakin. Pyri tunnistamaan ja pukemaan sanoiksi jokin asia, jonka sydämessäsi haluat.
4. Ole luova. Kehitä ja kirjoita ylös päivittäin jokin luova ideasi tai ajatuksesi, olipa se kuinka hullu tahansa.
5. Ota riski. Yritä kohdata pelkosi, asiat, jotka estävät toiveitasi toteutumasta.
6. Palkitse. Anna itsellesi pieniä palkintoja päivittäin.
7. Leiki. Tunnista todellinen urasi tai tarkoituksesi ja ne pelit, joita tuon tarkoituksen toteuttamista varten sinua pitää pelata. Ja heittäydy peliin koko sydämestäsi.
8. Naura. Nautitaan sisäisesti ja ulkoisesti vähintään 30 kertaa päivässä.
9. Luo yhteys. Pyri olemaan avoimempi elämäsi tärkeitä ihmisiä kohtaan.
10. Herkuttele. Juhlista elämää kolmasti päivässä, ruoalla tai ilman.

Askelia voi ottaa Beckin kuvaamassa järjestyksessä tai sieltä voi valita itselleen sellaisen harjoituksen, joka juuri nyt tuntuu erityisen tärkeältä. Itseäni houkuttelisivat herkuttelu, nauraminen ja luominen. Herkuttelun ei Beckin mukaan tarvitse olla ruokailua, se voi olla vaikkapa suosikkikappaleen kuuntemista tai kirjan kanssa sohvannurkkaan käpertymistä, kävelylenkki kameran kanssa -mitä tahansa, mikä on herkuttelua sinun aisteillesi tai sielullesi. Nauraminen taas - 30 kertaa päivässä! Ensin määrä tuntuu pieneltä, mutta tuleekohan niin montaa kertaa naurettua joka päivä? Töissä ja ruuhkabusseissa...Ideoinnista pidän ja kovasti pidän myös siitä, että Beck antaa luvan hullutella ideoiden kanssa, huomaan itse monesti sisäisen sensorini iskevän lyttyyn monta ajatusta mahdottomina. Mutta kukapa tietää mitä noista ideoista tulisi jos ne vain saisivat rauhassa mahdollisuuden kypsyä ja kasvaa...

Martha Beckin harjoitukset onneen eivät ole yhtään hullumpia. Ne ovat yksinkertaisen tuntuisia, mutta ehkä juuri sellaisia asioita, jotka arjen kiireissä unohtuvat. Beckin teesit tuntuvat elämäntapaoppaiden perushutulta, mutta harjoituksineen ja selityksineen kirja ja sen opetukset tekevät silti vaikutuksen. Beckin ääni on iloinen ja huumorintajuinen, hän vaikuttaa ihmiseltä joka osaa nauraa itselleen. Luulen, ettei kirjaa, niinkuin elämääkään,  ei pitäisi ottaa ihan hirveän vakavasti vaan rennosti ja leikkien.

Sivuja: 220

Aitoa ruokaa / Mats-Eric Nilsson

Tästä kirjastahan nousi melkoinen haloo ainakin Suomen mediassa, erinäisissä lehdissä on luetteloitu ruokateollisuuden petoksia - mansikanmakuista kääretorttua missä ei ole lainkaan mansikkaa jne... Ja minusta on ihan hyväkin että haloo nousi, leviääpähän laajemmalle tieto ruoan terveellisyydestä. Aitoa ruokaa on tavallaan jatko-osa edelliselle Nilsson teokselle, Petos lautasella.

Aitoa ruokaa vain pureutuu enemmän yksityiskohtiin, se onkin ehkä enemmän hakuteos eri ruoka-aineille. Kirjan laajin osio nimittäin on aakkosellinen ruoka-ainehakemisto, jossa kunkin aineen terveellisyydestä ja valmistuksesta kerrotaan, lähes jokaiseen kohtaan on liitetty esimerkkejä kaupan hyllyiltä löytyvistä tuotteista ja niiden terveellisyydestä, luomutuotteiden saantimahdollisuuksista sekä ainesta koskevia vinkkejä. Mikään kaiken kattava opas se ei ole, mutta kattanee ainakin osan tavallisimmista aineksista ja antaa kuvan siitä, kuinka pyrkiä välttelemään lisäaineita. Monessa kohdassa toki onkin vinkkinä se, että ruoka valmistetaan itse kaupan eineksien sijaan.

Mielestäni tämä on tärkeä aihe, hienoa, että Nilsson on kirjoittanut aiheesta kirjan. Aitoa ruokaa on myös mukautettu Suomen oloihin, eli mukana on tuotemerkkejä, jotka löytyvät kotimaisista kaupoista jolloin kirjan anti on helpommin hyödynnettävissä. Asiaan perehtymättömän kannattaa ehkä lukea ensin Petos lautasella, se toimii oivana johdantona lisäaineiden maailmaan. Suosittelen Aitoa ruokaa, paitsi aiheen tärkeyden takia, mutta myös kirjana se on mielestäni sujuvasti kirjoitettu ja mielenkiintoinen silmien avaaja.

Itselleni oli melkoinen shokki huomata se, kuinka yllättävän moni ruoka-aine sisälsikin aitojen raaka-aineiden sijaan pelkkää E-koodillista tavaraa. Jossain määrin myös elintarviketeollisuuden mainonta on harhaanjohtavaa, esimerkiksi vaniljajäätelöissä harvoin on aitoa vaniljaa vaikka vaniljatangon kuva jäätelöpaketissa olisikin. Lisäaineisiin perehtyminen on vähän surullistakin puuhaa. On kurja huomata että suosikkimehu sisältää vain prosentin verran sitä aitoa aineista ja loppu onkin vettä ja muita aineita joita et tunnista, monesta muusta tuotteesta puhumattakaan. Tieto lisää siis tuskaa... Positiivista kuitenkin on se, että Aidossa ruoassa Nilsson kertoo myös tapauksista, joissa hänen edellisessä kirjassaan mainitut yritykset pyrkivät parantamaan toimintatapojaan, terveellisemmiksi tai ainakin rehellisemmiksi.

The Amazing Adventures of the Dietgirl / Shauna Reid

Dieettityttö tuli minua vastaan Akateemisen kirjakaupan alennusmyynnissä, kirjan nimi (ja hinta) olivat niin puoleensa vetävät että kaupathan siitä tuli! Eikä kaduta. Shaunan tarina oli hauska, koskettavakin ja näppäili minullekin tuttuja sointuja, etenkin juuri joulun herkuttelujen jälkeen luettuna.

Yksinkertaisimmillaan Shaunan voisi kiteyttää näin: nainen pudottaa paljon painoa. Prosessissa Shauna oppii pitämään itsestään ja ulkomuodostaan, pikkuhiljaa. On mukavaa kokea Shaunan kanssa se ilo, jonka saa, kun kokoa tai paria pienemmät farkut mahtuvatkin jalkaan. Minusta Shaunan tarina oli kannustava. Painonpudotus ei käynyt helposti eikä nopeasti, takapakkeja tuli ja prosessikin taisi kestää monta vuotta, mutta loppuun päästiin. Tärkeintä on se, että Shauna oppii muuttamaan suhtautumistaan ruokaan, sen sijaan että napostelee purkin Nutellaa, voikin syödä patukan todella hyvää suklaata ja varata aikaa siitä kunnolla nautiskelemiseen. Eikä haittaa jos joskus nautiskelee, kunhan muistaa muulloin pitää itsensä kurissa.

Plussaa Shaunalle myös Suomen visiitistä, josta hän kirjassaan kertoo. Suomesta tosin muistuvat lähinnä mieleen suklaat "Who know that finns are that good with chocolate?!" Totta turiset Shauna, Geisha ON hyvää!

Madcook / Tuomas Milonoff ja Riku Rantala

Kun lainasin Madcookin kirjastosta, ajattelin sen sisältävän Rikun ja Tunnan hulvattomia matkakertomuksia oudoilla resepteillä höystettyinä. No joo, onhan siellä noitakin aineksia, mutta paljon muutakin. Yllätyin oikein siitä että aluksi keittokirjaksi mieltämäni teos onkin itseasiassa yllättävän monitasoinen ja oikeasti suosittelemisen arvoinen. Kirja muistaakseni valittiin vuoden matkakirjaksi, miksei se tosiaan sovi siihenkin kategoriaan. Mutta ainakin minulle kaikkein kiinnostavin ja tärkein sisältö liittyi ruoan laatuun ja eettisyyteen, ilmasto-ja terveysnäkökulmiin.

Kirjassa liikutaan samoissa aihepiireissä kuin Petos lautasella (Mats-Erik Nilsson) ja Pikaruokakansa (Eric Schlosser), kuitenkin Rikun ja Tunnan jäljittelemättömällä tyylillä. Vaikka asia onkin vakava, niin välillä nämä keskustelun muotoon kirjoitetut artikkelit saivat hymyilemään. Täytyy sanoa että vakuutuin. Ja päätin tarkkailla enemmän tuoteselosteita, vältellä enemmän prosessoituja ruokia vaikka se nykymaailmassa vaikeaa onkin. Joten kaiketi voisi sanoa että Madcook teki tehtävänsä.

Oli Madcookissa muutakin kuin valistusta. Löytyi hulvattomia matkakertomuksia, hulluja reseptejä ja ihan normaalejakin sellaisia. Kiva ja silmät avaava lukukokemus, viihdyttävä ja avartava samaan aikaan. Suosittelen!