Layla / Jari Tervo

Minulla on viime viikkoina ollut kyseenalainen ilo lukea kirjoja, jotka ovat toki vahvoja mutta eivät kovinkaan miellyttäviä. Samalla polulla tallataan Laylankin kanssa, tällä kertaa aiheina ovat seksibisnes ja naisten alistaminen.

Laylassa Tervo kuljettaa kahta naista, kahta tarinaa, rinta rinnan. On suomalainen Helena, joka on saanut paljon, koulutusta, pienen Ilmari-pojan, mutta joka on heittänyt sen kaiken menemään. Nyt Helena yrittää ryhdistäytyä ja olla taas äiti Ilmarille - hän rupeaa prostiksi. On kurdityttö Layla, joka ei hääyönään vuoda verta. Layla pakenee henkensä edestä ja päätyy lopulta Suomeen työskentelemään prostituoituna.

Tervo maalaa ankeaa kuvaa seksibisneksestä ja ihmiskaupasta, naisten oikeuksista. Ihan hyvä että tätä asiaa nostetaan esiin, liian helposti sitä tulee tuudittautuneeksi siihen uskoon ettei meillä täällä Suomessa tunneta maailman pahuutta. Varmasti tunnetaan. Miten helpolta Tervo saikaan bisneksen perustamisen ja pyörittämisen näyttämään! Tämän tarinan sankareita ovat laylat ja helenat, jotka kaikesta huolimatta pyrkivät selviytymään. Vieraassa maassa, kielitaidottomina, väärin kohdeltuina ja rankassa ammatissa, hyväksikäytettyinä. Unelmia ja haaveita on kai meistä jokaisella, ne pitävät näitäkin naisia elossa ja liikkeellä.

Laylassa on mukavasti vauhtia ja yllättäviäkin käänteitä, se tekee kirjasta mukavan nopealukuisen. Tyyliltään ja aiheeltaankin se muistuttaa jonkin verran Jarkko Sipilän Takamäki-sarjaa. Kielellisesti minua häiritsi yksi asia - sanan prosti käyttö? En ole koskaan tätä termiä nähnyt käytettävän, mm. myös Takamäki-kirjoista se puuttuu vaikka niissä käytetty kieli tavoitteleekin kadun karheutta.

Layla on aiheuttanut kohtuullisen määrän kohua ja keskustelua mediassa, viimeisimpänä ihmetyksenä on kaiketi Jari Tervon jääminen jälleen pois vuoden Finlandia-ehdokaslistalta. Harmillista, sillä Layla on kyllä oikeastaan yllättävän hyvä, minä pidin tästä enemmän kuin aikaisemmin viikolla lukemastani Laila Hirvisaaren kirjasta Minä, Katariina. Mutta mielipiteitä ja makuja on monia... Luulen kuitenkin että tulen jatkossa lukemaan lisääkin Tervoa.

"- Miljoona vuotta, Helena sanoi.
Hän pysähtyi ja säteili. Ihminen oli ilmestynyt maailmankaikkeuden viisitoistametriseen koivuun yksi millimetri sitten.
Latvasta yksi millimetri alaspäin oli ihmisen aikaa.
Kun Helena oli oppinut tämän, hänen oli vaikea pitää ihmistä maailmankaikkeuden keskipisteenä.
Ihminen ei ollut kaiken mitta. Ihminen oli vain suuruudenhullu, ja sitäkin ihan pienuuttaan.
Se katsoi aurinkoa taivaalla ja peitti sen pikkurillinsä viimeisellä nivelellä.
Ihminen oli olevinaan niin valtava.
Ihminen oli ilmestynyt puun latvaan hetkeä ennen puun kaatumista ja ilmoitti olevansa sekä puun että sen kaatumisen että kaikkien häntä ennen maailmankaikkeuteen ilmestyneiden eläinten, kasvien ja kivien syy.
Jumala oli ihmisen mukaan ilmoittanut näin, Helena sanoi.
- Ihminen on vitun diiva, Verna sanoi."

Sivuja: 362

Kirjasta lisää: Kirsin kirjanurkka, Amman lukuhetki, Kaiken voi lukea!, Aamuvirkku yksisarvinen, Erjan lukupäiväkirja, Ilselä, Booking it some more

Tuhkaa ja tulta, tarinoita vanhasta Porvoosta / Sirpa Tervo

 

Ihan alkuun pieni Blogger-aiheinen valitus. Sivupalkissa olevan lukulistani päivittäminen näyttää olevan tällä hetkellä mahdotonta eikä edellisestä julkaisustani  Xinranin vaiennetuista naiskohtaloista näyttänyt syntyvän syötettä lainkaan. Ja kun yritän klikata asetuksia hallintapaneelista Blogger hyydyttää koko selaimen. Tylsää.

Sain tänään raahattua elämäni miehet kesäretkelle Porvooseen, se on minusta loistava paikka pienelle, kesäiselle seikkailulle. Mukulakivikaduilla, vanhojen suloisten talojen keskellä kaupungin historia tuntuu olevan todella lähellä. Melkein kuin joka pihalla ja kulmalla olisi tarina kerrottavanaan. Sää oli upea, kaupunki kaunis, kuviakin tuli räpsittyä melkoinen liuta. Ajatus retkeen lähti Sirpa Tervon kirjan Tuhkaa ja tulta: tarinoita vanhasta Porvoosta. Yleisen seikkailemisen ohella yritin siis löytää, kirjan innoittamana, vanhojen porvoolaisten haamuja... Postauksen kuvituksena on siis paikkoja, joissa kuvittelin Tervon sankareiden ja sankarittarien elämäänsä eläneen.

Tervon kirja sisältää nipun pieniä tarinoita, erilaisia kaupungin ihmiskohtaloita. Vaikka aikaa tapahtumista on ehtinyt vierähtää muutama vuosisata, voisivat tarinat kuvata elämää myös nykypäivänä. On perheväkivaltaa, suurta rakkautta, hyväksikäyttöä, murrettua iloa. Tarinat ovat lyhyitä, vaikka saattavatkin kattaa kokonaisen ihmisiän.

Tervon tarinat ovat kiehtovia, mutta minua jäi hiukan vaivaamaan se, etten tiennyt kirjan taustoista enemmän. Uskoisin tarinoiden olevan pitkälti kirjoittajan luomia, mutta minua olisi kiinnostanut tietää oliko tarinoita varten tehty taustatutkimusta, ovatko henkilöiden nimet ja asuinpaikat esimerkiksi kenties oikein? Niin että seuraavan kerran kun teen kesäretken Porvooseen voisin ajatella käveleväni vaikkapa kadulla jossa Josephine de Camillemontin hattuliike aikanaan sijaitsi tai Malla-rouvan krouvin ohi...

Kirjan on julkaissut Runokit ry, joka on porvoolaisten harrastelijakirjailijoiden yhdistys ja sitä saa tilata yhdistyksen sivuilta hintaan 5 eur + postikulut.

Malla-rouva muisti mitä Jakob oli Kirkonmäellä hänelle sanonut: 'Rakkaus ei omista mitään, eikä sitä voi omistaa.' Hänen ihmetellessään miehen ehdottomia sanoja, tämä oli lempeästi mutta lujasti katsonut häntä silmiin ja jatkanut:  'Älä sinä usko, että voit ohjata rakkauden tietä, sillä rakkaus ohjaa sinun tiesi, jos pitää sinua sen arvoisena.'

Kenties Henrik kulki tästä kotiin apteekilta? Albertinan voin melkein kuvitella puun takaiselle ryytimaalle puuhailemaan.

Malla-rouvan kuvittelin naiseksi, jolla olisi  sydämin koristellut ikkunaluukut.

Raatihuoneen torilla Sophia Beckman järjesti tanssiaiset suuren tulipalon jälkeen. Tänään siellä musisoi pelimanni.

Täälläkö taiteilija Gellerstedt eli onnellisia vuosiaan Agathansa kanssa?

Kirkkotorilla sijaitsi kirjassa Josephinen hattukauppa. Kenties tämän näköisen elegantin oven takana?  Nyt paikalla toimii Pieni suklaatehdas, ei hullumpaa sekään.