Joe Saccon Palestiina oli pongaus kotikirjastoni maanmainiosta sarjishyllystä. Kirjaston väki oli jälleen kerran tehnyt oivaa työtä laittamalla ajankohtaisia teoksia esille ja meikäläinenhän nappasi tähän täkyyn joka ehkä muuten olisi saattanut jäädä huomaamatta. Kiitos vain kirjaston väelle hyvästä vinkistä!Palestiina on Joe Saccon kuvaus paikallisen asukkaiden elämästä ensimmäisen intifadan (1987-1993) aikana. Sacco vietti tuolloin kaksi kuukautta Länsirannalla ja Gazan alueella ja on kuvannut kokemaansa ja kuulemiaan surullisia tarinoita näiden kansien väliin.
Maailma on muuttunut paljon ensimmäisen intifadan vuosista mutta pahoin pelkään ettei palestiinalaisten tilanne ole noista ajosta juuri parantunut. Sacco onnistuu näyttämään Palestiinan arjen sydäntäsärkevän rujona ja ankeana. Se on paikka jossa lähes jokainen mies on ollut vankilassa, jossa jokaisella tuntuu olevan surullinen tarina kerrottavaksi. Mutaa, alistamista, köyhyyttä ja ankeutta. Vainoa, väkivaltaa ja vihaa. Niistä on tämä kirja tehty.
Ja samalla tämä on oikein hieno kirja, oivaltava, herkkä ja ihan pikkuisen hauskakin. Ihailen sitä että kirjailija on uskaltanut värittää teostaan huumorilla joka kohdistuu häneen itseensä tarinan kertojana - tyylikäs ja toimiva veto. Suosittelen ehdottomasti tätä kirjaa ja samalla surullisena ihmettelen mistä kaikki tuo viha kumpuaa ja kuinka sen voi ikinä edes saadakaan loppumaan?! Ihmisiähän me kaikki kuitenkin olemme, eikö niin?
Sivuja: 286
Alkuteos: Palestine
Suomentanut Juhani Tolvanen
