Sarjakuvaa Norsunluurannikolta - Aya ja Akissi

Heinäkuussa hyppysiini osui yhteisnide Aya -sarjakuvan osista 4-6, jotka tietysti menin lainaamaan ennenkuin tajusin että välistä oli lukematta jokunen kirja, tarkkaan sanottuna osat 2 ja 3. Vaikka sarja onkin oivallinen, jäi kokonaisuuteen harmittavia aukkoja, näemmä mukaan oli tuotu nippu uusia henkilöitä ja vaikka mitä! Peli oli siis selvä - oli lainattava sarjan puuttuvat osat, samalla pongasin kirjastosta myös Ayan pikkusisareen Akissiin pohjautuvan kirjan joka sekin lähti mukaani. Kassin täydeltä Norsunluurannikkoa!

Niille, joille sarja ei ole vielä ennestään tuttu, kerrottakoon että kirjat kertovat nuoren Norsunluurannikolla elävän naisen, Ayan, ja hänen perheensä ja ystäviensä elämästä, tarina pohjautuu Marguerite Abouetin omiin nuoruusvuosiin. Meno on parhaimmillaan varsin vauhdikasta, aiheiden pääpaino on ihmissuhteissa. Akissi-kirja taas keskittyy Ayan pikkusiskon touhuihin huomattavasti leppoisammalla, strippimäisellä otteella.

Tulin miltei ahmineeksi Ayat loppuun saakka, siinä määrin kivalta tuntui saada vastauksia kysymysmerkeiksi jääneisiin asioihin. Kokonaisuutena pidin tästä kirjasarjasta ja sen suomasta kurkistuksesta afrikkalaiseen elämään, myös Clemént Oubrerien kaunis kynänjälki miellytti. Sitä jäinkin eniten kaipaamaan Akissi-kirjassa, jossa piirtäjä vaihtui Mathieu Sapiniin. Kaikki kunnia taiteilijalle, itse pidin vain enemmän Oubrerin pienipäisemmästä ja hupsummassta Akissista.

Luonteeltaan Akissi-kirja erosi selvästi Aya-kirjoista, joissa siis käsitellään vakavampiakin teemoja, kuten seksuaalista häirintää, pettämistä ja muita aikuisempia aiheita. Söpöilksi ei kuitenkaan meno mene näissäkään kirjoissa vaan aiheina ovat pienen ihmisen isot huolet kuten se, ettei isoveli ota mukaan leikkeihin ja joskus kotona kanteleminenkin kostautuu... Voisinkin hyvin kuvitella Akissin olevan juuri sellainen ärsyttävän utelias pikkusisarus, jonka kanssa itsekin lapsena tappelin.

Abouetin kirjoista on suomennettu vain Aya-sarjan ensimmäinen kirja,  toivottavasti tulevaisuudessa sarjan muutkin osat käännetään.

Akissi: Feline Invasion
Flying Eye Books, 2013
Sivuja: 48
Alkuteos: Akissi, Attaque de Chats

Aya of Yop City (Aya #2)
Drawn and Quaterly, 2008
Sivuja: 112
Alkuteos: Aya de Yopougon, tome 2

The secrets come out (Aya #3)
Drawn and Quaterly, 2009
Sivuja: 132
Alkuteos: Aya de Yopougon, tome 3

Aya: Love in Yop City / Marguerite Abouet, Clément Oubrerie

Olen lukenut Norsunluurannikolla elävän Ayan tarinoita ennenkin ja nappasin siksi innoissani mukaan kirjastosta mukaan sarjan osat 4-6. Ihan täysin itsenäisiä sarjan kirjat eivät selvästikään ole, sillä lukiessani kaipailin pariin otteeseen kirjoja 2 ja 3, joita en näemmä ole lukenut. Muutama epäselvä juttu jäi siis vaivaamaan mieltäni vaikka lukukokemus muuten kiva olikin.

Love in Yop City -kirjassa Aya on aikuistunut ja opiskelee yliopistossa lääkäriksi. Biologian opinnot tosin eivät ota sujuakseen kunnes opettaja tarjoaa Ayalle mahdollisuutta ilmaiseen tukiopetukseen... Samaan aikaan muillakin ystävyksillä on uusia haasteita elämässään, sillä Innocent muuttaa paremman elämän toivossa Pariisiin, Albert menee kihloihin, Moussa katoaa ja Bintoun isä huomaa tyttärensä olemassaolon - ikävin seurauksin.

Love in Yop City tarjoaa lukijalleen nojatuolimatkan Norsunluurannikolle ja eksoottinen sijainti kieltämättä on mukava lisä matkakuumeiselle lukijalle. Siinä missä Yop City tuntuu jo melko modernilta paikalta, on heimomenneisyys kuitenkin läsnä hyvinkin lähellä maaseudun pienissä kylissä joissa päällikkö tekee edelleen tärkeät päätökset ja tytär on isänsä omaisuutta. Voimakkain kontrasti syntyy kuitenkin hämmästyttävästi Michael Jacksonia muistuttavan Innocentin tarinan kautta. Nuori mies nimittäin muuttaa Pariisiin menestystä toivoen mutta elämä suurkaupungissa ei vain ole niin helppoa kuin luulisi. Ihmiset ovat kylmiä, byrokratia huikean hankalaa ja eläminen kallista. Innocent myös kyseenalaistaa eurooppalaisten käsityksiä Afrikasta, jossa kaikki eivät yllättäen kärsikään nälästä ja kurimuksista vaan saattavat olla hyväkäytöksisiä ja välittää lähimmäisistään enemmän kuin kiireiset suurkaupungin asukit.

Ilahduin huomatessani miten Aya-kirjojen henkilöt - ja samalla myös kirjojen teemat - ovat kasvaneet kirjojen edetessä ja mm. seksi on noussut kirjoissa voimakkaammin esiin. Love in Yop city onkin mielenkiintoinen yhdistelmä viattomuutta ja korruptiota, sillä tuntuu siltä että kirjan sankareita ympäröivät nyt aikuisten maailman synkätkin realiteetit, kuten ahdistelu ja seksuaalinen hyväksikäyttö. Kokonaisuutena lukukokemus oli hyvä ja ajatuksia herättävä, tosin potkin itseäni siitä etten ole hankkinut luettavakseni sarjan osia 2 ja 3 - virhe, joka kyllä täytyy korjata!

Drawn & Quaterly, 2013
Sivuja: 329
Alkuteos: Aya de Yopougon 4-6

Aya: elämää Yop Cityssä / Marguerite Abouet, Clément Oubrerie

 Tämän Aya-sarjakuvan löysin jälleen kotikirjastoni sarjishyllystä joka onkin osoittautunut melkoiseksi aarreaitaksi. Kirjaston väen esille nostamista kirjoista on muuten löytynyt monta hyvää lukukokemusta - siitä kiitos heille.

Aya on Norsunluurannikolla kasvaneen Marguerite Abouetin ensimmäinen sarjakuvakäsikirjoitus, joka löyhästi pohjautuu Abouetin omiin nuoruuskokemuksiin 1970-luvun Yopougonissa eli Yop Cityssä. Ayan Afrikka onkin vähän erilainen kuin mihin olen tottunut, se on modernimpi paikka joissa ihmisillä on samanlaisia ongelmia kuin meilläkin. Yop Cityssä ei ole sotilasjunttia, likaista vettä tai nälänhätää, sen sankarit ovat nuoria tyttöjä, joiden haaveissa on opiskelu tai kivojen poikien deittailu. Ihan tavallista arkea siis.

Kirjan pääosassa on Aya ja hänen ystävänsä Bintou ja Adjoua. Aya haaveilee opiskeluista, Bintou ja Adjoua taas enemmänkin kivoista pojista. Kirjan tunnelma on mukavalla tavalla arkinen ja leppoisa, pidin myös kuvittaja Oubrerien mukavan ilmavasta kynän jäljestä, jonka otteessa tapahtumapaikat ja henkilöt heräävät eloon. Huomasin hymyileväni varsinkin muutamille Moussan ruuduille, rikkaan perheen hemmoteltu vesa perheineen oli minusta yksi kirjan hauskimpia tapauksia, päähenkilöinä toimivaa tyttökolmikkoa lukuunottamatta tietenkin.

Aya oli miellyttävä kurkistus Afrikkaan. Se ei kenties pääse vuoden parhaan sarjakuvan listalleni mutta on silti oikein mukava lukukokemus, mielelläni tutustuisin sarjan muihinkin osiin. Ranskaksi Ayaa onkin julkaistu jo kuuden kirjan verran, lisäksi sarjakuvasta on tekeillä täyspitkä animaatio. Jään siis odottelemaan jatkoa.

Arktinen banaani, 2010
Sivuja: 112
Alkuteos: Aya de Yopougon. 1
Kirjasta lisää: Lurun luvut, Booking it some more, Sallan lukupäiväkirja, Marguerite Abouet Kepa haastattelussa