The Litvinenko File / Martin Sixsmith

Muistan vuosia sitten lukeneeni lehdistä silmät pyöreinä Aleksander Litvinenkon hurjasta lopusta ja miettineeni tarinan olevan kuin elokuvista, sillä erotuksella että sairaalavuoteessa makaava mies oli ehdottomasti totta eikä kirjailijan mielikuvitusta. Vuosia myöhemmin löysin Martin Sixsmithin kirjoittaman The Litvinenko Filen kirjaston hyllystä ja kiinnostus tosielämän agenttitarinaan virkosi.

Moni ehkä muistaakin Litvinenkon tarinan vuosien takaisista lööpeistä. Venäjällä epäsuosioon joutunut agentti myrkytettiin radioaktiivisella poloniumilla terästetyllä teellä josta seurasi pitkä ja tuskallinen kuolema. Syyttävällä sormella osoitettiin mm. Vladimir Putinia ja radioaktiivisten poloniumjälkien pitkin Lontoota aiheutti - ymmärrettävästi - pienoista hysteriaa.

Martin Sixsmithin teos The Litvinenko File sukeltaa traagisiin tapahtumiin varsin tehokkaasti. Teos jakautuu kolmeen osaan, joista ensimmäinen seuraa Litvinenkon viimeisiä vaiheita, toinen palaa hänen menneisyyteensä Venäjällä ja viimeinen keskittyy varsinaiseen murhatutkimukseen. Kirjaa varten tehty tutkimus tuntuu kattavalta mutta tunnustan kamppailleeni yrittäessäni pysyä kärryillä venäläisten sukunimien vuolaassa virrassa. Hyvisten ja pahisten erottaminen toisistaan osoittautui myös työlääksi, enkä ole edes ihan varma kumpaan ryhmään lopulta päähenkilökään kuului. Annankin Martin Sixsmithille kiitosta siitä ettei hän pyrkinyt nostamaan Litvinenkoa jalustalle vaan esittää tämän realistisen tuntuisessa valossa, pohtien myös miehen omia toimia ja motiiveja.

The Litvinenko File muistutti minua myös siitä, miksi pidänkään fiktiosta. Joskus nimittäin on mukavampaa kun voi kirjan hurjien käänteiden keskellä lohduttautua sillä, että kyseessä on kirjailijan mielikuvituksen tuote. Ajatus agenteista, radioaktiivisesta myrkystä ja muista salajuonista keskellä tavallista arkipäivää tuntuu sittenkin aika ahdistavalta - tieto lisää tuskaa kuten sanotaan. Omalla kohdallani tajusin jopa liikkuneeni tietämättäni Litvinenkon murhapaikalla, taannoisella Lontoon reissullamme nimittäin asuimme samassa hotellissa jossa kohtalokas teekupponen tarjottiin. Jännittävää, mutta olen myös onnellinen että nautimme teemme kulman takana olevassa kahvilassa...

Pan McMillan, 2007
Sivuja: 312
Kirjabingo: Perustuu tositarinaan

Philomena / Martin Sixsmith

Elokuvaversio Philomenasta pärähti Suomen valkokankaille viime kuussa ja kiinnostuin. Olin pongannut kirjan Audiblesta mutta leffan trailer sai minut kiinnostumaan tarinasta ja päätin leffalippujen sijaan sijoittaa kirjaan. (Kirjahan nyt aina voittaa elokuvan, eikös niin?!)

Tarina alkaa 1950-luvun Irlannissa jossa sievä ja nuori Philomena tapaa pojan ja tulee raskaaksi. Avioliiton ulkopuolinen raskaus on katolisessa maassa kauhistus ja siksi Philomena lähetetään luostariin synnyttämään kaikessa hiljaisuudessa. Luostarin sääntöihin valitettavasti vain kuuluu se, että nainen luovuttaa nunnille oikeudet vauvaan, joka siis aikanaan annetaan adoptoitavaksi. Näin käy myös Philomenan lapselle, pienelle Anthonylle, josta tulee amerikkalaisen perheen Michael-poika.

Ihan ensiksi on pakko mainita että kirjan nimi ja elokuvan trailer johtivat minut aivan hakoteille. Kuvittelin tarinan keskittyvän Philomenaan ja hänen yrityksiinsä löytää Anthony vuosien eron jälkeen mutta eihan sellainen ei kirjan tarina ole. Noin 90 prosenttia kirjasta käsittelee vain ja ainoastaan Michaelin elämää, Philomena etsintöineen on läsnä vain ihan alussa ja lopussa. Kirja on oikeastaan Michaelin elämäkerta, hänen vaiheitaan käydään läpi tarkasti, vuosi vuodelta. Kerronta on ihan miellyttävää mutta paikoin turhankin yksityiskohtaista - en ole kauhean kiinnostunut siitä minkä nimisessä baarissa Mike kävi tammikuussa 1982. Miken elämä on kohtuullisen kiinnostava ja kirjailija onnistuu nostamaan esiin mielenkiintoisia pointteja orpoudesta ja oman minuuden etsimisestä sekä ennakkoluuloista ja asenteista 1980-luvun Amerikassa. Tästäkin huolimatta, kirja valitettavasti sisälsi myös tylsiä kohtia, joiden en kokenut hyödyttävän kokonaiskuvaa.

Philomena oli minulle epätasainen kuuntelukokemus, se sisälsi todella kiinnostavia ja koskettavia osia mutta olisin ehkä toivonut kuulevani enemmänkin nunnista sekä kirjan nimihenkilöstä, Philomenasta. Kirjan ajatus on kyllä kaunis mutta se avautuu lukijalle vasta teoksen loppupuolella, jolloin kirja muutenkin muuttuu kiinnostavammaksi tapahtumiltaan. Ajatuksiakin heräsi, sisuunnuin taas maailman vääryyksistä, mikä sekin on omalla tavallaan ihan hyvä aikaansaannos.

PS. John Curless tekee oivaa työtä lukijana, tai ehkä hänen aksenttinsa on vain ihana - en osaa sanoa!

Whole Story Audiobooks, 2013
Sivuja: 15h 27min
Lukija John Curless