Kunnes kerron totuuden / Julie Berry

Kesäkuussa posti toi minulle pyytämättömänä yllätyksenä ennakkokappaleen Julie Berryn Kunnes kerron totuuden -kirjaa. En oikein tiennyt mitä odottaa ja siksi kirja jäi viikoiksi lukupinon pohjimmaiseksi kunnes kesälomalla, suloisen joutilaassa tilassa, päätin lopulta selvittää mitä kansien väliin kätkeytyi.

Neljä vuotta sitten kaksi nuorta tyttöä katosi kotikylästään. Kaksi vuotta myöhemmin toinen heistä, Judith, palasi ilman kieltään. Toinen, Lottie, löytyi joesta. Ennen katoamistaan Judithin mielessä oli kummitellut paikallinen poika, Lucas. Mutta skandaalin tahrima, kieletön tyttö ei ole suotavaa vaimomateriaalia...

Kunnes kerron totuuden osoittautui varsin koukuttavaksi teokseksi, suorastaan ahmin Judithin kauniita ja synkkiä ajatuksia. Teksti on suorastaan runollista ja kirjailija maalaa tyylikkäästi lukijan eteen kuvan toisenkin: maalaisidylliä ja nuorta rakkautta, talven synkkiä varjoja ja pahaenteisiä jalanjälkiä lumessa, suuria tunteita pienissä ihmisissä. Berryn kirja osoittautui sellaiseksi, jonka lauseita mielelläni makustelin ja jonka voimakkaista tunnelmista nautin.

"Minä en usko ihmeisiin, mutta kun hätä on suurin, tytön täytyy joskus tehdä ihmeensä itse.
Vaikka hän silloin joutuisikin värväämään apun paholaisen."

Minä luin kirjan ennen kaikkea epätoivoisena rakkaustarinana, mutta jollakin toisella nousee ehkä voimakkaammin esiin murhamysteeri tai kovia kokeneen nuoren naisen kasvukertomus. Kirja on nimetty vuoden 2014 Edgar Allan Poe -palkintoehdokkaaksi kategoriassa Young Adult, eikä aivan syyttä. Voisin nimittäin kuvitella sen purevan aivan yhtä hyvin nuoriin lukutoukkiin kuin vanhempiinkin.

Haluan vielä erikseen kiitellä Laura Lyytisen kaunista kantta, joka vahvoine väreineen henkii mennyttä aikaa ja sopivan pahaenteisiä tunnelmia. Samoin maininnan ansaitsee Kaisa Katteluksen tyylikäs suomennos jota oli ilo lukea.

"Ihme: Sinun auringon lämmittät kasvosi, vihreää kultaa loistavat silmäsi, kun imet sisääsi tulta, joka tanssittaa vehnääsi. Sinun kätesi, kun halaat vastasyntynyttä karitsaa, pyyhit kelmua pois.
Ihme, joka ei koskaan toteudu: että sinun kasvosi, sinun kätesi olisivat minun."

Tammi, 2014
Sivuja: 288
Alkuteos: All The Truth That Is In Me
Suomentanut Kaisa Kattelus
Saatu arvostelukappaleena