Cavakuningas (Wine Crime #2)/ Kåre Halldén

Viime vuonna tutustuin Wine Crime -dekkarisarjan aloitukseen, Samppanjaruhtinaaseen ja kirjan tyylikkään leppoisa tunnelma yhdistettyinä hyytävään murhaan teki vaikutuksen. Sarjalle on ilmestynyt jatkoa Cavakuninkaan muodossa ja luonnollisestikin oli ihan pakko tehdä pieni lukumatka Espanjan cava-seuduille.

Cavakuninkaan pääosissa ovat edellisestä kirjasta tutut Harald ja Isabelle. Pariskunta on Ranskan tapahtumien jälkeen muuttanut Espanjaan jossa Isabelle on aloittamassa omaa cava-tuotantoa ja sitten alkaakin tietysti tapahtua - Isabellen ystävä, vanhaan cava-sukuun kuuluva Dolores, löytyy kuolleena ja satoja vuosia vanha korkkitammi tuhoutuu...

Samppanjaruhtinaan tavoin myös Cavakuningas on ytimeltään tyylikäs ja mukavan vaivaton dekkari, jossa on myös oma hyytävä elementtinsä joka oudosti tuo mieleeni Ilkka Remeksen kirjat (olettaen että cavaa tuotettaisiin Suomessa ja venäläiset yrittäisivät sabotoida toimintaa). Pakko todet että ainakin minusta pelottavimpia ovat asiat, jotka voisivat olla myös totta.

Viihdyin kirjan parissa mukavasti, tosin on pakko tunnustaa että varsinkin takaumissa (tarina nyös seuraa kahden cavan tuottajasuvun vaiheita) olin jatkuvasti vähällä mennä Canalsien ja Blancien välillä sekaisin eivätkä sukujen kilpailun vaiheetkaan nyt olleet siitä kiinnostavimmasta päästä. Keitos olisi siis ehkä tarvinnut hiukan lisää jotakin maustetta. Ehkä seuraavassa kirjassa kaava on jo kasassa?

"Pallo oli pantu pyörimään, joten hän sai olla tyytyväinen siihen, mitä oli saanut tänään aikaan. Jos hän pitäisi päänsä kylmänä, pelaisi korttinsa oikein ja luottaisi vaistoonsa, suunnitelma toimisi. Oli vain ajan kysymys, milloin ranskalainen pahanilmanlintu joutuisi räpistelemään karkuun. Eikä millään muulla loppujen lopuksi ollut väliä."

Tammi, 2014
Sivuja: 452
Alkuteos: Cavakungen
Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom

Samppanjaruhtinas / Kåre Halldén

Wine Crime -jännärit ovat minulle ihan uusi juttu ja moisista kirjoista kuultuani päätin että kunnon dekkarin ystävän täytyy ehdottomasti perehtyä tähänkin lajiin. Kåre Halldénin Samppanjaruhtinas herättikin kiinnostukseni ja loi oikeanlaista tunnelmaa jo tyylikkään kohtalokkaalla, Tuomo Parikan suunnitelmalla ulkoasulla.

Kun Harald Poppe, leskeksi jäänyt ja suruunsa eristäytynyt mies, lähtee ryhmämatkalle Ranskan samppanjaseudulle, ei mies arvaakaan millaiseen pyöritykseen hän joutuu. Ensimmäisellä kiertokäynnillä legendaarisen Cloët-Décleauxin samppanjatalon kellareissa, Harald löytää kuolevan vanhan miehen, joka viimeisillä sanoillaan kertoo Isabellen olevan vaarassa. Mies on Anselme Guidot, samppanjatalon legendaarinen makujen luoja ja Isabelle on hänen tulitukkainen lapsenlapsensa. Tapahtumat kiihtyvät suorastaan kuohuttaviksi...

Tarina liikkuu kahdella aikatasolla, nykyajan lisäksi valoitetaan samppanjatalon väen vaiheita toisen maailmansodan aikana ja mukana non myös oikeakin historian henkilö, natsien nimittämä samppanjaruhtinas Otto Klaebisch. Kirja vie lukijansa elegantin samppanjatalon glamourin täyttämään elämään, Ranskan kauniille viinialueille. Tässä kohtaa on mainittava myös että bloggaajan lähes krooniseksi muuttunut matkakuume alkoi jälleen nousta. Näen jo sieluni silmin kuinka huristelisin pienellä autolla pitkin Ranskaa, viinilehtoja ja kauniita vanhoja taloja ihastellen. Minulle tämä olikin ehdottomasti yksi kirjan parhaista puolista, olenhan innokas nojatuolimatkailija!

Vaikka rakastinkin kirjan miljöötä, oli kirjan tarinassa muutama kohta jotka jäivät arveluttamaan. Minun on vaikeaa uskoa että juuri rakkaan isoisänsä menettänyt nainen, olisi voimissaan lähtemään seuraavana päivänä juhliin enkä oikein usko että sitä häneltä edes odotettaisiinkaan. Vaikka elementeistä osa oli hitusen ennalta-arvattavia, oli kokonaisuus silti miellyttävä ja varsinkin kirjan tyylikäs tunnelma osui nappiinsa. Ruotsiksi Haraldin seikkailuista on ilmestynyt jo seuraavakin osa, jonka kyllä mielelläni lukisin.

"Annanpa hyvän neuvon, jos haluatte nauttia elämästänne, monsieur", Vivianne sanoi lujasti. "Antakaa piutpaut sille, mitä niin sanotut gastronomit ja viinisnobit sanovat ja ajattelevat. He yrittävät vain kätkeä oman epävarmuutensa. Olen aina sanonut, että jos jokin on hyvää, niin se on hyvää. Asioita ei kannata tehdä sen monimutkaisemmiksi."

Tammi, 2013
Sivuja: 397
Alkuteos: Champagneführern
Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom
Saatu arvostelukappaleena