Vish Puri ja lemmenkommandojen tapaus (Vish Puri #4) / Tarquin Hall

Nyt on taas aika tehdä kirjamatka Intiaan Tarquin Hallin Vish Puri-sarjan muodossa! Tykkään kovasti näistä cosy mystery -kirjoista, joissa rikosten pyörteissä voi pikkuisen naureskellakin. Vaikkeivät Vish Purit ole ehkä unohtumattomia kirjoja, kuluu aika näiden kirjojen parissa mukavasti. Kelpo välipalakirjoja!

Vish Puri, Mitä yksityisimmät etsivät -toimiston tähtidekkari, on juuri lähdössä matkalle perheensä kanssa kun hänen avustajansa Kasvovoide pyytää häneltä apua epäsäätyisten rakastavaisten auttamiseen, sulho nimittäin näyttää olevan siepattu ja vaarassa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on taas luvassa eikä Rumpi ja äiti-Jin matka ihan ongelmitta suju.

Vish Puri -kirjat ovat minusta leppoisia dekkareita joiden parissa on helppo viihtyä. Tarquin Hallin luoma yhdistelmä toimii, on hassuhko mutta nokkela etsivä (olenko muuten ainoa jonka mielestä Vish Purissa on hiukan poirotmaisia piirteitä?) persoonallinen lähipiiri, muutama arkkivihollinen ja taustana mausteinen, eksootinen ja värikäs Intia.  Kaltaiselleni nojatuolimatkaajalle Intian rooli kirjoissa onkin tärkeä, pieni todellisuuden pako välillä vain virkistää!

Vielä sananen kirjojen kansista, pidän niistä nimittäin paljon. En onnistunut löytämään kannen suunnittelijan nimeä mutta mielestäni kannet erottuvat mukavasti ja niiden värikkyys kuvaa hyvin kansien sisältä löytyvää tunnelmaa.

"Puri ei ollut niitä miehiä, joilla on tapana tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä. Hänen isänsä oli painottanut hänelle jo varhain, että koskaan ei pitänyt olettaa mitään. Kerää tosiasiat ja punnitse mahdollisuudet ennen kuin päättelet mitään, hän sanoi aina - ja neuvo oli osoittautunut sekä arvokkaaksi että viisaaksi."

Gummerus, 2015
Sivuja: 377
Alkuteos: The case of the love commandos
Suomentanut Tero Valkonen

Vish Puri ja kohtalokkaan voikanan tapaus/ Tarquin Hall

Tarquin Hallin Vish Puri -sarja on päässyt jo kolmanteen suomennettuun osaansa ja alan vähitellen kiintyä tähän komeaviiksiseen pullukkaan joten luonnollisestikin nappasin myös Kohtalokkaan Voikanan tapauksen luettavakseni Bestseller-hyllystä. Kanneltaan varsin näyttävä teos oli mukava matkakumppani kesäisellä automatkalla, vauhdissa pysyi tauoistakin huolimatta ja väsynyttä matkaajaa jaksoi välillä ihan naurattaakin.

Vish Puri, tuo Intian lahja maailman selvittämättömille arvoituksille, saa tällä kertaa vastaansa kaksi varsin kimuranttia tapausta, nimittäin varastettujen viiksien mysteerin sekä krokettipelissä tapahtuneen murhan, jossa voikana-annos osoittautuu kohtalokkaaksi. Jälkimmäinen rikos herättää muistoja myös Purin tomerassa äidissä ja pian sekä äiti että poika jahtaavat murhaajaa Pakistanissa.

Vanhusseikkailut tuntuvat olevan kovin in nykyisin, siitä loistavana esimerkkinä on mm. Minna Lindgrenin mainio Ehtoolehto-sarja. Trendissä mukana on myös Vish Puri, sillä tämän kirjan ehdoton sankaritar on Vish Purin äiti-ji, hahmo joka on ilahduttanut minun mieltäni jo sarjan ensimmäisestä osasta saakka, siinä määrin nokkela ja sitkeä tämä vanharouva on. Sanoisinpa melkein että sarjan naishahmot luovatkin mukavan kontrastin miehen täydelliseen hahmoon.

Kokonaisuutena Vish Puri -kirjat tarjoavat sinällään ihan kiintoisan ja humoristisen kurkistuksen nykyajan Intiaan, jonka nykyaikaiset call centerit, uusrikkaat ja köyhät ovat ihan yhtä paljon läsnä kuin menneisyyskin. Vannon edelleen Mma Ramotswen nimeen näissä leppoisissa dekkareissa mutta ihan mukavaa on käväistä välillä Intiassakin.

PS. Voikana on muuten suosikkini intialaisista ruoista, toki itse nautin siitä mieluiten ilman myrkkyä... Kirjan lopusta löytyy ilokseni parin muun reseptin ohella voikana-ohje jota pitää kyllä jossain vaiheessa testata!

Mitä sitä paitsi etsiväntyöhön tuli, suuri Vishwas Puri ei koskaan kuunnellut äiti-jitä. Mitä Vish olikaan sanonut hänelle, kun oli saanut tietää, että hän harrasteli pientä harmitonta avioliittotutkimusta muutaman naapurin nimiin? "Yksityisetsivät eivät ole äitejä"! Hah!

Gummerus, 2014
Sivuja: 377
Alkuteos: The Case of the Deadly Butter Chicken
Suomentanut Jaana Kapari-Jatta

Vish Puri ja nauruun kuolleen miehen tapaus / Tarquin Hall

Olin saanut nauruun kuolleen miehen tapauksen hyppysiini jo syksyllä, mutta sitten kävi nolosti, unohdin kirjan yöpöydälleni ja ajan oloon sen päälle vain kasautui lisää luettavaa. Joulusiivouksen yhteydessä koinkin melkoisen ahaa-elämyksen muistaessani että tällainenkin kirja omistuksestani löytyy. Cosy mystery -genreen sijoittuva rento dekkari sopikin mainiosti joulun jälkeiseen pönötykseen, kukapa sitä konvehtien syönnin jälkeen jaksaisikaan kauheasti jännittää murhaajien metsästyksessä?!

Intian taitavin etsivä, Vish Puri, saa purtavakseen melkoisen pähkinän kun jättikokoinen jumalatar Kali ilmestyy puistossa kokoontuvalle naurukerholle ja surmaa ryhmän jäsenen, tohtori Jhan. Tohtori Jha on tunnettu gurunpaljastaja joten epäiltyjä luonnollisestikin riittää. Samanaikaisesti myös Purin äiti ja vaimo ajautuvat tutkimaan omaa juttuaan kun naistenkerhon arvontakassa ryöstetään.

Vish Purin äiti nousi tässäkin kirjassa suosikikseni, kuinka voisinkaan vastustaa tätä nokkelaa naista, jossa on potentiaalia vaikka Intian omaksi neiti Marpleksi. Taitavan ammattietsivän ja uteliaan eläkeläisrouvan välit pistivät suun hymyyn ja toivat Purin hahmoon mukavasti lempeätä komiikkaa. Mahtaisikohan Hall haluta kirjoittaa pienen spin off-tarinan Purin elämän naisten etsivätouhuista?

Tarquin Hallin Vish Puri -kirjoissa tuntuu olevan jotain samanlaista kuin rakastamassani Mma Ramotswe-sarjassa: vieraan maan eksotiikkaa, hienoista huumoria, rikoksia, huikeita sivuhahmoja ja tietynlaista pehmeyttä. Kokonaisuus on hyvä ja Intiassa lienee paljon aihepiirejä, joista ammentaa ideoita. Luin kirjan mielelläni, uteliaisuudella ja vähän hymyhuulinkin, mutta ihan täysosuma ei Nauruun kuolleen miehen tapaus ollut. Se oli mukava ja rento dekkari, helppoa ja nopeaa luettavaa ilman suurempia puutteita mutta se jokin, joka saa minut suorastaan ahmimaan kirjaa, puuttui.

Katsellessaan lukemattomia hiestä kiiltäviä ja liukkaita kasvoja, joiden silmät räpyttelivät saasteen keskellä ja huulet olivat janosta rutikuivat, Puri jäi miettimään miten stoalaisesti Dilli-wallahit (kuten delhiläisiä kutsuttiin) elivät elämäänsä ilmeisen tottuneina pääkaupungin ankariin ja pääasiassa huononeviin oloihin. Jokin hänessä ihaili heidän sitkeyttään, heidän yllättävän hyvää tuultaan niin armottomassa ympäristössä, mutta hän myös suri ihmisen kykyä sopeutua kaikkiin oloihin ja mieltää ne normaaleiksi.
"Henkiinjäämisvaihto on sekä siunaus että kirous", hän kiteytti.

Gummerus, 2013
Sivuja: 332
Alkuteos The Case of the Man Who Died Laughing
Suomentanut Tero Valkonen

Beware the Creeper / Jason Hall & Cliff Chiang

Tuntuu että sarjakuvien lukemisesta on taas vierähtänyt ihan liian pitkä aika ja olikin ihanaa löytää kirjaston hyllystä uutta ja kiinnostavaa luettavaa. Jason Hallin kirjoittama ja Cliff Chiangin kuvittama Beware the Creeper nimittäin vaikutti heti ihan juuri oikeanlaiselta kirjalta allekirjoittaneelle.

Tarina sijoittuu vuoden 1925 Pariisiin, jossa Benoirin sisarukset, räväkkä Judith ja hiljainen Madeline vaikuttavat. Valitettavasti Judithiin iskee silmänsä myös seurapiirien paha poika, Mathieu Arbogast, jolle ei sanota ei, kuten Judith saa valitettavasti todeta. Mutta sitten Pariisin varjoihin ilmestyy uudenlainen saalistaja, erikoiseen asuun pukeutunut, Creeperiksi itseään kutsuva nainen, joka tuntuu vainoavan juuri Arbogasteja.

Creeper osoittautui ilahduttavan toimivaksi sarjakuvaksi. Jälkikäteen ajatellen tarina oli mukavan eheä ja vauhdikas, jollain tapaa samaistuttavakin. Kirjan perusidea (josta en tässä kuitenkaan paljasta enempää) on mielestäni aika tyypillinen, saman tapaiseen asetelmaan olen törmännyt aiemminkin. Tämä ei kuitenkaan varsinaisesti menoa haitannut, sillä Hallin tarina tempasi minut tehokkaasti mukaansa ja Chiangin kuvitus toimii hienosti sitä täydentämässä. Innokas nojatuolimatkailija kun olen, nautin myös kirjan hyvin välittämästä pariisilaisesta tunnelmasta, tyylikkäästä, taiteellisesta ja kapinallisesta menosta.

En ollut aiemmin tutustunut Hallin ja Chiangin tuotantoon, mutta tämän kelpo kokemuksen jälkeen pidän silmäni auki miesten muiden kirjojen varalta!

Prenez garde au Creeper! Beware the Creeper!

Vertigo, 2013
Sivuja: 128

Vish Puri & Kadonneen palvelijattaren tapaus / Tarquin Hall

Olin etukäteen kuullut Vish Puria luonnehdittavan etniseksi cozy mysteryksi, verrattiinpa kirjaa jopa ihanaan Mma Ramotsweenkin, joten sormenihan alkoivat suorastaan syyhytä. Myös kirjan kansi oli omiaan luomaan hauskaa tunnelmaa.

Kirjassa tavataan ensimmäistä kertaa 51-vuotias Vish Puri, jota Pullukaksikin kutsutaan. Puri on Intian kuuluisin etsivä ja vallan menestynyt kansainväliselläkin skaalalla. Suurimmaksi osaksi Mitä yksityisimmät etsivät -niminen toimisto hoitaa avioliittoasioita tutkien morsioiden ja sulhasten taustoja, mutta sitten Puri saa hoidettavakseen murhajutun. Arvostetun herra Kasliwatin palvelijatar on kadonnut ja herraa syytetään tytön murhasta ja melkein samaan syssyyn Puria myös ammutaan! Selviteltävää riittää ja sekaantuupa etsivän äitikin juttuun  - äiti-mokoma kun ei lainkaan tunnu tajuavan ettei nainen voi olla etsivä!

Ensimmäinen Vish Puri -tuttavuuteni oli vähän hämmentävä, sillä Tarquin Hallin eteeni luoma maailma tuntuu hetkittäin suomalaisittain niin epätodelliselta että epäilin lukevani parodiaa. Oli asiallisia lehti-ilmoituksia joissa perhe hakee lapselleen kumppania samaan tapaan kuin meillä ehkä etsittäisiin asuntoa tai autoa. Oli hurjan tuntuista eriarvoisuutta, juomavesi- ja kiinteistömafiaa ja vaikka mitä!

Itse Vish Puri toi mieleeni Hercule Poirotin, jopa viiksiä, dieettiä ja tietynlaista suuren etsivän egoa myöten. Ilman taustajoukkojaan Pullukka olisi itseriittoisuudessaan melkein raivostuttava tapaus, mutta onneksi Hall on kirjoittanut hänelle myös värikkään ja kiinnostavan lähipiirin, joka omalla tavallaan tasoittaa Purin täydellisyyttä. Omaksi suosikikseni nousi Purin äiti, joka osoittautui varsin nokkelaksi vanhaksi rouvaksi.

Rikosten ratkomisen ohella kirja sisälsi yhteiskuntakritiikkiä, on saasteita, lahjontaa ja eriarvoisuutta. Köyhyys, keinottelut ja unelmat paremmasta elämästä puskevat rivien välistä lujasti ja vähän alkoivat vähän ahdistaakin. Intia tuntuu tulevan lähelle myös monien termien ja sanontojen kautta, jotka värittävät mukavasti tekstiä. (Kaikkea ei onneksi tarvitse ymmärtää, kirjan lopusta löytyy myös sanasto.) Kokonaisuutena kirja oli kiinnostavaa ja koukuttavaakin luettavaa, joten uskon vielä palaavani Vish Purin seuraan.

Jos kaikki tämäkään ei riittäisi... no, työssään kuolemaa silmästä silmään katsonut yksityisetsivä oli muuttunut hitusen fatalistiseksi. Kuten hän usein sanoi: "Me olemme kaikki vain yhden henkäyksen päässä seuraavasta elämästä."

Gummerus, 2012
Sivuja: 360
Alkuteos: The case of the missing servant
Suomentanut Tero Valkonen