Poliisi / Jo Nesbø

Olen kuullut paljon kehuja Jo Nesbøn Harry Hole -sarjasta ja kiitos Elisa Kirjan koukuttavan äänikirjatarjouksen, päätin tutustua sarjaan ostamalla itselleni Poliisin. Tajusin vasta myöhemmin aloittaneeni kirjasarjan lukemisen vaihteeksi ihan väärästä päästä, 10. osasta. Fiksuako? No ehkä ei.

Kerrottakoon siis, että ilmeisesti sarjan edellinen kirja päättyi hyvin jännittäviin tunnelmiin, joissa Harry Holen henkiinjääminen jäi epäselväksi. Tapahtumat alkavat varsin hyytävällä menolla kun käy ilmi että Oslossa mellastaa poliisinsurmaaja. Lisäksi sairaalassa makaa salaperäinen koomapotilas jota on vartioitava 24/7. Ja tästähän meno voi vain kiihtyä...

Tiedän uivani nyt vastavirtaan mutta Poliisi ei ollut minun juttuni. Nesbø on toki taitava kirjoittaja joka kuljettaa lukijaa kuin pässiä narussa mutta tällä kertaa jokin tökki allekirjoittaneella. Osasyy oli varmasti siinä että aloitin sarjan lukemisen väärästä päästä, sillä varsinkin äänikirjan kanssa huomasin kamppailevani lukuisten henkilöiden ja heidän suhteidensa kanssa. Kuka olikaan kenen kanssa ja olikos tuo tyyppi poliisi, pikkurikollinen vai joku muu? Tämä lienee pieni heikkous äänikirjoissa, ainakin minun on helpompi muistaa nimiä yms. mikäli olen nähnyt ne kirjoitettuna.

Toinen mussutuksen aiheeni oli itse äänikirja, jonka lukijana oli sinällään oikein miellyttävä-ääninen Jarmo Mäkinen. Olen viime aikoina kuunnellut useammankin kirjan joissa oli upeaa ääninäyttelemistä ja niiden jälkeen vei kieltämättä hetken aikaa tottua siihen, että Poliisia vain luettiin. Toki kirja monine henkilöineen olisikin ollut melkoinen pala näyteltäväksi... Enemmän kuin näyttelemistä jäin kuitenkin kaipaamaan hitusen pidempää paussia niiden kohtien välille joissa kappaleessa seurattava henkilö vaihtuu. Lukijaa nimittäin vähän hämmentää kun kesken seksikohtauksen pompataankin metsään väijymään murhaajaa.

Mutta se mussutuksesta. Kuten sanottua, Nesbø kyllä vakuuttaa kirjoittamisellaan ja ajoittain elin jopa niinkin vahvasti kohtauksissa mukana että suorastaan alkoi pelottaa. (Vinkiksi vaan muille, tämä ei välttämättä ole oikea äänikirja marraskuisille iltalenkeille metsässä.)  Teksti oli minun makuuni myös liian raakaa ja äänikirjana kaikki tuntui vielä vähän pahemmalta.

WSOY, 2013
Kesto: 19 h 55 min.
Lukija Jarmo Mäkinen

Kukkulan kuningas / Jo Nesbø

Kukkulan kuningas putosi kirjastokoriini, sillä olin keväällä nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan trailerin ja vaikkei elokuvaa käytykään katsomassa, jäi se kuitenkin kolkuttelemaan mieleen. Olen lukenut aikaisemmin  Nesbølta vain Punarinnan, joka muistaakseni oli ihan ok lukukokemus - mitään muuta en kirjasta kyllä muistakaan. Odotukset eivät siis olleet kovin suuret ja siksi yllätys olikin sitä mukavampi kun huomasin kirjan olevan itseasiassa vallan mainio toimintapläjäys, vinkeällä mustalla huumorilla ryyditettynä.

Roger Brown on kukkulan kuningas, headhuntereiden eliittiä. Hän on lähes legendaarinen, jokainen Brownin suosittelema ehdokas on aina valittu tehtäväänsä. Hän on taitava peluri joka ei kaihda keinoja. Hän nostaa suuria palkkioita ja palvoo vaimoaan Dianaa. Rahoittaakseen kalliin talon ja Dianan tappiollisen taidegallerian, hän hankkii pientä lisärahoitusta ryöstämällä taidetta haastateltaviensa kodeista. Mutta kukkulan kuninkaan elämä muuttuu kun vastaan tulee Clas Greve, joka on lähes täydellinen ehdokas GPS-yritys Pathfinderin johtajaksi...

Vähäisen  Jo Nesbø -kokemukseni perusteella en osannut toivoakaan että vastaani osuisi näin koukuttava ja tyylikäs kokonaisuus. Vaikka Roger oikeastaan onkin kaikessa täydellisyydessä raivostuttava, aloin jossakin lukemiseni vaiheessa tuntea sääliä kukkulaltaan syrjäytettyä kuningasta kohtaan. Kirjassa on kohtuullisesti väkivaltaa, joten aivan herkimmille en ehkä suosittelisi. Itse en menoa kavahtanut, sillä hurtti huumori otti mukavasti terää pois raakuuksilta. Kukkulan kuningas muistuttaakin minua ehkä Brett Easton Ellisin Amerikan psykosta, tosin norjalaisversio on kuitenkin kirjoista siistimpi ja tyyliltään enemmän minun makuuni. Sen verran suuren vaikutuksen kuningas teki, että aion lukea tältä kirjailijalta lisääkin!

Kukkulan kuninkaan myötä pääsen taas jatkamaan kaunokirjallista maailmanvalloitusta - vihdoinkin Norja!

"Metri kuusikymmentäkahdeksan. En tarvitse aivokuollutta psykologia kertomaan itselleni, että sellaista on pakko kompensoida tavalla tai toisella, että fyysinen pienuus antaa pontta asioiden tekemiselle. Yllättävän suuri osa maailman suurista teoista on pienten miesten aikaansaannosta. Me olemme valloittaneet imperiumeja, ajatelleet älykkäimpiä ajatuksia, hurmanneet kauneimpia naisia valkokankaalla, lyhyesti sanottuna me olemme aina sovitelleet jalkoihimme suurimpia kenkiä."

WSOY, 2011
Sivuja: 326
Alkuteos: Hodejegerne
Kirjasta lisää: Aamuvirkku yksisarvinen
Kaunokirjallinen maailmanvalloitus & Ikkunat auki Eurooppaan: Norja