Wicked: The life and times of the wicked witch of the west / Gregory Maguire

Tartuin Wickediin suurin odotuksin sillä Ihmemaa Oz on ollut yksi lapsuuteni rakkaimpia tarinoita - muistan vieläkin että kirjaan pohjautuvia leikkejä oli lukuisia. Kovin tappelu taidettiin käydä siitä, kuka tytöistä esittäisi mitäkin henkilöistä. Henkilökohtaisesti fanitin prinsessa Ozmaa, koska hän oli, noh, prinsessa, mutta muistan Glindan olleen suosittu kavereideni keskuudessa kuplilla lentämisen ja unelmapuvun takia. Wickedin alkuasetelma vaikuttikin suorastaan houkuttelevalta, nyt saisin vihdoinkin kuulla miksi paha noita oli paha ja oliko kupla-Glindassa ehkä sittenkin vähän enemmän särmää. (Ei ollut.)

Wicked kertoo tarinan Lännen pahasta noidasta, siitä joka koki vetisen loppunsa Dorothy-tyttösen toimesta. Kirja kattaa noidan, Elphaban, koko elämän tarinan aina syntymästä alkaen ja sen ajatuksena on valottaa taustoja sille Ihmemaa Oz -klassikolle. Elphaba syntyy vihreänä ja torahampaisena, onpa vauvelin ensimmäinen sanakin "horrors". Aikanaan seuraamme Elphabaa hänen lähtiessään opiskelemaan, siellä huonetoveriksi löytyy hemmoteltu Glinda muun kirjavan joukon ohessa.

Huh, en muistakaan milloin olisin joutunut taistelemaan näin paljon saadakseni kirjan loppuun! Olin etukäteen kuvitellut että jo pelkästään Oz-rakkauteni ansiosta kirja olisi jokseenkin hyvä lukukokemus mutta toisin kävi. Wicked toki sijoittuu Oziin ja on siinä muutama tuttu henkilökin, mutta siihen yhteneväisyydet satuklassikon kanssa sitten jäävätkin. Maguiren Oz on selvästi aikuisempi, siellä puhutaan politiikkaa, taistellaan uskonasioista ja ennakkoluuloista sekä käydään seksiklubeilla. Minusta on ihan mielenkiintoista tuoda klassikkoon näitä uusia piirteitä mutta samalla olisin toivonut että alkuperäisestä kirjasta olisi jätetty vähän enemmän elementtejä jäljelle.

Wickedissä Maguire vyöryttää lukijan eteen hurjan runsaudensarven erilaisia asioita, olentoja ja teemoja. Koin ratkaisun raskaana, etenkin kun viime matkastani Oziin on kulunut jo tovi. Vastaan siis tuli termi jos toinenkin joiden luonnetta en ennestään tuntenut eikä Maguire varsinaisesti tarjoillut lisäapuja. Munckinlandersit vielä muistan mutta että vinkurilaiset, grimmerickit ja vaikka mitkä! Ääh! Kokonaisuutena Wicked tuntui liian pitkältä ja rönsyilevältä minun makuuni, mielestäni Elphaban opiskeluajat olivat ilman muuta Wickedin kiintoisinta antia. Niiden jälkeen kirjan rakenne tuntui kuitenkin hajoavan ja hetkittäin lukeminen oli suoranaista pakkopullaa.

Kirjasta kiinnostuneille muuten vinkiksi, että kannen kuvitus on jonkin verran harhaanjohtava, sillä tarinan ydin ei todellakaan ole Elphaban ja Glindan välinen vuorovaikutus.

"You could strech the truth even further, thought the Witch. She supressed a desire to smash the green glass. How deeply bound by cords of family anger we all are, thought the Witch. None of us breaks free."

Headline Publishing Group, 2006
Sivuja: 495