Ja vuoret kaikuivat / Khaled Hosseini

Ja vuoret kaikuivat / Khaled Hosseini

Otava, 2013. 410 sivua.

Alkuteos: And the Mountains Echoed, 2013.

Suomentanut: Katariina Kaila

Kannen suunnittelu: David Mann

Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl kustantajalta

Olen rakastanut Khaled Hosseinin aiempia romaaneja Leijapoika ja Tuhat loistavaa aurinkoa. Miehen tuore teos Ja vuoret kaikuivat olikin siksi minulle ehdottomasti yksi odotetuimpia kesä-/syysuutuuksia. Oletin kirjan olevan taas yhtä tunnelmallinen, vaikuttavan koskettava ja mukaansatempaava kuin kirjailijan aiemmat romaanit, ja petyin jo kun huomasin tämän olevankin enemmän novellikokoelma kuin yksi pitkä romaani. Olen alkanut pitää novelleista, mutta en ikinä koe samanlaista intensiivistä lukuelämystä novellien kanssa kuin täyspitkän romaanin parissa parhaimmillaan voi kokea.

Kirja sisältää useamman tarinan, joiden välillä on kuitenkin punainen lanka. Kehyskertomus, tarinat yhteen liittävä tapahtuma, kerrotaan kirjan ensimmäisessä tarinassa. Pienen Abdullahin elämä muuttuu kertaheitolla kun hänen isänsä päätyy ratkaisuun, jonka kautta Abdullah menettää rakkaan pikkusisarensa Parin. Abdullah ja Pari ovat olleet erottamattomat, he ovat nukkuneet kiinni toisissaan, Abdullah on pessyt ja syöttänyt siskoaan, huolehtinut tästä äidin kuoleman jälkeen.

Abdullah ja Pari ovat tavalla tai toisella mukana jokaisessa kertomuksessa, ja heidän elämästään saa tarinoiden avulla lopulta varsin ehjän kuvan. Mutta koska tarinat on kerrottu eri ihmisten näkökulmasta, on kirjassa henkilöitä todella suuri määrä. Tämän vuoksi oikeastaan kaikki jäävät hieman etäisiksi, eikä kirja herättänyt minussa läheskään samanlaisia tunteita ja fiiliksiä kuin Hosseinin aiemmat kirjat. Kiinnostavia, koskettavia ihmiskohtaloita oli vaikka millä mitalla, mutta mikään ei oikein onnistunut tulemaan iholle saakka, vaan jäi ikään kuin pintaraapaisuksi.

Vaikka tunnistin tässäkin kirjassa pilkahduksia siitä kammottavasta ja rankasta, mutta kiinnostavasta afganistanilaiskulttuurista johon ihastuin Hosseinin aiemmissa romaaneissa, jäi Ja vuoret kaikuivat valitettavasti kuitenkin pinnallisemmaksi, vähemmän koskettavaksi ja mieleenpainumattomaksi lukukokemukseksi. Ei varmasti ole reilua vertailla erilaisia kirjoja keskenään tällä tavalla, mutta eniten jäin tässä kirjassa kaipaamaan sitä suorasukaista tarinan etenemistä, koskettavia ja aitoja henkilöhahmoja ja sitä tunnetta, että kirjan henkilöt tulivat tutuiksi lukemisen aikana. Kaikki nuo asiat olen kokenut molempien Hosseinin aiempien romaanien kanssa, joten odotin (tietysti) tämän tuoreenkin kirjan herättävän minussa samoja fiiliksiä.

Kokonaisuutena Ja vuoret kaikuivat on ihan hyvä (vaikkakin hieman sekava). On kiinnostavia henkilöitä, kiinnostava Afganistan tapahtumien keskipisteenä ja Hosseinin ja suomentajan sujuva kielenkäyttö. Kuitenkin tämä oli minulle pettymys vaikka ei missään tapauksessa huono kirja olekaan. Odotukseni kirjan suhteen olivat taivaissa, ja ilman näitä ennakko-odotuksia olisin varmasti arvioinut tämän kirjan ainakin tähden verran paremmaksi. Hosseini on kuitenkin yksi lempikirjailijoitani, ja hänen kirjakseen tämä oli keskinkertainen.

★★★+

Tuhat loistavaa aurinkoa

 Luin Khaled Hosseinin toisen romaani Tuhat loistavaa aurinkoa melkein heti Leijapojan jälkeen. Tykkäsin tästä toisesta lähes yhtä paljon kuin Leijapojasta, minun on erittäin vaikea sanoa, kumpi on parempi. Tuhat loistavaa aurinkoa kertoo kahden afgaaninaisen elämästä. Mariam naitetaan viisitoistavuotiaana vanhalle miehelle, Rashidille, jota hän ei ole ennen nähnyt. Mies pakottaa Mariamin pukeutumaan burkaan ja jäämään kotiin hoitamaan miehen taloutta. Mies alkaa lyödä Mariamia koska tämä ei tule raskaaksi.

Laila puolestaan tulee perheestä jonka kaksi poikaa, Lailan veljet, kuolevat pommituksissa. Myöheemmin Laila jää yksin koska myös hänen vanhempansa kuolevat ja Rashid ottaa nuoren, 14-vuotiaan Lailan toiseksi vaimokseen ja kohta kolmikko asuu yhdessä Rashidin talossa. Ikääntyneen Mariamin ja Lailan yhteinen elämä Rashidin vaimoina ei ala erityisen hyvin, mutta kun Rashid alkaa lyödä myös Lailaa naiset pikkuiljaa liittoutuvat miestään vastaan ja alkavat suunnitella pakoa miehestään.

Kirjan parasta antia on mielestäni kuvailut ystävyydestä joka syntyy kahden naisen välille. Pienet ilot ja suuret surut (ja lapset) jaetaan ja yhdessä  he suunnittelevat, millä tavalla pääsisivät eroon miehestään. Afganistanin tilanne muuttuu huonosta vielä huonommaksi ja naiset pelkäävät yhä enemmän henkensä puolesta. Karmea tilanne saa tekemään hankalia päätöksiä mutta naisten välinen ystävyys, luja side on ja pysyy loppuun saakka.
Suosittelen kirjaa lämpimästi, se on koskettava, rankka mutta paikoin kaunis tarina kahden naisen lujasta ystävyydestä.

*****

********maailmanvalloitusprojekti: Afganistan*******

Leijapoika

Yksi suosikkikirjoistani on Khaled Hosseinin esikoisromaani Leijapoika. Luin sen muutamassa päivässä, itkin, nauroin, nautin, toukokuun alussa, ensimmäisinä kesäiltoina. Leijapoika kertoo afganistalaisista Amirista sekä hassanista. Poikien ystävyys alkoi jo nuorina, Amirin isä on rikas ja arvostettu kabulilainen, Hassan taas Amirin isän palvelijan, hazarheimoon kuuluvan miehen poika. Poikien luja ystävyys päättyy, kun Amir pettää Hassanin luottamuksen, hän jättää ystävänsä pulaan hädän hetkellä eikä heidän suhteensa enää selviä tilanteesta. Hassan muuttaa isänsä kanssa pois, menee myöhemmin naimisiin ja saa lapsen. Amir muuttaa myöhemmin isänsä kanssa Yhdysvaltoihin ja siellä lapsuuden ajat tulevat taas mieleen. Amirille tulee mahdollisuus korjata lapsena tekemänsä virhe ja hyvittää tekonsa ystävälleen ja hän päättää vielä palata sodan kourissa olevaan Afganistaniin.

Kirja todella kosketti, lukukokemus oli aivan mahtava, samalla surullinen, paikoin onnellinen ja hauska. Tulen aivan varmasti lukemaan tämän kirjan vielä uudestaan ja siitä tehty elokuvakin on pakko katsoa jossakin vaiheessa, vaikka olen melko varma ettei se yllä lähellekään kirjan tasoa. Suosittelen ehdottoman lämpimästi tätä kirjaa kaikille!

*****