Luukku 21: Neljä keskenjäänyttä

Jätän harvoin kirjoja kesken, koska valitsen yleensä lukemani kirjat varsin tarkasti ja tunnen oman kirjamakuni hyvin. Joskus keskeytyksiä kuitenkin tulee, mutta jotain taitaa kertoa se, että kahden vuoden ajalta minulla on vain neljä keskenjätettyä kirjaa! Nuo neljä esittelen lyhyesti tässä joulukalenterini 21 luukussa, ja yritän myös lyhyesti perustella miksi kirja jäi kesken. Vaikka minä en näitä viitsinyt loppuun saakka taistella, sehän ei tarkoita sitä että kirjat olisivat huonoja, tylsiä tai vaikeita kaikkien mielestä.

(suluissa keskeyttämisvuosi)



1. Torakka / Rawi Hage, kesken sivulla 104. (2011)

Mies yrittää itsemurhaa mutta epäonnistuu. Aloittaa psykoterapian ja enemmän tai vähemmän ihastuu kauniiseen terapeuttiinsa. Mies muuttuu välillä torakaksi, menee ovien alta ja seinien raoista seuraamaan ystäviensä lemmiskelyhetkiä ja muuta mukavaa. En oikein missään vaiheessa päässyt kirjan tapahtumiin sen kummemmin sisään. Kirjassa seurataan miehen arkea, kuinka hän etsii töitä, kadehtii ystäviänsä, hakee huumeita ja tapaa naisia. Kirjan päähenkilö ei koskettanut, tapahtumia oli liian vähän ja kielikin liian raskasta luettavaksi. Minulta meni varmasti jotain hienoa ohi kun en päässyt tähän kirjaan sisälle, mutta eihän sitä voi kaikesta innostua. Kesken jäi, mutta Hage kiinnostaa kirjailijana kuitenkin vielä. Tähän kirjaan tuskin enää palaan.

2. Saatanalliset säkeet / Salman Rushdie, kesken sivulla 200. (2011)

Tämä tiiliskiviklassikko olisi ollut kiva lukea loppuun ihan vaan klassikkoasemansa vuoksi, mutta kesken jäi. Liian vaikea kieli, liian oudot tapahtumat, liikaa uskontoa ja kiemuroita. Vielä sivulla 200 en ollut perillä siitä, mitä kirjassa oli tapahtunut joten päätin jättää kesken. Ehkä luen tämän joskus, suurella todennäköisyydellä tämä jää kuitenkin muiden nautittavaksi tulevaisuudessakin.

3. Kouluampujat / Peter Langman, kesken sivulla 72. (2011)

Kaikessa kauehudessaan mielenkiintoisen tuntuinen kirja. Joku kirjoitustavassa ja tapauskertomuksissa kuitenkin häiritsi, enkä lukenut kirjaa loppuun. Eri ampumatapauksia USA:ssa selostettiin sivukaupalla ja kouluampujista yritettiin löytää yhtäläisyyksiä. "Tutkimukset" ja johtopäätökset olivat tällaiselle empiirisille akateemikolle kuitenkin hieman liian yksinkertaisia ja löyhästi tilastoihin viittaavia. Kesken jäi, enkä aio lukea tätä tulevaisuudessakaan.

4. Kaksipäisen vekaran varjossa / Juha Vuorinen, kesken sivulla 60. (2012)

Sain tämän kirjan arvostelukappaleena, ja odotin hauskaa ja erilaista kirjaa Hitleristä. Olis pitänyt jo ymmärtää kirjan kuvailusta, että tämä ei missään tapauksessa ole minun kirjani. Tässä on aivan liikaa kakka- ja pieruhuumoria, outoja tapahtumia, outoja ihmisiä. Pääosassa on Hitlerin lisäksi hänen ja hänen afrikkalaisen vaimonsa siamilaiset kaksospojat, Lothar ja Otto. Toinen on vaaleaihoinen ilkimys, toinen tummaihoinen, kiltti ja reilu. Luin kirjan ensimmäiset 60 sivua, en nauranut ääneen kertaakaan ja lähinnä kirjan ällöhuumori sai minut tuntemaan myötähäpeää. Ei siis iskenyt minuun, ja taidan jatkossa jättää Vuorisen kirjat ihan suosiolla muiden, niitä paremmin ymmärtävien, luettavaksi.

Minkä kirjan sinä olet viimeksi jättänyt kesken ja miksi?

Juoppohullun päiväkirja / Juha Vuorinen

Juoppohullun päiväkirja / Juha Vuorinen. Diktaattori kustannus,2011 ( 2001). 360 sivua.

 Syyskuun viimeiseksi luetuksi kirjaksi jäi minun osaltani eilen illalla loppuun pääsemäni Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirja. Tämä kirja löytyy myös Keskisuomalaisen klassikkolistalta, joten tällä kirjalla osallistun myös klassikkohaasteeseen, vaikka tämä nyt ei omasta mielestäni ihan ehkä "perinteinen klassikko" olekaan...

Juoppohullu, eli suomalaismies Juha, elelee arkeaan varsin mielenkiintoisella tavalla. Juha ryyppää paljon. usein yksin, toisinaan oudon kaverinsa Kristianin kanssa. Jossain vaiheessa kuvioihin astuu myös Kristianin kaveri Mikael. Yhdessä kaverukset sitten ryyppäävät, käyvät esimerkiksi risteilyllä, lentävät Tukholmaan ja viettävät mielenkiintoisen päivän Arlandan lentokentällä. Naisia tulee ja menee iso liuta, kun Juhan rahat ovat vähissä kokeilee hän jopa miespuolisen huoran työtä. Hän järjestää hauskoja jekkuja naapurilleen, pilaa naapurin Datsunin monen monta kertaa ja keksii ajankulukseen myös puuhattavaa Kristianille.

Juoppohullun päiväkirjassa ryypätään, naidaan ja kärsitään vitutuksesta. Siinä paskotaan olohuoneen lattialle ja auton konepellille, naidaan parvella, sohvalla, työpaikan invavessassa ja lentokentällä. Juha on varsin tunteeton suomalaismies, lähimmäksi tunteitaan hän taitaa päästä Tiinan kanssa, Tiinan, jonka hän tapaa käydessään yhden ainoan kerran AA-kerhon kokouksessa. Kokouksesta alkaa Tiinan ja Juhan intohimoinen ja tiivis suhde.

Juoppohullun päiväkirja on kirjoitettu (yllätys, yllätys!) päiväkirjamuotoon. Juha kirjoittaa hieman yli vuoden ajan päiväkirjaa elämästään, ja pian hän huomaa naapurin talon katolla majailevan miehen seuraavan hänen elämäänsä. Mies on toimittaja joka kopioi Juhan kirjoituksia internetiin ja siellä "Juoppohullulla" on iso kasa innokkaita seuraajia. Tämän häiriötekijän vuoksi Juha kirjoittaa jatkossa päiväkirjaansa vuoroviikoin keittiön pöydän ääressä ja vaatekomerossa.

Juha Vuorisen teksti on tietysti hauskaa. Jos paskajutuilla saa minut nauramaan ääneen, on se taitavaa. Kirjan loppua kohden sain kuitenkin välillä tarpeekseni ryyppäämis-, naimis- ja paskajutuista. Tavallaan siis ymmärrän Juoppisten suuren suosion ja jopa klassikkomaineen, mutta ihan minun kirjani tämä ei silti ole ja luulen, että jätän Juoppisten lukemisen nyt tähän ensimmäiseen kirjaan. Kirjassa oli myös "Pastori Kärmeen" tekemiä kuvituksia jotka olivat kokonaisuuteen sopivia, vaikka ei ehkä maailman upeimmista taidonnäytteistä olekaan kyse.

Juoppohullun päiväkirja ei siis ole minun kirjani, vaikka toki nauroin ääneen ja välillä (alussa) ihan nautinkin tästä hulluttelusta. Tulipa kuitenkin tämäkin luettua ja ensi vuonna ensi-iltansa saavan elokuvankin voisi jossain vaiheessa katsoa, sillä minusta tuntuu että tästä voisi saada aikaan aika hauskan elokuvan;)


★★★