Havukka-ahon ajattelija / Veikko Huovinen
WSOY-pokkari, 2010. 223 sivua.
1. painos 1952.
Kannen kuva: kirjaan pohjautuvasta elokuvasta
Mistä minulle? nettikirjakaupan alennusmyynneistä
Veikko Huovisen kirjoittama kotimainen klassikkoromaani Havukka-ahon ajattelija on majaillut lukulistallani jo jonkin aikaa. Kirja löytyy KSML:n sadan klassikkokirjan listalta ja halusin lukea Huovisen romaanin ennen tarttumistani tänä vuonna ilmestyneeseen Panu Rajalan Huovinen-elämäkertaan.
Konsta Pylkkänen on Havukka-ahon ajattelija. Konsta on itseoppinut filosofi, viihtyy itsekseen metsässä mietiskellen. Toki Konstalla on tuttuja, sekä Anselmi että Mooses hauskuuttavat Konstaa jutuillaan. Ystävien lisäksi myös muutamat kyläläiset ihmettelevät Konstan elämää. Konsta kertoilee itsestään paljon, mutta se mitä vuosien 1918 ja 1924 välissä on Konstan elämässä tapahtunut on arvoitus kaikille paitsi Konstalle itselleen.
Konsta elättää itsensä tekemällä sekalaisia töitä siellä sun täällä. Tällä kertaa hän ryhtyy Kainuun korpimetsiin saapuneiden luonnontutkijoiden oppaaksi näiden tutkaillessa harvinaisia lintulajeja. Yllättäen se onkin Konsta joka tekee harvinaisen löydön, hän ampuu pyymetson, pyyn ja metson risteytyksen jota ei ennen ole tavattu.
Minä tunnistan Havukka-ahon ajattelijan klassikkomaineen, ymmärrän miksi tämä on pidetty ja suosittu teos. Itse en kuitenkaan lämmennyt kirjalle ainakaan tällä lukukerralla. Kirja etenee hitaasti, siinä käydään läpi Konstan hassuja ajatuksia ja itse tapahtumia kirjassa on kovin vähän. Suomalaisen luonnon kuvailu ja kiva metsäfiilis oli ehdottomasti positiivinen asia josta lukiessa nautin. Konsta oli henkilönä mielenkiintoinen kaikessa erikoisuudessaan, ja myös Konstan ystävät olivat kiinnostavia tapauksia röhönauruineen ja juttuineen.
Kuitenkin kirja oli minulle liian tylsä ja liian hidas jotta olisin tähän ihastunut. Toisaalta en ole filosofiafani joten en ehkä odottanutkaan tästä syntyvän sen kummempaa lukukokemusta tai elämäni kirjaa. Olen lukenut Huovisen huumorinkäytöstä kirjoissaan, mutta tämän kirjan huumori ei oikein sekään uponnut minuun. Vika tuskin kuitenkaan on kirjassa, minulla vain on erilainen huumorintaju. Kirjan kieli on kuitenkin kaunista, sujuvaa ja elävää ja hienot luontokuvaukset tulivat lukiessa kovinkin lähelle.
Vaikka Havukka-ahon ajattelija ei ihan minuun iskenytkään suosittelen tätä kuitenkin lämpimästi vanhemman kotimaisen kirjallisuuden ysäville. Huovisen kirja on tunnelmaltaan kovin suomalainen, ja kirjan huumorikin uppoaa varmasti moneen muuhun paremmin kuin minuun.
★★+
