Kulinaristin kuolema / Muriel Barbery

Kulinaristin kuolema (Une gourmandise, 2000) / Muriel Barbery.
Gummerus, 2011. 181 sivua.
Suomentaja: Lotta Toivanen
Kannen suunnittelu: Sanna-Reeta Meilahti
Mistä minulle? kirjastosta lainaamalla

Muriel Barberyn toinen suomennettu kirja Kulinaristin kuolema kertoo osittain samoista henkilöistä kuin Siilin eleganssi. Siilikirja oli minulle ihan positiivinen lukukokemus ja tämä lyhyt romaani aika samantapainen.

Kirjan tapahtumien keskipisteessä on ravintolakriitikko Pierre Arhens joka nyt makaa kuolinvuoteellaan hienostoasunnossaan Rue de Grenellellä. Ennen siirtymistään tuonpuoleiseen Pierre haluaa kuitenkin ehdottomasti selvittää yhden ongelmansa -hänen mieleensä palasi yksi erityinen maku aiemmilta vuosilta. Mikä on tuo sydäntä koskettava maku joka jollain tavalla on niin tärkeä, niin tuttu mutta kuitenkin sanoille saavuttamaton?

Pierre käy läpi elämäänsä, miettii syötyjä aterioita, naisia joita rakasti. Hän paljastaa itsestään paljon ja sanansa sanoo myös esimerkiksi Pierren petetty vaimo, ovenvartijarouva (josta enemmän Siilin eleganssissa) sekä paksu ja laiska kissa jota Pierre rakasti lapsiaan enemmän.

Pierre on elämänsä aikana tutustunut lukuisiin eri makuihin, ja sen oikean maun löytäminen osoittautuu haastavaksi. Mieleen tulvii maukkaita muistoja. lapsuuden makuja Ranskan maaseudulla, aikuisiän työaterioita, jäätelöä ja sorbettia, leipää ja lihaa...

"Anispippurilla maustettua merisiiliä, villikanin fileetä, munuaista ja maksaa rantakotiloiden kera. Täysjyvärieska."

tai

"Turskaperunapihvejä, etelänkarppia, Gillardeaun rasvaisia ostereita ja grillattua hanhenmaksaa. Purjoa makrilliliemessä. "

(Kulinaristin kuolema, s. 155)

Kulinaristin kuolema sai veden kielelle ja minulle tuli kova hinku päästä kokkailemaan. Ja kun kuoleva Pierre Arthens kävi makujen kautta läpi elettyjä vuosiaan, uppouduin minä huomaamattani ranskalaiseen elämään mukaan. Joku tuossa ranskalaisessa kulttuurissa kiehtoo minua erityisesti, ja olen iloinen että olen "löytänyt" ranskalaisen kirjallisuuden tänä vuonna.

Kulinaristin kuolema oli mainio välipalakirja, maukas pikkupurtava rankempien kirjojen välissä, vaikka ei tämänkään kirjan aihe nyt siitä kevyimmästä päästä ollut.

★★★★


Tätä kirjaa on luettu blogeissa paljon, ainakin seuraavissa:

Lumiomena
Hiirenkorvia ja muita merkintöjä
Amman lukuhetki
Juuri tällaista
Järjellä ja tunteella
Kirjanurkkaus
lukuhetket


Viikonloppuna herkuteltiin muun muassa kuvassa näkyvien sienten sekä lettujen kera. Maukasta syysviikkoa siis kaikille!:)

Siilin eleganssi

Siilin eleganssi (L'Élégance du hérisson, 2006)/ Muriel Barbery. Gummerus, 2010. 370 sivua.

Muriel Barberyn Siilin eleganssi on odottanut lukemista hyllyssäni jo monta kuukautta. Siilin eleganssi valikoitui lukupiirimme kuukauden kirjaksi ja samalla sain siis yhden kirjan omasta hyllystäni luettua.

Renée Michel on 54 vuotias, hieman ylipainoinen ja harmaa hiirulainen. Hän toimii hienon pariisilaisen talon ovenvartijana, itse asiassa on toiminut jo 27 vuotta. Aluksi hän oli miehensä apulaisena mutta kun mies kuoli syöpään, on Renée itse hoitanut työnsä. Hän asuu yhdessä Leo-kissansa kanssa pienessä ovenvartijan huoneistossa ja kissansa lisäksi hänellä on yksi ainut ystävä, siivoojana toimiva Manuela.

Talo jossa rouva Michel toimii ovenvartijana on hieno ja täynnä hulppeita, kalliita asuntoja. Elegantit ja rikkaat asukkaat eivät huomaa tylsää, tavallista ja näkymätöntä Renéetä, ja hän saa viettää päivänsä tavallisesti rauhassa. Talossa alkaa kuitenkin tapahtua kun eräs sen asukeista kuolee ja tilalle muuttaa japanilainen Kakuro Ozu. Kakuro ja Renée löytävät yllättäen paljon yhteistä, Leo Tolstoi, Anna Karenina, kauniit kukat ja kissat yhdistävätä nämä kaksi leskeä. Kolmanneksi uuteen ystäväpiiriin tulee myös 12-vuotias Paloma Josse joka asuu perheensä kanssa talossa, jossa Renée toimii ovenvartijana. Paloma on kyllästynyt hienoihin vanhempiinsa, filosofiaa opiskelevaan ärsyttävään isosiskoonsa ja elämään ylipäänsä, ja onkin päättänyt tehdä itsemurhan ennen 13-vuotissynttäreitään. Paloma on innostunut kaikesta japanilaisesta, mangasta ja japanilaisesta kulttuurista ja ystävystyy nopeasti Kakuron kanssa.

Renée, Paloma ja Kakuro ystävystyvät, nauttivat yhteisistä teehetkistä ja keskusteluista. Talon väki näkee yllättäen ovenvartijansa aivan eri valossa:

"Rouva Michelissä on siilin eleganssia: ulospäin hänestä törröttää oikea piikkien suojamuuri, mutta minusta tuntuu että sen alla hän on samalla tavalla salaa hienostunut kuin siili, näennäisen penseä ja omissa oloissaan viihtyvä pikku eläin - mutta suunnattoman elegantti. "

Siilin eleganssi on ehdottomasti erikoinen kirja ja oikein viihdyttävä lukuromaani. Elämänviisauksia ja filosofointia tärkeistä aiheista kirjan sivuilla riitti, jossain vaiheessa niinkin paljon että meinasin kyllästyä hitauteen. Huumoria ei ollut unohdettu, ja muutaman kerran tyrskähtelin jopa ääneen. Kirja oli mielenkiintoisesti rakennettu, Renéen ja Paloman kertomat luvut erotettiin erilaisesta fontista, joka toisaalta teki tuon eron kertojassa selväksi. Minä odotin tältä kirjalta paljon mutta jouduin valitettavasti hieman pettymään. Vaikka tarina oli mielenkiintoinen ja erilainen monesta muusta hiljattain lukemastani kirjasta joku tässä mätti. Välillä tarina eteni hitaasti, vaikeannimisiä ihmisiä oli ihan liikaa ja sekoitin talon asukkaat, kuolleet ja elävät toisiinsa. Lisäksi hieman stereotyyppiset henkilöt ärsyttivät minua, oli hienot ja elegantit, mutta töykeät, rikkaat talonasukkaat ja samalla näkymätön, epäsiisti mutta sisimmissään viisas ja kiltti ovenvartija. Muuten ihan viihdyttävä paketti, ja Barberyn kieli on todella kaunista. Kirjassa oli monta kielellisesti todella kaunista kohtaa, ja tämä kestää varmasti uudemmankin lukukerran.

Pisteitä ****-