Oman elämänsä sankari / John Irving

Oman elämänsä sankari / John Irving

Suuri suomalainen kirjakerho, 1985. 460 sivua.

Suomentanut: Kristiina Rikman

Alkuteos: The Cider House Rules, 1984.

Kannen suunnittelu: Harri Heikkilä

Mistä minulle? kirpparilöytö

Minulla on outo suhde John Irvingin kirjoihin. Olen jo aikoja sitten päättänyt, että pidän niistä. Vuosien ajan olen hamstrannut Irvingin kirjoja hyllyyni kirppareilta ja alennusmyynneistä, mutta en ole lukenut ainuttakaan näistä. Loppukesästä päätin tarttua härkää sarvista ja lukea ensimmäisen Irvingini. Olen aiemmin nähnyt The Cider House Rules-elokuvan, joten päätin aloittaa Irvingurani Oman elämänsä sankari -kirjasta johon tuo kyseinen elokuva siis pohjautuu. Kirjan lukemisessa meni todella kauan, pari kuukautta, vaikka tarina oli kiinnostava ja kieli sujuvaa. Jostain syystä nautin lukemisesta kuitenkin eniten pienissä palasissa. Luin tämän kirjan ohella monta muuta kirjaa, mutta kaipasin usein takaisin Irvingin maailmaan. Onnekseni minä ihastuin Irvingin kirjoittamaan ihan täysin, muuten katselisin hyllyni muita Irvingejä erityisen harmistuneena...

Homer Wells syntyy St. Cloud´sin orpokodissa. Hänen äitinsä jättää hänet sinne ja Homerin nimeää orpokodin hoitajatar, joka vuosittain nimeää monen monta muutakin orpolasta. Kasvaessaan Homerista tulee orpokodin johtajan, Wilbur Larchin suosikkiorpo. Homer aiotaan adoptoida moneen otteeseen, mutta lopulta kaikki perheet ovat jotenkin epäsopivia. Homer jää St. Cloud´siin ja alkaa vanhemmiten avustaa Larchia tämän hoitaessa synnytyksiä. Parikymppisenä nuorena miehenä Homer tietää kaiken naisen anatomiasta, hän tietää kuinka suorittaa synntyksen ja osaa myös suorittaa oikeaoppisen abortin. Tohtori Larch haluaisi pitää Homerin luonaan ikuisesti, ja etteerinhuuruisina hetkinään hän myöntää itselleen rakastavansa tuota poikaa.

Homer ei kuitenkaan halua jäädä St. Cloud´siin ikuisesti, ja saadessaan mahdollisuuden hän lähtee orpokodissa vierailleen nuorenparin Wallyn ja Candyn matkaan. Wally ja Candy asuvat ja työskentelevät Ocean Viewn omenatilalla, ja myös Homer otetaan tilalla innostuneesti vastaan. Wallyn sukutilalla Homer auttaa omenatarhojen hoitamisessa, siiderin valmistuksessa ja viettää vapaa-aikansa elämästä nauttien Candyn ja Wallyn kanssa. Homer on korviaan myöten rakastunut Candyyn, mutta hän rakastaa tavallaan myös Wallya, joten hän ei halua rikkoa parin suhdetta. Sitten syttyy sota, ja Wally lähtee rintamalle. Candyn ja Homerin suhde muuttuu ja sota-aika muuttaa koko kolmikon elämän. Myös Wilbur Larch kokee suuren muutoksen orpokodin elämässä, kun Homer ei enää ole paikalla. Sota-aika tavoittaa myös St.Cloud´sin ja normaali arki muuttuu.

Oman elämänsä sankari on lämminhenkinen, mielenkiintoinen ja mukaansatempaava tarina. Minä ihastuin Irvingin taitoon luoda kiinnostavia henkilöitä. Tämä kirja oli kiinnostavia hahmoja pullollaan! Irving kuljettaa tarinaa taitavasti, kertoo ja kuvailee pieniä yksityiskohtia, mutta juuri sopivissa määrin, jotta tarina kuitenkin etenee. Oman elämänsä sankari on upea romaani tärkeistä ja kiinnostavista aiheista: aborteista, rakkaudesta, seksuaalisuudetsa, omenoista (tärkeä aihe, ehdottomasti! ;), ystävyydestä, säännöistä ja niiden rikkomisesta, kaipuusta ja mahdollisuuksista. Tarina on uskottava ja hienosti rakennettu 1920-1940 luvun maailmaan.

Ihastuin myös Irvingin huumoriin, sekä tapaan sisällyttää yhteen tarinaan monia sivujuonia ja monen henkilön elämäntapahtumia. Tämä romaani on varmasti kaivannut paljon taustatyötä ja -tutkimusta, mutta minusta Irving on onnistunut siinä aivan tavattoman upeasti ja tarkasti! Minua harmittaa hieman vain se, että olin nähnyt kirjaan pohjautuvan elokuvan ennen lukemista, sillä nyt muistin tapahtumien kulun ja tiesin, mitä seuraavaksi tapahtuu. Katsoin muuten muutama viikko sitten YleTeemalta tulleen dokumenttiohjelman John Irvingistä, ja minä ihastuin herrasmieheen aivan täysin. Irving nousee jo tämän yhden luetun kirjan perusteella suureksi suosikikseni, enkä malta odottaa, että ehdin lukea mieheltä lisää kirjoja!

Ihana, ihana Irving :).

⋆⋆⋆⋆⋆

Myös Jossu, Laura ja Unni ovat lukeneet tämän kirjan.

Ps! Niin paljon kuin tästä bloggaamisesta nautinkin, minulla on jostain syystä iso kirjoitusjumi päällä. Luen kyllä kirjoja, vaikka opiskeluidenkin kanssa on tällä hetkellä kiireitä. Jostain syystä tänne blogiin kirjoittaminen vaan tällä hetkellä tökkii pahasti, en saa ajatuksiani luetuista kirjoista tekstiksi asti ja tuntuu, että jokainen arvio vaan on samaa jankutusta. No, ehkäpä tämä tästä, sitten kun koulukiireetkin muutaman viikon sisällä helpottavat ;). 

Veljeni Sebastian / Annika Idström

Veljeni Sebastian / Annika Idström

WSOY, 2012. 165 sivua + jälkisanat.

Kannen kuvat: Ilkka Pesonen

Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl kustantajalta

 Annika Idströmin kolmas romaani Veljeni Sebastian ilmestyi ensimmäisen kerran jo vuonna 1985. Kirjasta tuli korjailtu ja tarkistettu uusintapainos tänä vuonna ja kirja pääsikin lukulistalleni kustantajan kevätuutuuksia selatessani.

Romaanin kertojana toimii yksitoistavuotias Antti. Hän on muiden mielestä pieni kummajainen. Lyhyt ikäisekseen, pituuskasvu on jostan syystä jämähtänyt seitsenvuotiaan tasolle. Lisäksi Antti laskeskelee Itäväylällä kulkevia autoja ja pitää rekisteriä tapaamistaan ihmisistä. Antti on fiksu poika, hän tuntee erilaisuutensa eikä luota ihmisiin. Kotiolotkin ovat hankalat, kirjailija-äiti Kaarina on välillä pullantuoksuinen, ihana äiti, mutta seuraavana päivänä hän raahaa kotiin omituisen miehen.

Antti pärjää koulussa hyvin, vaikka opettaja ei aina pidä hänen tempauksistaan ja kaveritkin ovat harvassa. Naapurissa asuva Taru kiehtoo Anttia, kuten myös myöhemmin samalle luokalle tuleva Sebastian. Antti mieltää Sebastianin hyväksi ystäväkseen, kuin veljeksi. Mutta pian Antille selviää, että edes "veljeensä" ei voi täysin luottaa. Pikkuvanha Antti saa huomata hyvän ja pahan pienet erot ja sen, että kaikki eivät ole sitä, miksi tekeytyvät. Voin vain ihmetellä, kuinka Antti selvisi kaikesta. Sillä sen hän tavallaan lopulta tekee, selviää, ja se on kirjan läpi kantava voima.

Minä odotin kirjalta ihan muuta, kuin mitä sain. Luulin että kirja kertoisi veljeksistä ja olisi jotenkin positiivinen ja psykologisesti mielenkiintoinen. Viisas mutta sosiaalisesti kylmä ja hankala Antti olikin pakko-oireineen psykologisesti kiinnostava tapaus, mutta positiivinen tämä kirja ei ollut ja veljessuhteista tämä ei kertonut laisinkaan. Minulle jäi kirjasta oikeastaan inhottava olo. Antti oli pikkuvanhuudessaan välillä jopa hupaisa ja pelottava, mutta samalla säälin häntä. Kaltoinkohdeltu poika, jolla ei oikein ole aikuista johon turvautua kun äidilläkin menee huonosti.

Veljeni Sebastian ei ehkä uponnut tapahtumiltaan ihan täysin minuun, mutta ymmärrän romaanin kirjalliset ansiot. Ilmestyessään 1985 tämä oli Finlandia-ehdokkaana ja minäkin tykästyin Idströmin kirjoitustapaan. Kirja oli kirjoitettu Antin näkökulmasta ja siitä pidin. Myös kieli oli helppoa ja sujuvaa, joskin välillä ihmettelin 11-vuotiaan kielenkäyttöä ja sanavalintoja.

Kaiken kaikkiaan rankka kirja, josta kielii jo se, että minulla meni melkein viisi iltaa alle 200-sivuisen kirjan lukemiseen! Psykologisesti tämä oli kiinnostava, ja kirjassa käsitellään rankkoja, tärkeitä aiheita. Kuitenkaan en ihan täysillä päässyt tähän sisään.


★★★

Kirjan on aiemmin lukenut myös ainakin Luru.

Olemisen sietämätön keveys / Milan Kundera

Olemisen sietämätön keveys / Milan Kundera

Tsekinkielinen alkuteos: Nesnesitelná lehkost byti, 1983

Loisto-pokkarit 2008, 390 sivua

Suomentanut: Kirsi Saraste
1.suom.kiel.painos 1985

Kannen suunnittelu: Urpo Huhtanen

Mistä minulle? parin euron löytö huuto.netistä

Milan Kunderan klassikkoromaani Olemisen sietämätön keveys valikoitui syksyn ensimmäiseksi kirjaksi lukupiirissämme. Halusimme lukea jonkin klassikkoteoksen ja tämä löytyi monen piiriläisen lukulistalta.

Olemisen sietämätön keveys kertoo neljän eurooppalaisen tarinan. Tomás on prahalainen kirurgi ja naistenmies. Hän on naimisissa rakastamansa Terezan kanssa mutta haluaa silti vapautensa. Toisista naisista Tomásille tärkein on Sabrina, taiteilijasieluinen seikkailija. Neljäs eurooppalainen joka pian astuu mukaan kuvioihin on Sabrinan rakastaja, keski-ikäinen tiedemies Franz. Näiden neljän henkilön kohtalot kietoutuvat yhteen ja heidän elämänsä kautta näkee myös eurooppalaisen yhteiskunnan muutokset, poliittiset ja moraaliset muutokset.

Kirja sisältää paljon filosofista ajattelua ja filosofien teorioita, myös Tsekkoslovakian aikaisen Tsekin yhteiskunnallisia kiemuroita ja ajan politiikka on paljon. Tomásin elämässä tapahtuu suuri käänne kun hän saa potkut työpaikaltaan sairaalasta kirjoitettuaan lehteen kriittisen jutun kommunismista. Suosittu kirurgi päätyy ikkunanpesijäksi joka kuitenkin osoittautuu hyväksi ammatiksi -ainakin naisten iskemistä varten.

Samoihin aikoihin Tomásin rakastajatar Sabrina elää omaa elämäänsä Genevessä Franzinsa kanssa. Tomás ja Sabrina kaipaavat ja tapaavat välillä toisiaan. Muuten Tomás on kuitenkin kovin onnellinen Terezan sekä parin yhteisen koiran Kareninin kanssa.

Romaanin tärkeitä aiheita ja käsitteitä on "paino" ja "keveys". Kunderan mukaan oleminen (eläminen) on sietämättömän kevyttä. Myös lausetta "Einmal ist keinmal" viljellään paljon. Minä käsitän tuon saksankielisen lauseen niin, että koska ihmisellä on vain yksi elämä ei yhden henkilön teoilla lopulta ole kovinkaan paljon merkitystä.

Olemisen sietämätön keveys sisälsi minun makuuni hieman liikaa filosofiaa, se kun ei kuulu suosikkiaiheisiini. Omia tulkintoja oli kiva miettiä, ja muutamia fiksujakin filosofisia ajatuksia sekaan mahtui mutta kirjan kiinnostavinta antia oli mielestäni 1960-luvun yhteiskunnan kuvailu, sen aikaisen politiikan ja kommunismin kuvailu sekä yhteiskunnan hurjien sääntöjen rikkomisesta koituvat rangaistukset (kuten esim. Tomásin potkut).

Henkilöistä kiinnostavin oli Tereza. Ihmettelimme lukupiirikeskustelussamme kuinka hän pystyi "hyväksymään" miehensä syrjähypyt, sen että mies haisi kotiin tullessaan toisille naisille ja kuitenkin rakasti ja välitti miehestä täysillä. Muista henkilöistä esimerkiksi Franz jäi todella etäiseksi kuten mielestäni myös Sabrina. Terezan ja Tomásin koira Karenin oli kirjan hellyyttävin tapaus ja Kareniniin liittyvä tarina myös tunteita herättävin kohtaus tässä kirjassa.

Klassikoksi Olemisen sietämätön keveys on varsin helppolukuinen. Luvut ovat lyhyitä ja teksti aika helppoa. Tämä taitaa olla sellainen kirja joka pitäisi lukea rauhassa ja mietiskellen, kirjan filosofiset pointit menevät varmaan "tavallisella" lukuvauhdilla hieman ohi. Minulle tässä oli silti liikaa filosofiaa, olisin tykännyt tästä huomattavasti enemmän jos esimerkiksi Terezan ja Tomásin elämästä olisi kerrottu enemmän...

★★★-