Katseenvangitsijat / Grégoire Delacourt

Katseenvangitsijat / Grégoire Delacourt

WSOY, 2014. 238 sivua.

Alkuteos: La Première Chose Qu' On Regarde, 2013.

Suomentanut: Leena Leinonen

Kannen suunnittelu: ?

Mistä minulle? lainassa Annilta

Grégoire Delacourtin ensimmäinen suomennettu romaani Onnen koukkuja oli minulle yksi hauskimmista ja ranskalaisimmista kirjoista joita luin viime vuonna ;). Se oli sopiva välipalakirja, joten sellaiseksi varasin myös Delacourtin tuoreen suomennetun romaanin Katseenvangitsijat. Sain kirjan Annilta lainaan ja ryhdyin lukemaan sitä sopivan väsyneenä hetkenä, jolloin kaipasin kevyttä lukemista.

Aihealue tässä kirjassa oli hieman erilainen kuin Onnen koukuissa, ja takakannen perusteella odotin leppoisaa rakkaustarinaa jollain ranskalaismausteella höystettynä. No rakkaustarinan sain, mutta hieman erilaisen kuin olin odottanut. Arthur Dreyfuss on nuori kirjailijanalku joka toimii yövartijana hotellissa. Hän on Ryan Goslingin paremmannäköinen kaksoisolento ja kuinka ollakaan, eräänä päivänä hänen ovelleen koputtaa Scarlett Johansson, tai tuon kauniin näyttelijättären kaksoisolento. Arthurin elämä muuttuu ja hänen ja "Scarlettin" tarina alkaa.

Valitettavasti todella aikaisessa vaiheessa kirjaa tulee selväksi, ettei parilla ole paljon yhteistä aikaa, vaan heidän yhteinen tarinansa päättyy surullisesti ja nopeasti jo seitsemän päivää tapaamisesta. Koska tämä paljastettiin jo niin aikaisessa vaiheessa kirjaa, jäin sitten odottamaan sitä ja Arthurin ja "Scarlettin" yhteisten päivien seuraaminen jäi minulla vähän vaisuksi. Koska arvasin, ettei tarina pääty kovinkaan onnellisesti minun oli jotenkin vaikea päästä tunnetasolla kirjaan mukaan.

Henkilöhahmot olivat tosin varsin kiinnostavia, joskin sekä Arthurissa että Jeaninessa (Scarlettin kaksoisolennossa) oli rasittavia piirteitä. Koko heidän tarinansa oli varsin epärealistinen, mutta kyllä tätä kirjaa kuitenkin kevyenä välipalana luki. Eipä kaikki muutkaan romanttiset hömpät niin realistisia aina ole! (En kuitenkaan osaa kutsua tätä hömpäksi...)

Katseenvangitsijat oli kevyen viihteellinen ja nopealukuinen kirja. Vaikka ennalta-arvattavuus ja hieman rasittavat henkilöhahmot tekivätkin tästä vain yhden kirjan muiden joukossa, minun asteikollani jossain keskikastissa, viihdyin pari iltahetkeä tämän parissa. Mutta eipä Delacourtin tarina mieleeni taida kovinkaan pitkäksi aikaa jäädä. Tämä oli lopulta hieman liian epäuskottava ja kevyt kirja minun makuuni, vaikka kevyestä ranskalaisesta kirjallisuudesta useimmiten pidänkin.

★★+

Onnen koukkuja / Grégoire Delacourt

Onnen koukkuja / Grégoire Delacourt

WSOY 2013, 164 sivua.

Alkuteos: La liste des mes envies, 2012.

Suomentanut: Leena Leinonen

Kannen suunnittelu: Marianna Corrénte

Mistä minulle? saatu ennakkokappale kustantajalta

Kirja ilmestyy helmikuussa.

Sain Grégoire Delacourtin romaanin Onnen koukkuja lukukappaleena kustantajalta. En ollut ennen kuullutkaan tästä kirjailijasta tai kirjasta, joten tartuin tähän ilman minkäänlaisia odotuksia. Pian huomasin tarinan vievän mennessään, ja huomasin taas kerran, kuinka paljon pidän ranskalaisesta kirjallisuudesta!

Keski-ikäinen Jocelyne työskentelee käsityöliikkeessä ja kirjoittaa käsityöaiheista blogia. Hän on naimisissa Jocelynin kanssa ja heillä on kaksi jo lähes aikuista lasta. Arki rullaa varsin hyvin, vaikka toki Jo aina välillä miettii mitä muuta voisi elämällään tehdä. Sisimmässään hän ei kuitenkaan halua, tai ainakaan uskalla toivoa, muutosta. Mitä tapahtuukaan kun Jo eräänä päivänä ymmärtää voittaneensa lotossa 18 miljoonaa euroa?
Jon elämä muuttuu, mutta ei ehkä aivan odotetulla tavalla. Hän saa huomata, että edes rakkaimpiinsa ei voi aina luottaa.

Onnen koukkuja alkaa varsin kevyesti ja kepeästi, mutta pian Jo kertoo yhtäkkiä kuolleesta äidistään sekä hoitokodissa asuvasta isästään, joka elää kuuden minuutin pätkissä. Jo muistelee kuollutta vauvaansa ja miettii onnea ja elämän tarkoitusta. Kepeys vaihtuu suruun, todellisuuteen, arkeen.

Onnen koukkuja on ihanan ranskalainen kirja. Olen aiemminkin kertonut, kuinka paljon pidän ranskalaisista elokuvista, ja monesta ranskalaisesta kirjastakin. Onnen koukkujen takakannessa kirjaa verrataan Siilin eleganssiin. Minä pidin tästä paljon enemmän kuin Siilin eleganssista, joka jostain syystä ei aivan iskenyt. Mutta Onnen koukkuja on hauska, piristävä, raikas ja suloinen. Lähes täydellinen välipalakirja, mieleenpainuva tarinaltaan ja täynnä kiinnostavia, taidolla kuvailtuja henkilöitä. Kirjan päähenkilö, Jo, tuo mieleeni Krokotiilin keltaiset silmät -kirjan päähenkilön. Jo on pohdiskeleva, arkeensa ja elämäänsä juurtunut keski-ikäinen nainen joka paikoittain tuntuu haaveilevan paremmasta, mutta ei lopulta aivan uskalla ottaa askelta kohti toisenlaista elämää. Hänen käsityöaiheinen kauppansa ja käsityöbloginsa lisää naisen hurmaavuutta, minusta hänen työnsä sopi hänelle aivan täydellisesti.

Onnen koukkuja on vetävä kirja juonensa lisäksi myös kieleltään. Jotain kovin ranskalaista oli koko kirjassa, sen tunnelmassa, henkilöissä ja tapahtumissa. En edelleenkään osaa tarkemmin kuvailla, mikä sen ranskalaisen tunnelman luo, mutta minä pidän siitä. Uskon, että tämä kirja sopisi hyvin myös elokuvaksi, näen jo monta kohtausta silmieni edessä ja lukiessani näin pienen lankakaupan yksityiskohtaisesti sisustusta myöten.

Onnen koukkuja herätti minussa lukijana myös paljon ajatuksia. Miten minä olisin toiminut Jon tilanteessa, kuinka suuri halu minulla on muuttaa omaa arkeani? Jos lopulta haluaisin muuttaa paljon omassa elämässäni, uskaltaisinko ottaa sen suuren askeleen?

Pidin tässä kirjassa lähes kaikesta, mutta Jon mies, Jocelyn, ei oikein iskenyt minuun henkilönä. Henkilökuvauksessa ei ollut mitään vikaa, mutta mies oli luotaansatyöntävä ja vastenmielinen, ja oikeastaan toivoin heti kirjan alusta, että Jo löytäisi paremman miehen :D. Kokonaisuutena Onnen koukkuja oli silti raikas, ihanan ranskalainen ja varsin mieleenpainuva lukuelämys. Jään innolla odottamaan Delacourtin tulevia kirjoja.

★★★★+