Tyttö joka leikki tulella / Stieg Larsson

Flickan som lekte med elden / Stieg Larsson

Månpocket, 2010. 632 sivua.

1.painos 2006

Kannen suunnittelu: Norma Communication

Mistä minulle? oma ostos

Luen aika harvoin dekkareita, vaikka yleensä niistä nautinkin. Muistan viihtyneeni todella hyvin Stieg Larssonin Millenium-trilogian ensimmäisen osan, Miehet jotka vihaavat naisia, parissa kun sen luin monta vuotta sitten. Kesälomallani päätinkin lukea pitkästä aikaa dekkarin, ja tartuin trilogian toiseen osaan Tyttö joka leikki tulella (minä luin ruotsiksi, eli Flickan som lekte med elden).

Mikael Blomkvistin ja salaperäisen, persoonallisen Lisbet Salanderin tiet kohtaavat jälleen, kun kaksi Mikaelin toimittajaystävää murhataan. Dag Svensson ja Mia Bergman ovat ennen kuolemaansa tysökennelleet tutkimalla seksikauppaa Itäeuroopan ja Ruotsin välillä, ja löytäneet paljastavia tietoja tästä. Mikael Blomkvist epäilee, että henkilö, joka murhasi hänen ystävänsä on jollain tavalla mukana seksikauppa-asiassa, mutta toisaalla syytökset kohdistuvat Ruotsiin palanneeseen Lisbet Salanderiin.

Vaadin dekkarilta aina mukaansatempaavuutta, mielellään ihan ensimmäisiltä sivuilta lähtien. Tämä kirja lähti varsin vauhdikkaasti liikkeelle, mutta edeltäjänsä tavoin kesti aika kauan ennen kuin lukijalle selvisi, mikä se kirjan "rikos" on, jota pääasiassa selvitellään. Mutta kun tapahtumat oikeasti lähtivät käyntiin, kirja vei mukanaan. Ihan yhtä koukuttava ja hieno lukukokemus tämä ei ollut kuin edeltäjänsä, koin tämän jotenkin hieman tylsemmäksi. Tapahtumia ja käänteitä kyllä riitti, mutta odotin loppuratkaisua kuitenkin viimeiset 150 sivua...

Larssonin trilogiassa on henkilöhahmot kohdallaan. Pidän sekä erikoisesta, persoonallisesta Lisbet Salanderista että jollakin tavalla niin hurmaavalta vaikuttavasta Mikael Blomkvistista. Näiden kirjojen yksi tärkeimpiä ja parhaimpia asioita onkin minun mielestäni henkilöiden väliset kemiat ja suhteet, jotka tulevat esille tapahtumien ohessa.

Larsson kirjoittaa helposti ja ymmärrettävästi. Tarina on pieniä yksityiskohtia täynnä. Yksityiskohtia, jotka ovat tärkeitä juonen kannalta. Moni tapahtuma on ehkä varsin epäuskottava ja monet sattumat ovat lopulta juonen kannalta todella merkittäviä. Joten erityisen uskottavia eivät nämä Larssonin juonenkuviot taida olla. Mutta ei se haittaa. Joskus riittää, kun kirja on mukaansatempaava, helppolukuinen ja koukuttava. Sellainen, että haluaa aina vaan lukea vielä yhden sivun. Ja sellainen, että lukija saa itse leikkiä salapoliisia, iloita kun on ollut oikeassa, ja pettyä kun huomaa että kirjailija silti on ollut lukijaa fiksumpi.

★★★★-

Miehet jotka vihaavat naisia ( Män som hatar kvinnor)

Män som hatar kvinnor / Stieg Larsson. Månpocket, 2009. 597 sivua.

Minä, dekkari-inhoaja, päätin tarttua jo edesmenneen Stieg Larssonin Millenium-trilogiaan ja olenpa iloinen, että päätin. Trilogian ensimmäinen osa Miehet jotka vihaavat naisia piti minua otteessaan niin, että en malttanut yöllä nukkua vaan luin kirjaa läpi yön, joululomani viimeisinä päivinä. Luin kirjan alkuperäiskielellä, eli ruotsiksi, joten jos arviossani esiintyy kummallisuuksia syytetään sitä;) Samalla muuten "Lue kirja ja katso elokuva"-haasteen ensimmäinen kirja/leffa -pari, katsoin elokuvan parin kaverin kanssa eilen illalla.

Mikael "Kalle" Blomkvist saa vankilatuomion kunnianloukkauksesta. Blomkvist on Millenium-lehden vastaava toimittaja ja hän on kirjoittanut paljastusjutun Hans-Erik Wennerströmistä, mutta oikeus päättää että jutulla on liian vähän todisteita ja Blomkvist tuomitaan kolmeksi kuukaudeksi vankilaan. Ennen vankilaan joutumista Blomkvist saa kuitenkin oudon työtarjouksen jonka hän ottaa vastaan. Kahdeksankymppinen Henrik Vanger haluaa Mikaelin selvittävän 1960-luvulla kadonneen veljentyttärensä Harrietin mysteerin, murhattiinko nuori tyttö vai minne hän oikein hävisi? Henrik Vanger itse uskoo, että joku Vangerin suuresta perheestä murhasi tytön ja Vanger haluaa Mikael Blomkvistin selvittävän, kuka murhaaja on. Jos Blomkvist selvittää Harrietin murhaajan, lupaa Vanger hänelle uutta informaatiota Wennerstömistä joka aiheutti Blomkvistin vankilareissun.

Niinpä Mikael Blomkvist pakkaa tavaransa ja muuttaa vuodeksi asumaan pieneen Hedestadin jossa asuu suurin osa Vangerin perheestä. Jonkin ajan kuluttua Mikael saa seurakseen ja avukseen sosiaalisesti epäpätevän mutta todella lahjakkaan tietokonehakkeri Lisbeth Salanderin. Salander on parikymppinen nuori nainen, anorektisen laiha, lävistetty ja mustiinpukeutuva. Hän on holhouksen alaisena koska ei oikeuden mielestä pysty huolehtimaan itsestään. Vaikeuksista huolimatta Salander on todella lahjakas omassa työssään ja varsin älykäs monessakin asiassa. Ihmisten kanssa Salander ei oikein osaa tulla toimeen mutta kuin ihmeen kaupalla hänen ja Mikael Blomkvistin yhteistyö toimii hyvin. Yhdessä Blomkvist ja Salander asuvat Hedestadissa ja pikkuhiljaa aukovat Vangerin perheen solmuja. Perheen taustoilta selviääkin paljon salaisuuksia; rasismia, insestiä ja veritekoja. Harrietin katoaminen selviää lopulta kuten myös moni muu asia Vangerin perheessä. Salanderin avulla Mikael Blomkvist löytää myös uusia todisteita Wennerstömiä vastaan...

Miehet jotka vihaavat naisia on ylivoimaisesti paras dekkari/jännäri jonka olen lukenut, enkä malta odottaa että pääsen trilogian toisen kirjan pariin. Mikael Blomkvist ja Lisbeth Salander ovat todella mielenkiintoisia henkilöitä, varsinkin Salander. Olisikin kiva tehdä pidempikin analyysi Salanderista mutta tästä taitaa tulla tarpeeksi pitkä teksti jo muutenkin. Tyydynkin siis sanomaan, että Stieg Larssonin luomat henkilöhahmot olivat minusta todella kiinnostavia ja kirja juoni mukaansatempaava. Kirjan alku oli ehkä hieman tylsä, kesti hetken ennen kuin pääsin kärryille ja tempauduin mukaan mutta noin sivusta sata eteenpäin en olisi malttanut laskea kirjaa kädestäni edes nukkuakseni.

Kirjalle pisteitä *****-

Män som hatar kvinnor / Niels Arden Oplev, 2009.

Lopuksi muutama sananen elokuvasta. Män som hatar kvinnor (Miehet jotka vihaavat naisia) on Niels Arden Oplevin ohjaama elokuva ja se ilmestyi vuonna 2009. Elokuvassa Mikael Blomkvistina nähdään Michael Nyqvist ja Lisbeth Salanderina Noomi Rapace. Kirjan ja elokuvan tarinat eroavat hieman toisistaan, suuri osa kirjan yksityiskohdista on tietenkin jätetty pois ajanpuutteen vuoksi mutta muutama suurempikin ero osui silmääni. Ihmettelin esimerkiksi Anita Vangerin erilaista roolia kirjassa ja elokuvassa. Myös Martin Vangerin kohtalo oli hieman erilainen mutta tämä kuulemma selittyy elokuvan jatko-osissa. Lisbeth Salanderin mukaantulo Blomkvistin työpariksi kävi myös eri tavalla elokuvassa kuin kirjassa. Tällaisia yksityiskohtia löytyi aika paljon, kun niitä oikein seurasi ja etsi. Oli aika kivaa vaihtelua muuten katsoa elokuvaa kerran näin "kriittisellä silmällä", oikein etsien eroavaisuuksia kirjasta.

Kaiken kaikkiaan pidin kyllä elokuvastakin, se oli hieman vähemmän jännä kuin kirja (tietenkin kun tiesin tapahtumat...) mutta oikein viihdyttävää katsottavaa. Lisbeth Salander oli juuri sellainen kuin odotinkin, Mikael Blomkvist taas hieman erilainen kuin se kuva joka hänestä oli päässäni. Elokuvasta on muuten tekeillä myös amerikkalainen versio (The Girl with the Dragon Tattoo) jonka pääosassa nähdään Daniel Craig.

Elokuvalle tähtiä ****!


***************maailmanvalloitusmaa: Ruotsi*******************

*****Lue kirja ja katso elokuva -haasteen 1. kirja/leffa -pari******

Den dagen min dotter blev galen

Michael Greenbergin kirja ("Den dagen min dotter blev galen", luin ruotsiksi ja tietääkseni ko. kirjaa ei ole ainakaan vielä suomennettu) kertoo ajasta jolloin hänen 15-vuotias tyttärensä Sally sairastui vakavaan psyykkiseen sairauteen. Kirja tuo esille vanhempien huolen kun läheinen sairastuu, isän näkökulman ja myös ulkopuolisten reaktiot kun he kohtaavat psyykkisesti sairaan. Kirjassa tulee hyvin esille myös mielenterveyshoidon käytännöt USA:ssa mutta ilahduttavinta on tietenkin seurata Sallyn ja perheen selviytymistä, osittain myös parantumista vaikeista ajoista. Mielenterveydestä kiinnostuneille suosittelen ehdottomasti!
***

Pimeän poika

Vuoden 2010 ensimmäine kirja jonka luin oli Dave Pelzerin "Pimeän poika" (1995). Kirja on tositarina Pelzerin omasta lapsuudesta, jolloin hänen äitinsä kohteli häntä tyrannimaisesti, ja isä oli välinpitämätön. Tarina on kamala ja joissakin kohdissa kirjaa minua yökötti niin, että jouduin keskeyttämään lukemisen. Kirjan ilmestyttyä etenkin daven sisarukset ovat kritisoineet tarinaa, heidän mielestään perheen tilanne ei ikinä ollut niin kamala kuin dave antaa kirjassaan ymmärtää.

Tulevaisuuden ammattini puolesta uskon kuitenkin, että minun oli hyvä lukea kirja ja hyllyssä odottaa kaksi muutakin Pelzerin kirjaa. Vähän taukoa on kuitenkin pidettävä. Lukemisen arvoinen kirja ihan jo sen takia, että huomaa että kaikkien lapsuus ei ole ollut helppo ja onnellinen, mutta traumaattisesta lapsuudestakin voi selvitä.

***