Suuri lammasseikkailu / Haruki Murakami

Suuri lammasseikkailu / Haruki Murakami

Tammen keltainen kirjasto, 1993. 350 sivua.

Alkuteos: Hitsuji o meguru boken, 1982

Suomentanut englanninnoksesta: Leena Tamminen

Kannen suunnittelu: Mistral

Mistä minulle? kirjastolaina

Haruki Murakami, japanilainen suosikkikirjailija. Minä rakastuin Norwegian woodiin, inspiroiduin Mistä puhun kun puhun juoksemisesta-kirjasta ja tykästyin Sputnik-rakastettuni-kirjaan kun luimme sen lukupiirissä. Kirjastosta otin viimeksi mukaani Suuren lammasseikkailun, kun en ole Murakamia pitkään aikaan lukenut.

Suuri lammasseikkailu on erikoinen kirja. Se jää lukemisen jälkeen hyvin mieleen tarinansa ja  maagisten piirteidensä vuoksi, kuten Murakamin kirjat muutenkin. Tässä kirjassa päähenkilö on eräs ihan tavallinen 30-vuotias tokiolaismies. Hän on fiksu, mutta kokee elämänsä varsin tylsäksi. Elämää piristämään saapuu yhtäkkiä nuori nainen, jolla on maailman upeimmat korvat. Nainen osaa ennustaa, että mies joutuu pian tekemisiin lampaan kanssa.

Ja näin myös käy, tietenkin. Mies löytää itsensä kohta keskeltä suurta seikkailua, jonka pääosassa on lammas, jonka selässä on tähtikuvio. Mies lähtee etsimään lammasta, ja löytää matkalta paljon kummallisuuksia. Onko lammas edes olemassa lampaan muodossa, vai asuuko se vain omanlaisensa mafiajärjestön laatineessa miehessä?

Suuri lammasseikkailu on jotenkin hengästyttävä kirja. Tarina vie mukanaan, vaikka siinä aika nopeasti huomaakin maagisia ja outoja piirteitä, joita yleensä karsastan. Kirjan alku oli vetävä ja kiinnostava. Kieli oli murakamimaista, ja kyllä tarinastakin nopeasti huomasi murakamimaisia piirteitä. Kun lampaat astuivat kehiin tarinaan tuli lisää vauhtia. Kirjan keskivaihekin oli vielä kiinnostava ja otteessaan pitävä mutta viimeinen kolmannes olikin sitten jo varsin erikoinen ja outo. En voi sanoa pitäneeni kirjan lopusta ja lammasseikkailun päätöksestä, sillä en lopulta edes tainnut ymmärtää koko lammasseikkailusta yhtään mitään.

Huomasin viihtyväni kirjan parissa loistavasti, vaikka loppu olikin outo. Alussa juoni suorastaan imaisi mukaansa, mutta viimeiset sivut luettuani olin pöllämystynyt. Olinko ymmärtänyt yhtään mitään? Minulla ei ole vieläkään hajuakaan siitä, miten tuo loppu pitäisi tulkita, ja voiko lopun ymmärtää monella eri tavalla...

No, kiinnostava, erilainen ja  mieleenpainuva romaani tämä ainakin oli. Tarina on salaperäinen ja erittäin taitavasti rakennettu pieniä yksityiskohtia myöten. Kaikelle löytyy joku selitys ja tarkoitus, vaikka minä en ehkä ihan kaikkia tavoittanutkaan. Suuri lammasseikkailu oli tavallaan myös hieman pelottava ja jännittävä kaikessa salaperäisyydessään. Mies, jonka sisällä asuu lammas herättää kyllä kieltämättä monenlaisia tunteita...

Suuri lammasseikkailu on mukaansatempaava, jännittävä ja salaperäinen kirja. Lampaat ovat tässä suuressa roolissa, mutta haluan myös mainita Hokkaidon kauniit vuorimaisemat, jotka Murakami kuvailee ihastuttavasti. Mieleenpainuva kirja kaikessa erikoisuudessaan!

Haluaako joku kirjan lukenut keskustella tuosta lopusta? :D

★★★★

Sputnik - rakastettuni / Haruki Murakami

Sputnik -rakastettuni / Haruki Murakami

Tammen keltainen kirjasto, 2003. 252 sivua.

Alkuteos: Supuutoniku no koibito, 1999.

Engl.kielestä suomentanut: Ilkka Malinen

Kannen suunnittelu: Eevaliina Rusanen

Mistä minulle? kirjakauppaostos

Haruki Murakamin Sputnik-rakastettuni oli lukupiirimme kuukauden kirja. Tartuin kirjaan suurella innolla, olen ihastunut kahteen aiemmin lukemaani Murakamiin todella paljon. Mistä puhun kun puhun juoksemisesta oli kiinnostava ja inspiroiva, ja Norwegian Wood yksi kauneimpia tarinoita joita olen ikinä lukenut.

Sputnikin kertojana toimii K, opettajana työskenteleva nuori mies joka on rakastunut opiskelukaveriinsa Sumireen. Sumire ei kuitenkaan ole rakastunut K:hon, mutta heidän välillään on läheinen, lämmin ja tärkeä suhde kummankin kannalta. Sumire tapaa tuttavansa häissä korealaistaustaisen, itseään vanhemman naisen, salaperäisen Miun. Sumire rakastuu ja lähtee yllättäen Miun kanssa maailmalle. K kaipaa Sumirea, tämän yöllisiä soittoja puhelinkopista ja outoja kysymyksiä. Sumiresta ei kuulu mitään, kunnes Miu eräänä päivänä pyytää K:n luokseen pienelle kreikkalaiselle saarelle. Sumire on kadonnut jäljettömiin, eikä Miu tiedä mitä tehdä.

Sputnik-rakastettuni on salaperäinen, maagisuudessaan kiinnostava niin tarinaltaan, henkilöiltään kuin ympäristöltäänkin. Osittain tapahtumapaikkana on Tokio, toisaalta taas pieni, salaperäinen kreikkalainen saari. Minä ihastuin molempiin paikkoihin, mutta etenkin pidin näiden kahden paikan luomasta kontrastista tässä tarinassa. Maailmat olivat aivan erilaisia ja loivat siksi kirjaan tietyn jännittävän tunnelman.

Murakamin kirjat suomennetaan usein englanninkielisestä käännöksestä, niin myös tämä. Kieli on kuitenkin sujuvaa ja tunnelma murakamimainen, eli sellainen johon olen tottunut hänen aiemmissa kirjoissaan. Suomentaja on siis tehnyt ainakin minun silmääni hyvää työtä. Myös tässä kirjassa on murakamimaista kummallisuutta, maagisuutta ja koko kirjan läpi vievä unenomainen fiilis. Tästä pidin, ja vaikka en ole surrealismin tai suuren maagisuuden ystävä kirjallisuudessa (tai no, muutenkaan), Sputnikissa sitä oli juuri sopivasti, jotta se loi kirjaan jännittävän, odottavan tunnelman.

Kirjan teemat- ystävyys, rakkaus, erilaiset ihmissuhteet- ovat kiinnostavia ja tärkeitä. Läheiset ja tiiviit ihmissuhteet luovatkin tähän kirjaan sen haikeankauniin tunnelman, ja yhdessä Murakamin kertojantaitojen ja sujuvan kielen kanssa se tekee Sputnikista hienon kokonaisuuden. Minusta tämä muistuttaa tunnelmaltaan ja tarinaltaan hieman Norwegian Woodia, mutta rakastuin siihen kuitenkin vielä hieman tätä enemmän. En tiedä ymmärsinkö tässä aivan kaikkea, mutta ehkä sitä ei aina tarvitse tehdäkään pitääkseen kirjasta...

 ★★★★+
Ps! Ihana yskityiskohta kirjasta: Sumire joi kahvia Nuuskamuikkusmukista!;)

Norwegian Wood / Haruki Murakami

Norwegian Wood / Haruki Murakami

Tammen keltainen kirjasto, 2012. 426 sivua.

Alkuteos: Noruwei no mori, 1987

Engl.suomentanut: Aleksi Milonoff

Kannen kuvat: Tran Anh Hungin elokuvasta

Mistä minulle? kirjastosta lainaamalla

 Haruki Murakami on minulle vielä kohtalaisen tuntematon kirjailija. Norwegian Wood on nyt toinen lukemani Murakami juoksukirjan lisäksi. Voin kuitenkin jo varmuudella sanoa, että Murakami on yksi suosikkikirjailijoistani. Niin paljon ihastuin Norwegian Woodiin!

Kirjan alussa Toru Watanabe matkustaa lentokoneella Hampuriin. Laskeutuessaan Saksaan Toru kuulee ensimmäiseksi lentokentän kovaäänisistä version Beatlesin kappaleesta Norwegian Wood. Ja aina kyseisen kappaleen kuullessaan Toru muistaa ensirakkautensa, Naokon, jonka lempikappale Norwegian Wood oli. Naoko oli Torun parhaan ystävän Kizukin tyttöystävä. Toru, Naoko ja Kizuki olivat nuorina erottamaton kolmikko. He viettivät aikaa yhdessä keskustellen ja iltaa viettäen. Kun Kizuki oli paikalla keskustelua syntyi paljonkin, eikä kukaan tuntenut jäävänsä ulkopuoliseksi. Naoko ja Toru löysivät kuitenkin harvemmin puhuttavaa kahdenkesken, ja Kizuki piti kolmikon kasassa.

Kuullessaan Norwegian Woodin Hampurin lentokentällä Toru matkaa muistoissaan opiskeluvuosiinsa Tokioon. Hän muistelee yhteistä aikaansa Naokon kanssa, muistaa myös Midorin ja opiskelija-asuntolan kummajaiset. Toru muistelee aikoja, jolloin hän kamppaili rakkauden, itsenäistymisen ja seksuaalisuutensa kanssa. Aikoja, jolloin hän tutustui uusiin ihmisiin, ja oppi keneen voi luottaa, keneen ei. Toru muistaa pitkät patikkaretkensä joille hän lähti surun kohdatessa ja hän muistaa sunnuntaiset vierailunsa kahden tärkeän nuoren naisen luona. Vierailut ovat keskenään kovin erilaisia, niin kuin naisetkin keskenään, mutta Toru viihtyy kummankin luona.

Norwegian Wood on traagisuudessaakin ihana ja kaunis rakkaustarina 1960-luvun Tokiosta. Toru elelee nuoruuttaan kahden naisen pauloissa. Hän muistelee nuoruuttaan kuitenkin kepeän humoristisesti, joka tekee tästä kirjasta tapahtumista huolimatta vähemmän synkän. Murakami kirjoittaa runollisen kauniisti, teksti on todella sujuvaa ja eteenpäin vievää. Minä koukutuin tähän kirjaan todella nopeasti, ja vietinkin viimeisen vapaapäiväni maanantaina lähes kokonaan tämän kirjan parissa. Myös Torun tarina imaisi mukaansa ja hänen kasvukertomustaan seurasin koukuttuneena. Kokonaisuutena Norwegian Wood oli minulle täydellinen kirja ja täydellinen lukukokemus. Minä hurmaannuin Torun kertojaäänesta, sekä hänen tarinastaan täysin.

Kirjan tunnelma on ihana, hieman salaperäinen ja unenomainen, ja henkilöt kiinnostavia ja sydämeenkäyviä. Norwegian Woodissa hyvää ja hienoa oli myös Japanin kuvaus. Haaveilen matkasta Japaniin, olen muutaman kirjan jälkeen nyt kyseisestä maasta täysin haltioitunut! En osaa sanoa muuta, minulle täydellinen kirja luettuna täydellisenä hetkenä. Varmasti yksi kirjavuoteni kohokohdista!



★★★★★ 


Katsokaahan myös mitä mieltä peikkoneito, Maria, Minna, Katja, Sara ja Tessa kirjasta ovat.

Ps! Vaikka myös tällä hetkellä kirjoja luen, on uusi työ näin alussa hieman voimia vievää. Palailen siis, kunhan ehdin ja jaksan lukea yhden kirjan päätökseen. Mukavia kesäpäiviä teille ihanat!:)

Mistä puhun kun puhun juoksemisesta / Haruki Murakami

Mistä puhun kun puhun juoksemisesta / Haruki Murakami

Tammi, 2011. 175 sivua

Alkuteos: Hashiru Koto Ni Tsuite Kataru Toki Ni Boku No Kataru Koto, 2007

Suomentaja: Jyrki Kiiskinen 

Kannen suunnittelu: Markko Taina

Mistä minulle? Poistoperjantaivoitto Karoliinan Kirjavasta kammarista

Aloitin Haruki Murakamiin tutustumisen lukemalla kirjan Mistä puhun kun puhun juoksemisesta. Murakami on itse kutsunut teosta muistelmantapaiseksi, ja kirja kertookin paljon muusta kuin juoksemisesta ja ilahduttavan paljon miehestä itsestään.

Murakami aloitti juoksemisen kolmekymppisenä ja on sen jälkeen juossut yli 20 maratonia ja osallistunut useaan triathloniin. Hän juoksee lähemmäs 300 kilometriä kuukaudessa, kuutena päivänä viikossa. Kirjassaan hän kertoo miksi juoksee, miten valmistautuu koviin kilpailuihin ja mitä hyötyä juoksemisesta on romaanikirjailijalle. Koko kirjan läpi ikään kuin punaisena lankana kulkee Murakamin valmistautuminen New Yorkin maratonille.

Murakami mainitsee, että kestävyysjuoksussa ja kirjoittamisessa on paljon samaa. Molemmat vaativat kärsivällisyyttä, kestävyyttä ja huolellisuutta. Pidin siitä, että tämä kirja kertoo paljon myös Murakamista itsestään. Hän päästää lukijan lähelle itseään ja ajatuksiaan. Kaikkein eniten pidin kuitenkin siitä, miten Murakami kuvailee juoksemista. Minä olen itse viime vuosina innostunut juoksemaan ja se maratonkin siintää jossain tulevaisuudessa. Minusta oli äärettömän kiinnostavaa lukea Murakamin ajatuksia juoksemisesta, mutta myös lukea hänen lenkeistään ja harjoittelustaan. Luin yhden luvun, ja minulle tuli hirveä tarve päästä juoksemaan. Tämä kirja jää ehdottomasti hyllyyni, ja kun juokseminen ei jostain syystä maistu, tartun tähän uudelleen.

Murakami kirjoittaa sujuvasti ja mukaansatempaavasti. Muutamassa kohdassa mietin, josko käännöksessä on tapahtunut jotakin kun en oikein ymmärtänyt lauserakenteita. Kirja on suomennettu englanninkielisestä käännöksestä, ehkäpä tuo on vaikuttanut suomennokseen...

Vaikka kirja on paikoin filosofinenkin, minä pidin tästä todella paljon. Haluaisin jatkossa lukea ehdottomasti lisää Murakamia, mutta myös juoksusta kertovia kirjoja. Onko teillä hyviä juoksukirjavinkkejä?


★★★★+