Yhtä matkaa / David Nicholls

Yhtä matkaa / David Nicholls

Otava, 2014. 444 sivua

Alkuteos: Us, 2014

Suomentanut: Inka Parpola

Kannen suunnittelu: ?

Mistä minulle? kustantajan lähettämä ennakkokappale

David Nichollsin uusin romaani, Booker-palkintoehdokkaanakin ollut Yhtä matkaa saa luvan katkaista parin viikon radiohiljaisuuden täällä blogin puolella. Kiireitä on, edelleen, ja marraskuun lopussa koittava muutto toiselle paikkakunnalle onkin se suurin syyllinen tällä hetkellä. Tuntuu, että tavaroita on pakattu jo vaikka kuinka paljon, mutta asunnosta tavarat ei kuitenkaan näytä vähenevän yhtään. Kummallista.

No, siihen kirjaan.

Douglas Petersen on suunnitellut vaimonsa Connien kanssa koko perheen yhteistä Euroopan-reissua, "Grand Touria", jo jonkin aikaa. Pariskunta ja heidän aikuistuva poikansa Albie päättävät vielä kerran tehdä yhteisen perhereissun, ennen kuin Albie lähtee muualle opiskelujen pariin. Hieman ennen suunniteltua reissua Douglasin vaimo kuitenkin ilmoittaa, että hän mahdollisesti haluaa erota. Mutta vasta reissun jälkeen. He päättävät viettää vielä yhden onnellisen ja mahtavan loman yhdessä, koko perhe, ja miettiä tulevaisuutta vasta sen jälkeen. Ja reissuun he lähtevät. Yksi teinipoika joka haluaisi olla aivan jossain muualla kuin vanhempiensa kanssa Euroopan turistikohteissa. Yksi taideintoilijanainen, joka haluaa kiertää jokaisen museon ja taidegallerian joka tielle osuu, ja yksi keski-ikäinen mies joka ei oikein tiedä mitä haluaa, mutta ei ainakaan erota vaimostaan. Reissusta ei todellakaan tule sellaista, josta Douglas haaveili. Kolmikon tiet eroavat aika pian ja kun Connie matkustaa takaisin kotiin, Douglas jää kiertämään Eurooppaa katusoittajan matkaan lähteneen poikansa perässä. Douglas tekee myös matkan itseensä, ja tajuaa ehkä lopulta, missä elämässä on kyse.

Sinä päivänä-kirjan jälkeen olen ollut pettynyt Nichollsin romaaneihin. Yhtä matkaa oli iso askel parempaan suuntaan, sillä viihdyin tämän kirjan parissa mainiosti vaikka se olikin jotenkin masentavampi ja surumielisempi kuin hieno ja koskettava Sinä päivänä. Uuden mahdollisuuden saaminen vielä viisikymppisenä, jostain herännyt seikkailunhaluisuus ja spontaanius keski-iässä ovat toisaalta varsin toivoa herättäviä ajatuksia.

Kirjan henkilögalleria on kiinnostava ja minusta taitavasti kuvattu. Douglas on toisaalta sääliä herättävä keski-ikäistyvä mies, joka on elämässään hukassa, toisaalta ärsyttävyyteen asti omituinen ja vaimoonsa verrattuna niin erilainen, että oikein ihmettelee kuinka he ovat yhteen päätyneet. Hän ei tiedä mitä haluaisi ja pitkälti varmaan oman taustansa vuoksi isyys tai miehenä eläminen muutenkaan ei ole ollut hänelle helppoa. Insinöörinä työskentelevä Douglas viihtyykin paremmin itsekseen tutkimustensa parissa, kuin ihmisten ilmoilla. Hänen vaimonsa Connie taas on miehensä vastakohta. Taide on naiselle henki ja elämä, eikä hän aina ymmärrä ihmisiä kammoksuvaa miestään. Albie on enemmän äitinsä kaltainen. Taiteellinen oman tiensä kulkija, joka ei tule toimeen isänsä kanssa kuten Douglas toivoisi. Isän ja pojan suhde on vaikea, monesta eri syystä, ja kirjan parasta antia onkin tämän suhteen kuvaus, ja tapa jolla suhde muuttuu kirjan edetessä.

Yhtä matkaa oli mukaansatempaava ja kokonaisuutena ehjä. Viihdyin kirjan parissa mainiosti, paikoitellen sai nauraa ääneen, paikoitellen henkilöiden kokemukset, yksittäiset teot ja sanat saivat liikuttumaan. Vaikka en erityisemmin ihastunut kehenkään kirjan päähenkilöistä, heidän elämänsä onnistui silti koskettamaan minua lukijana. Ei missään tapauksessa yhtä hieno kuin Sinä päivänä, joka oli minulle jostain syystä mahtava lukuelämys, mutta selvästi parempi kuin esimerkiksi Kaikki peliin.

★★★★

Kaikki peliin / David Nicholls

Kaikki peliin / David Nicholls

Otava, 2012. 415 sivua.

Alkuteos: Starter for Ten, 2003.

Suomentanut: Sauli Santikko

Kannen suunnittelu: Hodder & Stoughton

Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl kustantajalta

David Nichollsin esikoisromaani Kaikki peliin on juuri ilmestynyt suomeksi. Ihastuin viime kesänä Sinä päivänä -romaaniin kovasti, joten halusin lukea tämänkin tuoreeltaan. En voi sanoa ihastuneeni tähän niin paljon kuin edelliseen, mutta ihan kelpo kesäkirja tämä kuitenkin oli.

Eletään vuotta 1985. Brian Jackson muuttaa pois lapsuudenkodistaan ja lähtee yliopistoon opiskelemaan englantilaista kirjallisuutta. Yksin kotiin jää Brianin äiti, isä on kuollut yllättäen muutamaa vuotta aiemmin. Brian odottaa opiskeluvuosiaan innokkaana. Kampuselämää, naisia, juhlimista ja vähän opiskeluakin. Junttikaverit ja työväenluokkainen kotikylä jäävät taakse, ja uusi, valoisa ja onnellinen tulevaisuus on ovella.

Ensimmäisinä opiskelupäivinä Brian törmää koulun käytävällä ilmoitukseen, jossa etsitään osallistujia Yliopistovisaan. Samoihin aikoihin hän tutustuu kauniiseen Aliceen ja pian Brianin tavoite on selvillä. Hän aikoo valloittaa Alicen sydämen keinolla millä hyvänsä. Paras keino tavoitteen täyttämiselle on Brianin mielestä Yliopistovisan edustusjoukkueeseen päätyminen yhdessä Alicen kanssa.

Yliopistoelämä ei lopulta olekaan niin ruusuisen runollista kuin mitä Brian on kuvitellut. Kämppikset ovat outoja, kavereitakin on harvakseltaan. Goottimainen Rebecca on ihan hauskaa seuraa, kuten myös Yliopistovisan edustusjoukkueen lääkäriopiskelija Lucy. Junttikaverit kotikulmiltakin saapuvat sekoittamaan Brianin uutta elämää, ja nuori mies on enemmän hukassa kuin koskaan. Tutut Kate Bushin biisit ja ulkoa muistetut runot auttavat Briania pitämään pään kasassa. Lopulta solmut aukeavat, ja Brian ymmärtää mitä kaikkea aikuistuminen pitää sisällään.

Kaikki peliin on paikoitellen todella hauska ja oivan ironinen kasvukertomus nuoren pojan aikuistumisesta. Se on myös mielenkiintoinen katsaus 1980-luvun yliopistoelämään ja tavallaan myös suloinen rakkaustarina. Toisaalta tunsin kirjaa lukiessani välillä niin paljon myötähäpeää Brianin kommelluksien kohdalla, että minua ärsytti koko kirja. Tässä oli paljon hyvää ja viihdyttävää, mutta viimeisen sivun jälkeen huomasin kuitenkin ihmetteleväni, oliko tarina nyt tässä. Jotain olennaista ja yllättävää jäi puuttumaan ja Brianin nuoruusvuodet olivat lopulta ihan hauskoja, mutta eivät sen enempää. Olisin mielelläni seurannut Brianin elämää opiskeluvuosienkin jälkeen tarkemmin, nyt kirjan viimeinen luku kertoi lyhyesti Brianin elämästä Yliopistovisan jälkeen, mutta sekin jäi jotenkin hieman etäiseksi ja irtonaiseksi osaksi.

Tässä kirjassa oli siis ainekset vaikka mihin, mutta hieman lässähdykseksi tämä ainakin minulle jäi. Nicholls kuvailee henkilönsä sympaattisesti, vaikka etenkin Alice oli todella ärsyttävä. Brian oli henkilönä kuitenkin kiinnostava. Välillä tunsin myötähäpeää, välillä taas säälin poikaa niin, että olisin halunnut antaa hänelle äidillisen halauksen. Nicholls myös kirjoittaa todella sujuvasti ja kieli on nokkelan helppoa, joten luin kirjaa mielelläni. Englantilainen kirjallisuus ja kulttuuri kiinnostivat myös kovasti, ja yliopistoelämän kuvailu toi mieleeni Eugenidesin Naimapuuhien tunnelmat. Kelpo välipalakirja tämä oli, mutta vuoden parhaita valitessa tämä tuskin muistuu enää mieleeni.


★★★

Myös ainakin Lumiomenan Katja on lukenut tämän.

Sinä päivänä / David Nicholls

Sinä päivänä (One Day, 2009) / David Nicholls. Otava, 2011. 448 sivua.

15. heinäkuuta.

15. heinäkuuta vuonna 1988 alkaa Dexter Mayhewn ja Emma Mortonin yhteinen taival David Nichollsin romaanissa Sinä päivänä. Kirjassa seurataan Dexterin ja Emman elämää kahdenkymmenen vuoden ajan, aina sinä päivänä, eli 15. heinäkuuta.

Elämästä nauttiva, rikkaan perheen poika Dexter ja älyköksi tituleerattu Emma viettävät, sattumalta, yhteisen yön valmistujaisjuhlien jälkeen. He ovat parikymppisiä, vastavalmistuneita Edinburghin yliopistosta ja heillä on koko elämä edessään. Yön aikana he miettivät tulevaisuuttaan, mitä suunnitelmia heillä on nyt yliopistosta valmistumisen jälkeen. Emma haaveilee kirjoittamisesta, Dexter ei oikein tiedä mitä hän haluaa. Hänen toiveensa on aina ollut päätyä valokuvaajaksi, ottaa hienoja kuvia tai tulla itse kuvatuksi tupakka rennosti toisesta suupielestä roikkuen -kuin filmitähdellä. Tuona yönä he eivät vielä arvaakaan, että heidän yhteinen taipaleensa on vasta alkamassa.

Seuraavien vuosien ajan Dexter päätyy puoliksi sattumalta tv-julkkikseksi, Emma taas vaihtaa työpaikkaa ja parisuhdetta nopeaan tahtiin. Dexter viettää villiä elämää johon kuuluu huumeita, juhlia, naisia ja julkisuutta. Emma taas päätyy lopulta töihin Tex Mex-ravintolaan jossa hän tutustuu ihmisiin joista tulee hänelle tärkeitä. Emma ja Dexter pitävät toisiinsa yhteyttä lähinnä puhelimitse ja kirjeitse, välillä tiiviimmin, välillä taas harvemmin vaikka kummankin tie vie välillä ulkomaillekin.

Mutta kuinka kauan kahden niin erilaisen ihmisen luja side kestää? Missä Emma ja Dexter ovat 15. heinäkuuta kahdenkymmenen vuoden ajan?

Sinä päivänä ei varmasti ole esimerkiksi kielellisesti mitenkään loistava, ja Dexterkin on välillä niiiiin ärsyttävä, mutta jostain syystä annan ne anteeksi tämän kirjan ollessa kyseessä. Minä tykkäsin tästä ihan hirmuisesti ja olen varma, että luen tämän joskus uudelleen. Sinä päivänä on ehkä rakkaustarina, mutta ei sellainen tavanomainen, ei hömpähtävä eikä liian viihteellinen. Se ottaa lukijan mukaansa ihan alusta asti ja lukija pääsee helposti mukaan Emman ja Dexterin elämään vaikka siitä kerrotaan aina vain vuoden välein. Minä ihastuin myös Nichollsin tapaan kirjoittaa ja viedä tarinaa eteenpäin tässä varmasti haastavassa muodossa. Kirja naurattaa ja välillä melkein itkettääkin, ja Emman ja Dexterin maailmaan tempautuu täysin mukaan. Kirja sopi todella hyvin kesäkirjaksi ja oli kyllä todella nopealukuinen, vaikka sivuja onkin lähemmäs viisisataa.

Vaikka lukemisesta on jo muutama päivä, Em ja Dex palaavat välillä vieläkin mieleeni. Minulle siis erittäin mieleenpainuva lukukokemus ja odotan jo innolla kirjaan pohjautuvaa elokuvaa jonka on määrä tulla loppuvuodesta!

Kirjan on lukenut tosi monta bloggaajaa, ainakin Mari A, Hanna, Ilse, Susa, anni.m, Lumiomena ja Kirjapeto.

★★★★★