Kuin surmaisi satakielen / Harper Lee
Gummerus-pokkari, 2009. 411 sivua.
Alkuteos: To Kill a Mockingbird, 1960.
Suomentanut: Maija Westerlund
Kannen suunnittelu: Jenni Noponen
Mistä minulle? oma ostos
Harper Leen klassikkoteos Kuin surmaisi satakielen on jo kauan ollut lukulistallani. Nyt päätin tarttua siihen, osana klassikkohaastetta jonka tarkoituksena on lukea ainakin yksi klassikkokirja kuukaudessa. Tämän kanssa meni opiskelukiireiden vuoksi pari kuukautta, mutta eipä se haittaa ;).
Kahdeksanvuotias Scout kasvaa isänsä ja veljensä kanssa 1930-luvun Alabamassa, Maycombin pikkukaupungissa. Scoutin iloinen arki on täynnä jännittäviä leikkejä ja seikkailuja vanhemman veljen ja serkkupojan kanssa. Scout tutustuu elämään pienin askelin läheisten auttaessa, ja hän on autuaan tietämätön kaupungin pinnan alla kytevästä vihasta ja epäreiluudesta. Kun Scoutin asianajaja-isä ryhtyy oikeudenkäynnissä puolustamaan mustaa, valkoisen tytön raiskauksesta syytettyä miestä, maailman ja elämän, kotikaupungin ristiriidat tulevat selväksi myös nuorelle Scoutille. Ennakkoluulot ovat hurjia, ja oikeuden jakaminen jatkuu myös oikeussalin ulkopuolella. Scout ja hänen veljensä joutuvat myös kasvokkain julmuuden kanssa, ja heillä on edessään kasvamisen aika.
Kuin surmaisi satakielen on tarinaltaan rankka ja raivostuttava. Epäreilusta ihmisten kohtelusta on aina vaikea lukea, enkä voi käsittää että Harper Leen kuvailema maailma on arkipäivää monen ajatusmaailmassa vielä tänäänkin. Mutta tuon kurjan, epäreilun tarinan alla on kuitenkin hieno ja kauniskin tarina kasvamisesta, todellisuuden ymmärtämisestä ja nuoren tytön ajatuksista. Kirja on minusta uskottavasti kirjoitettu nuoren lapsen näkökulmasta. Scout oli persoonana kiehtova, pidin hänen poikamaisuudestaan ja siitä, miten hän maailmaa katseli - lapsen silmin.
Pientä miinusta annan kirjalle siitä, että itse 'tapahtumat' alkoivat varsin myöhään. Kirja oli melkein puolivälissä ennen kuin oikeudenkäyntiä koskevat asiat edes alkoivat, ja siihen saakka olin paikoin hieman jo tylsistynyt lukemaan Scoutin ja hänen veljensä seikkailuista, leikeistä ja arjesta. Kirjan takakannen perusteella osasin odottaa oikeudenkäyntijuttua, ja ihmettelin kun se alkoi niin myöhään. Mutta kun asiaan päästiin kirjaankin tuli ihan erilainen imu. Kääntelin sivuja innoissani ja kirjan tarinaan uppoutuneena, vaikka aihe ja ihmiskohtalot olivatkin kurjia, surullisia ja epäoikeudenmukaisia.
Kuin surmaisi satakielen on (paitsi nimeltään myös) tarinaltaan kaunis ja viisas. Scoutin kasvutarina on kaunis, mutta tapahtumat kasvun takana ei niinkään. Mutta sellaistahan se on, elämä. Ei aina niin ruusuista ja reilua, vaikka sitä kaikkea kaikille toivoisikin. Kuin surmaisi satakielen oli ehdottomasti hieno lukukokemus, mieleenpainuva, ajatuksia herättävä ja vielä tänäänkin supertärkeä kirja. Voin vain kuvitella, kuinka tärkeä kirja oli ilmestyessään, vuonna 1960. Lukekaa, lukekaa!
★★★★
