Tästä talvesta tulee musta / Marianne Cedervall

Tästä talvesta tulee musta / Marianne Cedervall

Atena, 2013. 355 sivua.

Alkuteos: Svartvintern, 2010.

Suomentanut: Ulla Lempinen

Kannen suunnittelu: Nina Leino

Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl kustantajalta

Vietin muutaman mukavan kesähetken Marianne Cedervallin edellisen suomennetun kirjan, Ajattelen sinua kuolemaasi saakka, parissa muutama kesä sitten. Halusin myös lukea tuon kirjan itsenäisen jatko-osan, talvikirjaksi sopivan Tästä talvesta tulee musta. Tässäkin kirjassa pääosassa on Mirjam ja Hervor, mutta kauniin kesäiset Gotlannin maisemat ovat vaihtuneet talvisen lumiseksi Lapiksi.

Mirjam pakeni Lappiin sekaannuttuaan Gotlannissa ikävään onnettomuuteen. Pian Lappiin tupsahtaa myös Hervor, Mirjamin paras ystävätär. Naiset uneksivat rauhallisesta talvesta Kuivalihavaarassa, pienessä lappilaisessa kylässä, mutta unelmat jäävät haaveeksi. Eräänä iltana Hervor povaa talvesta tulevan mustan, ja niin siitä tuleekin. Kuivalihavaaran rauhaa saapuu sekoittamaan tunnettu oopperalaulaja Ralph Sörarve miesystävänsä kanssa. Ralph on perinyt vanhan hotellin, ja päättänyt kunnostaa sen miesystävänsä kanssa homojen lomaparatiisiksi. Hotelliin kätkeytyy myös kauhea salaisuus, joka pikku hiljaa selviää Mirjamille, Hervorille sekä heidän uudelle ystävälleen Ralphille. Kaikki Kuivalihavaarassa eivät kuitenkaan ole uusille ihmisille ja asioille kovinkaan avoimia ja hyväksyviä...

Tästä talvesta tulee musta on sopivan leppoisa, kepeä ja hauska luettava. En ihan luokittelisi tätä dekkariksi tai jännäriksi, vaikka paikoin tarina varsin tiivistunnelmainen ja jopa jännä olikin. Henkilögalleria oli kiinnostava, joskin pieneen kylään oli ahdettu lähes kaikki tyypillisen kliseiset henkilöhahmot.

Kirjan kieli on helppoa ja sujuvaa, ja tämän luki sopivana, nopeana välipalana. Pidin erityisesti myös Lapin murteesta jota oli sisälletty luonnolliseksi osaksi dialogia. Tarinaan mahtui muutama pieni yllätyskin, vaikka juoni pääosin olikin varsin ennalta-arvattava. Mutta minä pidin kuitenkin kirjasta ja sen kepeydestä, tämä sopi hyvin stressaavan opiskelusyksyn päätöskirjaksi ja loman alkuun. Aiheita oli kirjaan tungettu varsin paljon, oli perheväkivaltaa, homoseksuaalisuutta, rikoksia ja vanhoja salaisuuksia. Mutta kaikista näistä syntyi kuitenkin ihan kiva, hauskuuttava ja reimastuttavakin kokonaisuus. Plussaa myös siitä, että tapahtumapaikkana oli Ruotsin Lapin lumiset maisemat. Se toi kirjaan hienon tunneman, aivan kuten kesäinen Gotlanti Cedervallin edellisessä romaanissa.

Tästä talvesta tulee musta ei ehkä ole tämän vuoden parhaita luettuja romaaneja, mutta kelpo, viihdyttävä välipalakirja kuitenkin. Ja kirjan kannesta vielä erikoiskehut, kuten Cedervallin edellisessäkin kirjassa, myös tämän kirjan kansi on todella hieno!

★★★+

Ajattelen sinua kuolemaasi saakka

Ajattelen sinua kuolemaasi saakka (Svinhugg, 2011) / Marianne Cedervall. Atena, 2011. 340 sivua.

 Marianne Cedervallin esikoisromaani Ajattelen sinua kuolemaasi saakka on kesäkirjaksi sopivan kepeä. Pienessä gotlantilaiskylässä alkaa tapahtua, kun Mirjam palaa lapsuudenmaisemiinsa parhaan ystävänsä Hervorin kanssa. Hervor on rennon rempseä noitatohtori kun taas Mirjam, the lady in red, on kaunis, huoliteltu lääkäri. Yhdessä naiset ovat ostaneet Kajpe Kviarin kylän vanhan kappelin, jota he kesän aikana remontoivat ja kunnostavat.

Mirjam on viettänyt kahdeksan vuotta Lapin Kuivalihavaarassa, kunnes hän päättää palata lapsuudenmaisemiinsa Gotlantiin kosto mielessään. Kahdeksan vuotta aiemmin hän menetti työnsä, kotinsa ja lämpimän suhteen tyttäreensä kolmen miehen vuoksi ja nyt hän on Hervorin kanssa palannut kostamaan miehille kaikesta tuskasta, jonka he hänelle aiheuttivat. Hervorin ja Mirjamin välillä on vahva side, he ovat parhaat ystävykset ja Hervorkin on sitä mieltä, että nuo kolme miestä ansaitsevat kostonsa. Mirjam ja Hervor aseuttuvat siis Kajpe Kviariin, pieneen maalaiskylään, jonka asukkaiksi lukeutuvat myös Torsten, Per-Henrik ja Ivar, kostonsa ansainneet miehet jotka edelleen ansaitsevat elantonsa ja omaisuutensa omituisilla keinoillaan. Mirjamin ja Hervorin naapurissa asuu myös maajussi Sylve, joka on kiltin avulias ja jo ensimmäisestä päivästä lähtien täysin lumoutunut Mirjamista. Sylve on jatkuvasti lähellä ja läsnä, mutta Mirjamilla on tärkeämpää ajateltavaa kesän ajaksi, kuin romanssi komean miehen kanssa.

Mirjam ja Hervor ovat Kuivalihavaarassa käyneet kurssin jossa he opettelivat voimalauseiden käyttöä. Jos toistaa samaa asiaa uudestaan ja uudestaan, tapahtuuko toistettu asia silloin? Kurssilla tosin mainittin, että voimalauseet eivät toimi negatiivisten asioiden suhteen. Hervor kuitenkin nosti esiin ajatuksen siitä, voisiko voimalauseita kuitenkin yrittää käyttää vaikkapa kosto mielessään? Voisiko vain ajatuksen voimalla saada ikäviä asioita tapahtumaan? Voisiko vain ajatuksen voimalla jopa murhata jonkun? Mirjam harjoittelee voimalauseita kappelin pihan kuihtuneella ruusupuskalla mutta siirtää harjoittelun pian muihinkin kohteisiin...

Mistä oikein lopulta on kyse, kun Kajpe Kviarissa juhannuksen aikaan vuonna 2006 käynnistyy tapahtumaketju jonka vuoksi kirkonkellot soittavat hautajaisia toisten perään? Kuka tekee ja mitä? Voiko voimalauseet todellakin tappaa vai onko kyse jostakin muusta?

Ajattelen sinua kuolemaasi saakka on siis kesälukemiseksi oikein sopiva, kevyehkö lukuromaani. Hervor ja Mirjam ovat mielenkiintoinen parivaljakko ja kirjan tapahtumat erilaisia, jänniäkin. Parasta kirjassa oli mielestäni kuitenkin Gotlannin upeat maisemat, kaunis, lämmin kesä ja vanhan kappelin kunnostaminen. Minulle tuli kova hinku päästä käymään Gotlannissa, ja voisin kyllä vaikka alkaa remontoimaan vanhaa kappeliakin;) Kirjassa on lyhyt epilogi sekä lyhyt prologi jotka sijoittuvat vuoteen 2008. Mirjam palasi silloin Kajpe Kviarin hautausmaalle  mukanaan kolme ruusua. Siellä hän tapasi Sylven, jolle alkoi kertoa mitä kylässä oikein tapahtui kesällä kaksi vuotta aiemmin. Tykkäsin epilogista sekä prologista, mutta kirjan loppuratkaisu ei miellyttänyt minua yhtään ja siitä jäi hieman petetty olo.

Ajattelen sinua kuolemaasi saakka on tunnelmaltaan ihanan kesäinen, kukkivat ruusut, lämpimät kesäyöt, sinisenä siintävä meri teki lukemisesta riippukeinussa mukavan kokemuksen. Kirjan kansi on mielestäni aivan upea ja sopii tunnelmaltaan kirjaan hienosti. Kirjailija on kertonut aikovansa jatkaa Mirjamin ja Hervorin tarinaa seuraavissa romaaneissaan. Odotan toki, mihin naiset seuraavaksi ryhtyvät, mutta en ole varma aionko lukea Cedervallin seuraavia romaaneja...

***

Romaanin on lukenut monta bloggaajaa, muun muassa Leena, Jenni, Susa, Kirsi, Lumiomena ja Amma.