Yhden elämän muistot / David Foenkinos

Yhden elämän muistot / David Foenkinos

Gummerus, 2013. 327 sivua.

Alkuteos: Les Souvenirs, 2011.

Suomentanut: Pirjo Thorel

Kannen suunnittelu: ?

Mistä minulle? kirjastolaina

Olen aiemmin lukenut kaksi kirjaa ranskalaiselta David Foekinosilta. Nainen jonka nimi on Nathalie oli hauska ja ihanan ranskalainen, kun taas Vaimoni eroottinen potentiaali pienoinen pettymys. Tuorein suomennos, Yhden elämän muistot, oli jo aiheeltaan hieman erilainen kuin aiemmat Foenkinosin kirjat.

Patrick on aloitteleva kirjailija, joka toimii hotellin yövartijana. Hänen rakkaan isoisänsä kuoltua hän päättää tarjota vanhainkotiin joutuneelle isoäidilleen sen, mitä ei isoisälleen ehtinyt antaa. Läsnäolemisen, yhdessäolemisen lahjan, yhteiset tärkeät ja iloiset hetket. Isoäiti kuitenkin suuttuu asuntonsa myymisestä ja päättää karata. Patrick pääsee isoäidin jäljille ja viettääkin tämän kanssa onnellisia ja iloisia viimeisiä hetkiä. Matkalla eteen ilmestyy myös Louise, josta tulee Patrickille tärkeä henkilö. Patrick saa paljon aineksia kirjaansa varten, mutta siinä samassa on kuitenkin elettävä sitä oikeaakin elämää...

Yhden elämän muistot alkoi varsin surullisesti, kun heti kirjan alussa Patrickin rakas isoisä kuoli. Hauskuuttakin tuli kuitenkin pian mukaan, kun rempseä ja itsepäinen isoäiti alkoi taistella oikeuksiensa puolesta. Pidin siitäkin, että kirjan maisemat vaihtuivat isoäidin lähtiessä karkumatkalle. Pariisin kautta tapahtumat etenivät Le Havreen ja kirjassa nykypäivä ja Patrickin suvun menneisyys sekoittuivat kiinnostavalla tavalla.

Foenkinosin kirja oli nopealukuinen ja ihan kivasti otteessaan pitävä. Sopivaa luettavaa väsyneille silmille illalla, pitkän päivän lopuksi. Kieli on sujuvaa ja helppoa ja kyllä joissakin kohdissa, esimerkiksi hautausmaatapaamisissa, pilkistää sitä erityistä vakavankepeää ranskalaisuuttakin josta minä niin pidän.

Yhden elämän muistot oli viihdyttävä ja aika mainio sukutarina. Ei tämä ole maailman mieleenpainuvin ja mahtavin kirja, mutta sopivan helppo luettava minulle tähän saumaan. Foenkinosin kirjojen joukossa tämä nousee kyllä kärkipaikalle, vaikka Nathalie olikin varsin erilainen kuin tämä. Se oli jollakin tavalla vielä ranskalaisempi, mutta tämä vuorostaan vakavampi ja realistisempi.

★★★★

Vaimoni eroottinen potentiaali / David Foenkinos

Vaimoni eroottinen potentiaali / David Foenkinos

Gummerus, 2012. 203 sivua.

Alkuteos: Le Potentiel érotique de ma femme, 2004

Suomentanut: Pirjo Thorel

Kannen suunnittelu: Tuomo Parikka

Mistä minulle? lahjoituksena Hannalta (Kiitos!:)

Ihastuin David Foenkinosin ensimmäiseen suomennettuun romaaniin Nainen jonka nimi on Nathalie aiemmin keväällä. Kun Hanna tarjosi omaa ennakkokappalettaan kirjailijan vuonna 2004 ilmestyneestä ja tänä keväänä suomennetusta romaanista Vaimoni eroottinen potentiaali, minä tartuin syöttiin. Tästä kirjasta olen lukenut eniten kielteisiä ja pettyneitä arvioita, ja aika varovaisesti minäkin tätä kehuisin...

Hector on keski-ikää lähestyvä ranskalaismies, joka on maaninen tavaroiden keräilijä. Hän on keräillyt kaikkea metrolipuista jäniksenkäpäliin, ja jakaa intohimonsa ystävänsä Marcelin kanssa joka keräilee hiustupsuja. Mielialaltaan kovin epävakaa Hector päättää masennuskauden aikana yrittää itsemurhaa, jonka seurauksena häntä hoidetaan psykiatrisella osastolla. Palatessaan kotiin Hector voi paremmin kuin koskaan ennen, ja pian hänen elämänsä saa aivan uuden käänteen kun hän tapaa tulevan vaimonsa Brigitten. Hector on päättänyt lopettaa tavaroiden keräilyn kokonaan ja keskittyä elämään onnellista, normaalia elämää. Pian hän kuitenkin huomaa, että hän on ryhtynyt "keräilemään" Brigitte-vaimonsa eroottista potentiaalia. Hector on täysin hulluna Brigitten ikkunanpesuun!

Vaimoni eroottinen potentiaali on paikoitellen ihan hauska tarina, mutta päällimmäiseksi kirja kuitenkin ärsytti minua. Hector oli henkilönä jonkinlainen sekoitus ärsyttävää ja säälittävää. Hänen keräilyhommansa menivät täysin överiksi, ja hullaannus ikkunoita pesevään vaimoon oli minusta vain älytöntä. Henkilöt jäivät minulle myös jostain syystä etäisiksi, enkä oikein saanut otetta tarinasta missään vaiheessa. Tulevana mielenterveysalan työntekijänä kirjan päähenkilö olisi voinut olla ihan mielenkiintoinen analyysin kohde, mutta Hector oli henkilönä jotenkin vedetty niin överiksi joka suuntaan, että en innostunut edes analysoinnista.

Pidän yhä Foenkinosin napakasta ja sujuvasta kirjoitustyylistä, ja ranskalaisen kirjallisuuden ominaispiirteet (joita en edelleenkään osaa kuvailla) ihastuttivat tässäkin kirjassa. Tämän kirjan tapahtumat olivat paikoin kuitenkin hieman liian absurdeja ja kirjan loppu oli yksinkertaisesti ärsyttävä. Ei siis uponnut minuun tämä kirja, joskin tämä oli nopealukuinen välipala. Toivottavasti seuraava Foenkinosin kirja on enemmän Nathalien kaltainen.


★★

Myös Tuulia, anni.M,  Hanna ja Naakku ovat lukeneet tämän.

Nainen, jonka nimi on Nathalie / David Foenkinos

Nainen, jonka nimi on Nathalie / David Foenkinos

Gummerus, 2011. 268 sivua.

Alkuteos: La Délicatesse, 2009.

Suomentanut: Pirjo Thorel

Kannen suunnittelu: Sanna-Reeta Meilahti

Mistä minulle? alennusmyynneistä jouluna

David Foenkinosin ensimmäinen suomennettu romaani Nainen, jonka nimi on Nathalie on takakannenkin mukaan samanaikaisesti kepeä sekä vakava. Allekirjoitan tämän, ja lisäksi tämä on minusta kovin ranskalainen romaani. Olen suuri ranskalaisten elokuvien ystävä, ja pidin myös Foenkinoksen kirjasta.

Nathalie kävelee kirjaimellisesti jalkakäytävällä Francois´n syliin ja sydämeen. Heidän välilleen syttyy lämmin ja läheinen suhde ja paria vuotta myöhemmin he ovat onnellinen aviopari. Nathalien elämä kuitenkin muuttuu yhtäkkiä, kun hän eräänä tavallisena sunnuntaina makaa kotisohvalla kirjaa lukien. Francois sanoo lähtevänsä normaalille juoksulenkilleen, ja Nathalie jää kotiin lukemaan. Tuona iltapäivänä Nathalie kuitenkin näkee miehensä viimeisen kerran. Francois ei palaa juoksulenkiltään, vaan jää traagisesti auton alle ja kuolee. Nathalie on menettänyt onnensa, elämänsä.

Nathalie jatkaa työtään ruotsalaisessa firmassa jossa syödään paljon Krisprolleja. Hänen pomonsa sekä työtoverinsa yrittävät piristää nuorta leskeä, mutta Nathalie on varma että hänen onnensa on ikuisesti kuollut Francois´n mukana. Kunnes kuvaan astuu ruotsalainen mies, tavallisen näköinen Markus joka on työskennellyt samalla työpaikalla jo pidemmän aikaa. Nathalien hassu kokeilu muuttaa lopulta sekä Nathalien, että Martinin elämän...

Nainen, jonka nimi on Nathalie on minusta siis hyvin ranskalainen kirja. En oiken edes osaa selittää, mitä tällä tarkoitan, mutta esimerkiksi Amélie-elokuvan nähneet lukijat ehkä osaavat arvata. Foenkinos kirjoittaa sujuvaa ja helpohkoa tekstiä, välillä tekstissä on ehkä hieman töksähtelevä rytmi mutta minä pidin siitäkin. Tarinan etenemisen ohella kirjassa annetaan pieniä yksityiskohtia, joilla ei ole tarinalle sen suurempaa merkitystä. Myös kirjassa esiintyvät lyhyet listat ja pienet nippelitiedot Markuksen ovikoodista Nathalien suosikkibiiseihin ovat piristäviä yksityiskohtia. Foenkinos on myös kuvaillut henkilönsä hienosti ja taidokkaasti, etenkin Nathalie oli minusta erittäin mielenkiintoinen ranskatar. Stereotyyppiseksi ruotsalaiseksi kuvailtu Markus ehkä välillä hieman ärsytti, mutta loppua kohden opin tykkäämään hänestäkin.

Kirjan tarina ja itse juoni ei ole sen kummempi, vaan aika tavallinen ja ennalta-arvattava. Minä kuitenkin viihdyin kirjan parissa todella hyvin ja nautin lukemisesta. Nathalien luki nopeasti ja se osui minulle rauhallisen vapaapäivän lukemiseksi. Onnistunut kirjavalinta tällaiseen hetkeen, ehdottomasti. Minä suosittelenkin tätä kirjaa ranskalaisuuden ystäville, sopivana hetkenä välipalaksi nautittavaksi ;).


★★★★ 


Nathalien on lukenut myös ainakin Jum-Jum, joka minun tapaani pitää kirjan upeasta kannesta ja Anni, joka tykkäsi samalla surullisesta ja onnellisesta tarinasta. Katja piti kirjaa ihanteellisena välipalakirjana, kun taas Hanna ei innostunut henkilöhahmoista. Linnea taas on maininnut saman ranskalaisuuden ja jopa Amélie-elokuvan kuin minäkin, ja Sinisen linnan Maria piti Nathalieta makeankirpeänä välipalana.

Lukuhaasteet: Ikkunat auki Eurooppaan / Ranska ja suoritus TBR 100-listalleni.