Kuinka kuolleita käsitellään / John Ajvide Lindqvist

Kuinka kuolleita käsitellään / John Ajvide Lindqvist

Gummerus, 2011. 400 sivua.

Alkuteos: Hanteringen av odöda, 2005

Suomentanut: Jaana Nikula
1. suom.kielinen painos: 2010

Kannen suunnittelu: Sanna-Reeta Meilahti

Mistä minulle? kirjastosta lainaamalla

John Ajvide Lindqvistin Kuinka kuolleita käsitellään valikoitui lukupiirimme kuukauden kirjaksi. Halusimme vaihtelun vuoksi lukea jotakin erilaista, ja jotain josta saisimme kunnon keskustelut aikaan. Erilainen tämä kirja olikin, kunnon hyppy ainakin minun mukavuusalueeni ulkopuolelle.

Eräänä kesäpäivänä Tukholmassa tapahtuu outoja asioita, kun tavallinen lämpöaalto muuttuu sietämättömäksi kuumuudeksi. Kaikki kaupungin asukkaat kärsivät tavattomasta päänsärystä ja kaupungin sähkönjakelussa tapahtuu sähkökatkon vastakohta - mitään sähkölaitteita ei saa kytkettyä pois päältä. Samoihin aikoihin huomataan kuitenkin jotakin vielä oudompaa. Viimeisten kuukausien aikana kuolleet ihmiset heräävät henkiin, ja pian kaupungin sairaala on täyttynyt henkiinheränneistä ruumiista.

Kirjassa seurataan tarkemmin muutaman henkilön kokemuksia. Heillä kaikilla on joku läheinen, joka on kuollut ja nyt herännyt henkiin. Koomikko David tapaa sairaalassa kuolleista heränneen Eva-vaimonsa. Teinityttö Flora tapaa isoisänsä ja eläkkeelle jäänyt toimittaja Mahler tapaa uudelleen kuukausi aiemmin kuolleen lapsenlapsensa Eliaksen. Kirjassa seurataan pääasiassa näiden henkilöiden edesottamuksia ja kokemuksia henkiin heränneiden kanssa.

Minä en kyllä pitänyt tästä kirjasta yhtään. Ensinnäkin luulin, että tämä kirja olisi kauhea kun se nyt on kauhuksi luokiteltu. Mutta jo tässä kohtaa petyin pahasti. Minusta tämä ei ollut kauhea, korkeintaan ällöttävä. Luulen, että kirjan tapahtumat menivät minusta niin övereiksi, että en siksi kokenut tässä kauhua ollenkaan. Henkilötkään eivät koskettaneet minua millään tavalla, lähimmäksi taisi päästä kuitenkin suurta surua lapsenlapsensa vuoksi kantava Mahler, sekä paikoitellen myös David.

Lindqvist kirjoittaa kuitenkin sujuvasti, kieli on nopea- ja helppolukuista. Kirjassa oli melko lyhyet luvut, joka oli luettavuuden kannalta hyvä asia. Muutamassa kohdassa kirja tuntui minusta pitkäveteiseltä ja tapahtumat junnasivat paikoillaan. Tämä ei siis missään tapauksessa ollut minun kirjani, mutta annan silti Lindqvistille toisen mahdollisuuden sillä miehen esikoisromaani Ystävät hämärän jälkeen odottaa jo lukuvuoroaan kirjahyllyssäni.


★★


Kirjasta lisää ainakin seuraavissa blogeissa: Booking it some more, Satun luetut, kolmas linja, Aamuvirkku yksisarvinen ja Kaiken voi lukea!