Pohjan akka / Seija Vilén
Avain, 2012. 236 sivua.
Kannen suunnittelu: Satu Ketola
Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl kustantajalta
Seija Vilénin uutuusromaani Pohjan akka on mielenkiintoinen sekoitus kansanrunoutta, maagista realismia ja huumoriakin. Kirjassa sekoittuu hoitokodin arki nykypäivänä ja Kalevalan myyttisyys.
Louhi viettää viimeisiä aikojaan hoivakodissa. Hänen muistoissaan pyörii niin Väinämöinen kuin Ilmarinenkin, ja kuvioissa pyörii mukana myös Louhen tytär. Louhen luona hoivakodissa käy muutamia vieraita, ja hoivakotitarinan ohella seurataan myös kirjailija Pentti Niemistä joka viimeistelee uutta romaaniaan. Toisaalla pakataan kaloja tehtaan liukuhihnan ääressä ja muistellaan niin ikään menneitä.
Juoniselitykseni kuulostaa varmaan oudolta, mutta Vilén liittää nämä tarinat taitavasti yhteen. Isossa osassa on Kalevalanaikainen myyttinen ympäristö ja Kalevalan tarinat ovat todella suuressa roolissa. Minä en valitettavasti tunne Kalevalaa sen tarkemmin, joten en tiedä kuinka samanlaisia tarinat olivat. Juuri tuon Kalevalan ison roolin vuoksi minusta tuntuu, että minulla meni osa tarinasta hieman ohi. Välillä pysähdyin ihmettelemään, ymmärsinkö tapahtumat oikein vai en. Parasta kirjassa oli minusta Louhen hoivakodissa muistelemat tarinat menneisyydestä. Myös kirjan loppua kohden, kun solmut alkoivat aueta ja tarinat liittyä toisiinsa, huomasin pitäväni kirjasta enemmän.
Vilén kirjoittaa kauniisti ja luo hienoja lauseita. Kieli ei kuitenkaan missään tapauksessa ole helppoa, ja kirjan lukemisessa kesti kauan. Tarinakin avautui aika hitaasti ja pikkuhiljaa, joten helppo tai nopealukuinen tämä kirja ei ollut ainakaan minulle. Minä pidän kirjoissa siitä, että henkilöt tulevat lukiessa lähelle ja voin sanoa tuntevani heidät. Tämän kirjan kohdalla en valitettavasti ihan tuntenut tätä. Henkilöt avautuivat tapahtumien ohella aika hitaasti, ja lopulta minusta tuntui, etten oikein tuntenut ketään. Lähimmäksi pääsi Louhi omilla tarinoillaan, ja hän tuli ikään kuin pala palalta lukijaa lähemmäksi.
Pidin kirjassa siitä, ettei tarinaa heti kirjoitettu auki, vaan lukija sai pieniä vinkkejä ja pieniä osia tarinasta avautui kerrallaan. Loppumauksi jäi kuitenkin hieman sekava olo, en oikein tiedä kuinka paljon lopulta ymmärsin tästä. Ei siis minun kirjani, mutta sopii varmasti paremmin enemmän Kalevalainnostuneille ja -tietoisille lukijoille:)
★★★-
Ps! Kirjan kansi on minusta todella kaunis ja kirjaan sopiva!
Myös Mari.A on lukenut tämän kirjan.
