Kuvanveistäjän tytär / Tove Jansson

Kuvanveistäjän tytär / Tove Jansson

WSOY, 1968. 117 sivua

Kannen kuva: Tove Jansson

Kannen suunnittelu: Sanna Majander

Mistä minulle? oma ostos

Tove Janssonin Kuvanveistäjän tytär on tavallaan muistelmateos, jossa esiintyy hänen isänsä, kuvanveistäjä Viktor Jansson Katajanokan ateljeessaan 1920-luvulla, mutta myös kesäinen Pellinki, meri ja sen lahdet ja poukamat. Oikeita henkilöitä kirjassa esiintyi myös, oli ukki, mummi, isä, äiti, Anna ja Jeremiah. Myös Jumala on osa kirjaa, kirjassa (ja Toven ajatuksissa?) Jumala asuu kivikkopuutarhan takana.

Kuvanveistäjän tytär on kaunis kuvaus lapsen elämästä, arjesta, ajatuksista ja mielikuvituksesta. Teos on novellikokoelma täynnä pieniä, kauniita kertomuksia ja ajatuksia. Kirjassa tuoksuu suomalainen kesä saaristossa. Paljaat varpaat, lämmin merituuli ja meren tuoksu. Jokaisen novellin syvintä tarkoitusta ja jujua en ehkä löytänyt, nämä eivät ole minusta erityisen helppoja kertomuksia. Mutta kauniita, tunnelmallisia ja hienoja silti. 

Tarinat on kerrottu kuin lapsen näkökulmasta, Toven kertomia selkeitä muistoja lapsuudestaan, lapsen ajatuksia ja reaktioita. Lapsen näkökulmasta kirjoittaminen ei voi olla helpoin asia, mutta Jansson tekee sen erittäin taitavasti ja uskottavasti.

Jansson on huikean taitava kirjailija ja ihmettelen, miksi olen vasta nyt parin viime vuoden aikana tutustunut hänen toisiin kirjoihinsa Muumien lisäksi. Nämä selkeästi aikuisille suunnatut kirjat ovat aivan loistavia, ja esimerkiksi Kesäkirja yksi kauneimpia lukumuistojani viime vuosilta. Onneksi minulla on muutama Janssonin kirja vielä lukematta ja kokematta.

★★★★+

Seuraleikki / Tove Jansson

Seuraleikki / Tove Jansson

WSOY, 1991. 163 sivua

Alkuteos: Brev från Klara och andra berättelser, 1991

Suomentanut: Eila Pennanen

Kannen kuva: Tove Jansson

Mistä minulle? kirjastolaina

Tove Janssonin viimeisimpiä teoksia, novellikokoelma Seuraleikki vuodelta 1991 kuvaa ihmisten välisiä suhteita, seuraleikkejä ja erityisiä hetkiä.

Pidin erityisesti Kirjeitä Klaralta-sarjasta, joka on alkuperäisteoksen nimikkonovelli. Se on joukko kirjeitä, jotka Klara on kirjoittanut ja osoittaa minusta hienosti, kuinka paljon lyhyt kirje voi kertoa sen lähettäjästä, mutta myös vastaanottajasta, Vaikka tekstiä oli jokaisessa kirjeessä varsin vähän, lukija sai kirjeen lukemisen jälkeen hyvän kuvan kirjoittajasta, lähettäjästä ja heidän välisestään suhteesta.

Jansson kirjoittaa taas kerran hienosti. Pienet asiat ja yksityiskohdat, kohtaamiset ja muistot yhteisistä hetkistä löytävät paikkansa novelleista. Kirjan läpi käy kuitenkin jonkinlainen surumielinen tunnelma, tarinat ovat hieman haikeita, monet kertovat kuolemasta ja vanhuudesta.

Kokoelma oli minusta varsin yhtenäinen, vaikka joukossa oli ehkä muutama hieman tylsempi kertomus. Mutta suurilta osin tämä oli hieno kokoelma mieleenpainuvia tarinoita ja kohtaamisia. Klaran kirjeiden ja keski-ikäisten naisten luokkakokouksen lisäksi muistan loistavasti myös edellisestä lukemastani Janssonin kirjasta tutut Jonnan ja Marin, sekä heidän vieraakseen saapuvan Lennartin tarinan. Kiinnostavaa, kun aiemmista kirjoista tutut henkilöt vierailevat taas toisessa kirjassa.

Seuraleikki oli hieno lukukokemus, ja en voi kuin jatkaa Janssonin kerronnan ihailua. Pienistä asioista tulee kauniita tarinoita, joita minä, entinen novellivihaaja, luen enemmän kuin mielelläni.


★ ★ ★ ★ 

Rent spel / Tove Jansson

Rent spel / Tove Jansson

Schildts, 1989. 115 sivua.

Kannen suunnittelu: ?

Mistä minulle? kirjastolaina

Tove Janssonin juhlavuoden kunniaksi olen yrittänyt lukea enemmän tämän rakastetun kirjailijan teoksia tänä vuonna. Kirjastosta tarttui viimeksi mukaan kaksi hänen kirjaansa, ensimmäiseksi niistä luin kirjan Rent spel alkuperäiskielellä ruotsiksi. Rent spel on pienoisromaani, joka kertoo kahdesta naisesta jotka jakavat elämänsä. Keskenään Jonna ja Mari ovat kovin erilaisia, mutta he jakavat työnsä, ilonaiheensa ja pelkonsa.

Naiset ovat jo kauan jakaneet kaiken, ja vaikka arjessa on erimielisyyksiä he kuitenkin onnistuvat kärsivällisyydellä ja rakkaudella selviämään kaikesta. Kun toinen tuskailee taiteensa kanssa, toinen yrittää piristää ja kehua. Yhdessä selvitään, vaikka läpi harmaan kiven.

Rent spel onkin kaunis ja koskettavakin tarina rakkaudesta ja läheisyydestä, tiiviistä siteestä kahden ihmisen välillä. Janssonilla on kyky kertoa arjen pienistä asioista kauniilla tavalla, ja hän huomio sellaiset pienetkin yksityiskohdat joita ei aina tule ajatelleeksi.

Kirja on tunnelmaltaan hidas, mutta äärettömän kaunis. Marin ja Jonnan elämästä kerrotaan pieniä tarinoita, yhdessäelosta ja myös eron hetkistä.Siitä, miltä tuntuu kun toinen haluaa omaa tilaa, kun heidän työhuoneitaan erottaa käytävä, mutta kuitenkin lähes jokainen päivä on halu nähdä toinen kasvotusten. Vaihtaa kuulumisia, istua katsellen toista tämän kertoessa taiteestaan, vaikeuksista ja ilonaiheistakin.

Vaikka naisten välinen side onkin vahva ja rakkaus läsnä jatkuvasti, samalla voi aistia heidän halunsa pitää oman identiteettinsä, halunsa olla kaksi erillistä persoonaa eikä hukkua toiseen ihmiseen. Talossa meren rannalla he tekevät töitä, puhuvat ja elävät. Eniten yhdessä, mutta toisaalta myös erillisinä yksilöinä. Kirja on hieno, niin tunnelmaltaan kuin tarinaltaankin ja herättää eittämättä ajatuksia siitä, onko Jansson kirjoittanut itsestään ja Tuulikki Pietilästä. On tai ei, upea, mieleepainuva ja kaikin tavoin erittäin nautittava kirja.

★★★★★

Muumipappa ja meri / Tove Jansson

Muumipappa ja meri / Tove Jansson

WSOY pokkari, 2010. 186 sivua.

Alkuteos: Pappan och havet, 1965

1.suom.painos: 1965

Suomentaja: Laila Järvinen

Kannen suunnittelu: Jukka Aalto

Mistä minulle? oma ostos

Tove Janssonin syntymästä on tänä vuonna kulunut 100 vuotta. Siksi täällä kirjablogimaailmassakin vietetään Tove Jansson-juhlavuotta. Minun osaltani se tarkoittaa sitä, että yritän muiden kirjojen ohessa ehtiä lukemaan mahdollisimman paljon Janssonin kirjallisuutta, tai kirjoja jotka kertovat tästä hienosta kirjailijasta. Muumipappa ja meri saa kunnian aloittaa Toven juhlavuoden minun blogissani.

Muumipappa tuntee itsensä yllättäen tarpeettomaksi ja turhaksi ja arkielämä on alkanut harmittaa ja ahdistaa. Niinpä hän päättää muuttaa perheensä kanssa kaukaiselle saarelle, jonka majakka seisoo tyhjillään. Muumipappa aikoo hoitaa majakanvartijan tehtäviä ja onkin saarelle muutettuaan hetken aikaa täynnä elämää. Hän tutkii majakkaa, tutkii merta, elää hetken onnellisena. Mutta majakkasaarellakin on arki ja arjessa ne omat vaikeudet. Majakan valo ei syty, saarella asuva omituinen kalastaja ei vastaa hänen puhutteluunsa ja mitkään suunnitelmat eivät oikein onnistu loppuun saakka. Muutkaan perheenjäsenet eivät aina vaikuta niin tyytyväisiltä. Suuri myrsky saapuu pian saarelle, ja sen jälkeen kaikki muuttuu taas.

Pidän Tove Janssonin Muumikirjoista sen vuoksi, että vaikka ne kertovat mielikuvitushahmoista ja ovat siten hieman lapsellisia, näissä on aikuisillekin paljon kiinnostavia ja koskettavia aiheita. Näissä on aina myös se syvällisempi puoli, joka herättää tunteita ja pistää ajattelemaan. Muumipappa ja meri on etenkin alussa aika synkkä ja surullinen. Muumipappa on ihan selvästi masentunut ja tylsistynyt elämäänsä. Mutta se mikä ilahduttaa on se, että Muumipappa yrittää tehdä asialle jotain, eikä jää murehtimaan enempää. Kaikkihan haluaa tuntea itsensä tärkeäksi! Vaikka arki ja elämä majakkasaarellakaan ei osoittaudu täydelliseksi, opettaa se Muumiperheelle kuitenkin paljon. Ja minä olen onnellinen siitä, että he ymmärsivät palata kotiinsa Muumilaakson. Sen verran karulta ja masentavalta nimittäin majakkasaari vaikutti.

Janssonin kirjoissa pidän kovasti myös hänen tavastaan kuvailla hahmojen välisiä suhteita. Muumipeikon suhteet vanhempiinsa ovat kiinnostavat ja perheessä myös majaileva Pikku Myy nyt on jo tyyppinä aivan erityislaatuinen. 

Vaikka nurisin hieman majakkasaaren karusta tunnelmasta pidin kirjassa kuitenkin meren läheisyydestä. Meri tuo kirjaan ylimääräistä tunnelmaa ja se toimii ikäänkuin Muumipapan haaveiden ja elämänilon alustana. Vaikka se onni ei ehkä mereltä löydykään, on merta kuitenkin kiinnostava tutkia. Ja meren nostattama myrsky tuo mukanaan paljon hyvää ja palauttaa Muumiperheen lopulta kotiinsa.

Muumipappa ja meri on ihastuttava kirja. Luin tätä mielelläni, nautin Janssonin (ja suomentajan) sujuvasta kynänjäljestä. Tove Jansson-juhlavuosi korkattiin näin ollen minun osaltani hyvissä fiiliksissä, ja odotan innolla että ehdin vuoden aikana lukemaan lisää Janssonin kirjoja!

★★★★

Kesäkirja / Tove Jansson

Kesäkirja / Tove Jansson.

WSOY, 1972. 143 sivua.

Alkuteos: Sommarboken, 1972.

Suomentanut: Kristiina Kivivuori

Kannen kuva: Tove Jansson

Mistä minulle? kirpparilöytö

Aina sama stoori: Tove Jansson on lempikirjailijoitani, mutta Kesäkirja on ollut lukulistallani lukemattomana jo monen vuoden ajan. Nyt, kesäloman viimeisten päivien aikana, päätin vihdoin tarttua tähän.

Pieni Sophia, hänen isänsä ja Sophian isoäiti viettävät kesää Suomenlahden saarella. Sophia ja vanha isoäiti ovat parhaat ystävykset. Heillä on aivan erityinen suhde, lämmin ja läheinen. He viettävät kaunista kesää saarella, elävät lähes tyypillistä pohjoismaista unelmaa. Sophia tutkii luontoa, ihmettelee eläimiä ja ötököitä ja kyselee elämästä viisaalta isoäidiltään. Isäkin on kuvioissa mukana, mutta jää nuoren tytön ja vanhan naisen ystävyyden ulkopuolelle, kirjassakin eittämättä taka-alalle.

Jansson kirjoittaa arkisen helposti, mutta tarinassa on silti paljon yksityiskohtia. Kesäisen saaren tunnelma ja kahden eri-ikäisen henkilön ystävyys luo käsinkosketeltavan tunnelman ja tekee kirjasta jotenkin haikeankauniin. Pidin kovasti myös luontokuvauksesta ja hienovaraisesta tavasta, jolla Jansson kuvailee ympäristöään.

Kirjassa sivutaan vakaviakin aiheita, ja pienen Sophian elämä ei ole ollut vain ruusuilla tanssimista. Nyt hän vaikuttaa kuitenkin enimmäkseen aidon onnelliselta pikkutytöltä. Hänen ja isoäidin erityistä suhdetta on kuvailtu kauniisti, ja se on kuin kirjan kehyskertomus. Heidän intensiivinen läheisyys, rivien välistä paistava erityinen side. Henkilöt on kuvailtu huolella, he ovat inhimillisiä, eikä isoäidinkään pinna aina kestä kun pieni tyttö kyselee ja kyselee, haluaa sitä, haluaa tätä.

Kesäkirja on kaunis pieni kirja. Henkilöt ja heidän elämänsä koskettaa ja kiinnostaa, Suomen kaunis kesäluonto on tunnelmallinen ja vanhuuden ja viattoman lapsuuden kuvailu on aitoa ja hienoa. Kirja on sivumäärältään varsin vähäinen, ja näiden sivujen aikana lukija pääsee ikään kuin kurkistamaan yhteen suomalaiseen kesään, kolmen henkilön kautta. Jotakin jää salaperäisen tunnelman taakse, kaikkea ei kerrota kuten ei pienelle lapsellekaan.

Olen tottunut lukemaan Janssonilta vain Muumikirjoja, mutta ihastuin ehdottomasti hänen kaunokirjallisuuteensakin. Kesäkirja oli todella sopiva välipala oman kesälomani lopetuskirjaksi.

 ★★★★

Trollvinter / Tove Jansson

Trollvinter / Tove Jansson

Schildts, 2010, 133 sivua.

Alkuteos: 1957

Kannen suunnittelu: Jukka Aalto

Mistä minulle? kirjamessuostos

Tove Janssonin Trollvinter (suom. Taikatalvi) on yksi suosikkejani kaikista Muumikirjoista. Hankin kirjan itselleni Helsingin syksyisiltä kirjamessuilta, ja säästelin kirjan lukemista joululomalleni. Nautiskelinkin Muumilaakson talvitunnelmasta juuri joulun alla, joulutohinoiden keskellä rauhoittuen.

Muumipeikko herää yllättäen talviuniltaan, eikä pysty nukahtamaan uudelleen. Niinpä Muumipeikosta tulee ensimmäinen muumipeikko, joka kokee talven. Minkälainen talvesta tulee, kun kaikki muut perheenjäsenet nukkuvat, talo on autio ja kylmä ja ruokakin kellarin piiloissa? Muumipeikko löytää kuitenkin itselleen pian seuraa, kun hän huomaa että rantamökissä asustaa Tuutikki. Pian Muumilaakso täyttyy myös muista ystävistä, ja talvesta tulee erikoisuudessaan ikimuistoinen. Pian Muumipeikko huomaakin, että jopa kotitalon muu väki alkaa heräilemään. Kuinka hänellä riittääkin kertomista salaperäisen talven tapahtumista!

Trollvinter on tunnelmaltaan ihana kirja. Jansson kirjoittaa, kuten aina, sujuvasti ja helppolukuisesti. Kirjan muutamat mustavalkoiset piirrokset piristävät lukemista. Muumien elämänfilosofia on aina ihailtavan positiivinen, niin myös tässä kirjassa vaikka kylmä talvi hieman Muumipeikon yllättääkin. Trollvinter-kirjassa lukija saa lisäksi tutustua moneen Muumilaakson ulkopuoliseen asukkiin, kun talvinen laakso saa ulkopuolisia vieraita. Mielenkiintoisia hahmoja löytyy, esimerkiksi takassa asustava esi-isä ja laskettelusta pitävä Hemuli.

Trollvinter on ihana talvinen kertomus Muumilaakson elämästä. Minä nautin tämän lapsuudensuosikin lukemisesta uudelleen kovasti, ja kirja on täydellisesti sopiva näin joululukemiseksi.

★★★★

Muumipeikko ja pyrstötähti / Tove Jansson

Muumipeikko ja pyrstötähti / Tove Jansson

WSOY, 2010. 144 sivua.

Alkuteos: Kometen kommer, 1946

Suomentanut: Laila Järvinen & Päivi Kivelä

Kannen suunnittelu: Jukka Aalto

Mistä minulle? ystävältä lainassa

Tove Janssonin Muumipeikko ja pyrstötähti on ollut minulle pitkä projekti. Syy siihen on se, että olen lukenut tätä yhdessä ystäväisen kanssa ääneen toisillemme. Tapaamme valitettavan harvoin, sillä asumme eri paikkakunnilla, joten lukeminen on edennyt hitaasti. Tämä oli kuitenkin hauska, erilainen lukukokemus juuri tuon lukutavan vuoksi.

Muumipeikko ja pyrstötähti-kirja alkaa, kun Muumilaaksossa herätään outoon päivään. Koko maailma on mustanharmaan pölyn peitossa ja pessimistinen Piisamirotta arvioi, että aurinkokunta on tuhoutumassa. Niinpä Muumipeikko ja pieni otus Nipsu päättävät lähteä kaukaiselle tähtitornille ottaakseen selvää tästä erikoisesta ilmiöstä. Matkan varrella he tapaavat huuliharppua soittavan Nuuskamuikkusen, Nipsu löytää pienen kissanpennun josta tulee hänen uusi ystävänsä ja Muumipeikko pelastaa suloisen Niiskuneidin kiipelistä. Reissu tähtitornille vie kaveruksilta paljon aikaa ja matkaan mahtuu monia mutkia ja kommelluksia. Pian he huomaavat, että aurinkokunnan tuhoon on enää päivä aikaa ja kotiväelle pitäisi ehtiä ilmoittaa, että kuuma, hehkuva ja vaarallinen pyrstötähti on lähestymässä maata.

Muumikirjat ovat ehdottomasti lapsuuteni suosikkikirjoja, ja näitä pidempiä Muumitarinoita onkin kiva lukea nyt aikuisiälläkin. Minä pidin tästä todella paljon, ja odotan innolla, että ehdin lukea Janssonilta muitakin kuin Muumikirjoja. Tällaisia loistavia klassikkotarinoita on todella vaikea arvioida, en osaa sanoa tästä oikein muuta kuin että kyllä Muumit toimii hyvin vielä vanhempanakin! Nuorempana tämä kirja olisi varmasti ollut minulle todella jännittävä mutta nyt pystyin nauttimaan lukemisesta pelkäämättä ;). Minä olen aina ihaillut Janssonin tapaa kuvailla satujensa hahmoja. Minusta niin monella Muumilaakson asukkaalla on mielenkiintoinen, täysin omanlaisensa persoona. Hassu Nipsu on kauan ollut suosikkini ja varovainen ja turhamainen Niiskuneiti taas hieman ärsyttävä. Niisku taas vuorostaan osoittaa tässäkin kirjassa älykkyyttään, pätee ja viisastelee rasittavuuteen saakka.

Oikein mukava kirja siis, jota oli ilo lukea vuosien Muumitauon jälkeen. Seuraavaksi aion lukea Janssonilta Kesäkirjan ja lisää Muumejakin jossain vaiheessa. :)


★★★★


Myös Maija on kirjoittanut tästä kirjasta.