Pionin rakkaus / Lisa See

Pionin rakkaus / Lisa See

WSOY, 2009. 404 sivua.

Alkuteos: Peony in love, 2007.

Suomentanut: Hanna Tarkka

Kannen suunnittelu: Anna Makkonen

Mistä minulle? kirjakauppaostos

Lisa Seen Pionin rakkaus valikoitui kuukauden kirjaksemme lukupiirissä muutaman mutkan kautta. Olen aiemmin lukenut Seeltä Shanghain tytöt josta pidin aika paljon, joten tartuin mielelläni tähänkin kirjaan. Huomasin kuitenkin jo aika varhaisesa vaiheessa, että Pionin rakkaus ei oikein ollut minun pala kakkuani.

Pioni on 16-vuotias kun hänen kotonaan esitetään Pionipaviljonki-ooppera. Pioni on siitä innoissaan ja ihastuu oopperaan kovasti. Oopperaesityksen aikana hän tapaa sattumalta kotinsa puutarhassa komean nuoren miehen, joka salpaa hänen hengityksensä, ja saa muuttaa hänen elämänsä. Pioni ei voi enää ajatellakaan muuta kuin tätä nuorta miestä. Nuori tyttö on kuitenkin jo luvattu vaimoksi miehelle, jota ei ole koskaan tavannut. Pioni kärsii lemmensairaudesta, lukee Pionipaviljonkia kirjamuodossa ja lopulta riutuu kuoliaaksi rakkaudentuskissaan. Mutta itse tarina alkaa oikeastaan vasta Pionin kuolemasta. Lukija pääsee seuraamaan minkälaista on kuoleman jälkeinen elämä kiinalaisten muinaisuskomusten mukaan.

Pionin rakkaus on aiheeltaan ihan kiinnostava. Tapahtumat pohjautuvat tositarinaan ja asettuvat 1600-luvulle. Muinaistavat ja -uskomukset ovat kiinnostavia, ja kiinalainen kulttuuri on jo kauan kiinnostanut minua kovasti. Pidin myös siitä, että kirjan tapahtumissa suuressa roolissa oli oikea ooppera, vaikka en Pionipaviljongista ennen ole kuullutkaan.

Sitten tulee se mutta:

Kirjan alussa minulla oli vaikea päästä vauhtiin. Tarina ei jostain syystä vienyt mukanaan, henkilöt jäivät etäisiksi ja kirjan lukeminen eteni todella hitaasti. Kirjan keskivaiheilla pääsin tarinan imuun hieman paremmin, mutta kaipasin silti enemmän tapahtumia ja tiiviimpää tempoa. Nyt tuntui siltä, että tarinaa oli turhaan venytetty liian pitkäksi. Henkilöt jäivät koko kirjan läpi valitettavan etäisiksi. Päähenkilö Pioni ei vain onnistunut herättämään minussa oikeastaan mitään tunteita, vaan jätti tekoineen ja ajatuksineen minut täysin kylmäksi. En tiedä johtuiko se siitä, etten osannut kirjan alussa asettua 16-vuotiaan tytön ajatusmaailmaan tai että kuoleman jälkeiset tapahtumat ja haamuilujutut tuntuivat minulle liian epätodellisilta ja oudoilta.

Kirjan kieli oli myös tönkönlaista, onko sitten kyse huonosta suomennoksesta vai jo alkuperäisteoksen tönköstä kielestä - sitä en osaa sanoa. Kokonaisuutena Pionin rakkaus oli pettymys. En oikein saanut tästä otetta, henkilöt tai tarina sinänsä ei oikein herättänyt minussa tunteita mihinkään suuntaan. Vaikka tarinassa kuvailtiin kauheuksia, joita esimerkiksi Pionin äidille oli elämän aikana sattunut, ne eivät kuitenkaan koskettaneet. En tiedä johtuiko tuo tönköstä kerronnasta vai mistä, mutta tunne jäi puuttumaan koko kirjasta. Yleisestikin tarina jäi pinnalliseksi, tässä oli monia kiinnostavia aiheita kuten vallankumous, tyttöjen ja naisten asema 1600-luvun Kiinassa jne. mutta koska aiheita oli niin paljon jäi kaikista hieman pintaraapaistu fiilis.

Pionin rakkaus ei siis ollut minun kirjani, ja lukupiirissäkään tämä ei ollut mikään menestys. Anni ja Katri ovatkin jo kirjoittaneet omia ajatuksiaan tästä.

★★+

Shanghain tytöt / Lisa See

Shanghain tytöt / Lisa See

WSOY, 2011. 437 sivua.

Alkuteos: Shanghai Girls, 2009.

Suomentaja: Hanna Tarkka

Kannen suunnittelu: Marjaana Virta

Mistä minulle? kirjastosta lainaamalla

Aloitin Lisa Seen tuotantoon tutustumisen lukemalla kirjailijan uusimman suomennetun romaanin Shanghain tytöt. Tämä olikin oikein otteessaan pitävä, mielenkiintoinen ja viihdyttävä lukuromaani!

Pearl ja May ovat kauniit kiinalaissiskokset jotka viettävät onnellisia nuoruusvuosiaan 1930-luvun Aasian Pariisissa, Shanghaissa. He työskentelevät taiteilijoiden malleina ja heidän kauniit kasvonsa koristavat maalauksia ja kiinalaisia kalentereita. Tyttöjen isä on menestyvän riksafirman johtaja ja heidän äitinsä viettää päiviä pelaten mahjongia ystävätärtensä kanssa. Tytöt ovat kaikin puolin tyytyväisiä elämäänsä Shanghaissa, illat vietetään juhlimalla ystävien kanssa ja rahaakin riittää kauniisiin mekkoihin. Tyttöjen elämä kuitenkin muuttuu, kun heidän isänsä kertoo järjestäneensä tytöille aviomiehet Amerikasta. Pearl ja May ovat järkyttyneitää ja tekevät kaikkensa, jotta he saisivat pitää elämänsä Shanghaissa. Tässä kohtaa kuitenkin sota tulee sekoittamaan suunnitelmia entisestään, ja pian Pearl ja May ovatkin aloittamassa pitkää ja rankkaa matkaa aviomiestensä luokse Amerikkaan.

Elämä maapallon toisella puolella eroaa kovasti siitä elämästä, johon tytöt ehtivät tottua Shanghaissa. Enää he eivät ole kauniita kiinalaisia tyttöjä, vaan outoja, vieroksuttuja ulkomaalaisia. He asuvat ränsistyneessä talossa ja työskentelevät ansaitakseen elantonsa. Sota on muuttanut maailmaa, ja vaikeuttaa jatkuvasti Pearlin ja Mayn elämää. Shanghain tytöt seuraa kuinka Pearl ja May selviävät elämästään Amerikassa 1950-luvulle saakka.

Shanghain tytöt on mukaansatempaava lukuromaani. Kirja, joka sisältää toisen maailmansodan tapahtumia, eri kulttuureja ja ihmissuhteita vaikuttaa aivan minun kirjaltani. Ja kirjan tarinasta pidinkin, vaikka osa tapahtumista tuntuikin hieman utopistisilta. Shanghain tyttöjä seurataan heidän nuoruudestaan 1930-luvulta 1950-luvulle saakka, kun he ovat asuneet Amerikassa jo parikymmentä vuotta. Pariinkymmeneen vuoteen mahtuu paljon tapahtumia ja sattumuksia, välillä todella julmia ja raakoja traagisia menetyksiäkin. Onneksi kirja ei kuitenkaan ole läpeensä harmaa ja raaka, toive paremmasta ja onnellisemmasta huomisesta on usein läsnä.

Shanghain tytöt on myös tarina rakkaudesta ja välittämisestä, ja ennen kaikkea tarina kahdesta sisaresta. Vaikka matkaan mahtuu ongelmia, kateutta, katkeruutta, valheita, salaisuuksia ja petoksia, sisaruussuhde kuitenkin kestää. Minä siis pidin tästä tarinasta, mutta muutama seikka lukemisessa häiritsi. Minä en yleensä jaksa nipottaa pikkujutuista, mutta tässä kirjassa eräs sanavalinta ärsytti minua. Yhdessä kohtaa lähes jokaisella kirjan sivulla puhuttiin naimatoimien harrastamisesta useaan kertaan. Sanavalintana tuo on minusta jotenkin hölmö, ja jostain syystä se ärsytti minua (tulee kyllä tyhmä olo ärsyyntyä yhdestä sanasta näin, mutta minkäs teet...). Olisi mielenkiintoista tietää, mitä sanaa alkuperäisessä versiossa on käytetty... Kirjan loppu oli minulle töksähtävyydessään myös pettymys, mutta lepyin hieman kun luin jälkeenpäin, että See on kirjoittanut tälle kirjalle myös jatko-osan. Se pelastaa jo paljon ;).

Kaiken kaikkiaan Shanghain tytöt oli kuitenkin positiivinen lukukokemus ja otteessaan pitävä, oikein hyvä lukuromaani ja haluan tämän jälkeen ehdottomasti lukea Seeltä lisää kirjoja!


★★★+


Myös Maija ja Norkku ovat lukeneet tämän.