Lumen maa / Yasunari Kawabata

Lumen maa / Yasunari Kawabata

Tammen Keltainen kirjasto, 1963. 167 sivua.

Alkuteos: Yukiguni, 1947.

Englannin- ja saksankielisistä käännöksistä suomentanut: Yrjö Kivimies

Kannen suunnittelu: Martti Mykkänen

Mistä minulle? kirpparilöytö

Yasunari Kawabata kuuluu niihin kirjailijoihin, joiden kirjoihin minun on ollut tarkoitus tutustua jo vaikka kuinka kauan. Olen löytänyt sekä nyt lukemani Lumen maan, että Tuhat kurkea kivoina, vanhoina Keltaisen kirjaston painoksina kirpparilta. Lumen maa olisi sopinut varmaan loistavasti luettavaksi kylmimpänä talvipäivänä, vaikka viihdyin lumisissa japanilaismaisemissa todella hyvin myös näin keväälläkin.

Rikas oman tiensä kulkija Shimamura rakastuu kauniiseen nuoreen geishaan Komakoon. Keski-ikäinen, kylmä ja pidättyväinen perheellinen Shimamura unohtaa kaiken muun elämänsä, ja matkaa Komakon kanssa kylmiin talvimaisemiin jossa rikkaat turistit nauttivat elämästään. He uivat kuumissa lähteissä, ihailevat talvisia maisemia ja maahan leijailevia lumihiutaleita. Shimamuran ja Komakon yhteisiä hetkiä varjostaa miehen kylmyys, hänen surumielisyytensä ja hänen haaveiluun taipuvainen luonteensa. Komako vuorostaan ylläpitää geishojen perinnettä, hän on avoin ja luonnollinen, kauneudellaan ja hyvätapaisuudellaan hurmaava.

Lumen maa on kauniin haikea rakkaustarina mutta tämä kirja kätkee kansiensa väliin niin paljon muutakin. Kieli on aivan upeaa, runollisen kaunista. Suomentaja Yrjö Kivimies on taatusti tehnyt hienoa työtä. Myös kirjan tunnelma on aivan omanlaisensa, kaunis, rauhallinen, hieman surumielinenkin. Lisäksi pystyin näkemään kirjan maisemat silmissäni, ja todellakin uppouduin kirjan tunnelmaan ja sen kuvailemaan paratiisiin. Lumihiutaleet putoilivat taivaalta, ne olivat kuin valkoisia pioneja, ihmiset nauttivat kuumista lähteistä, moderni juna kuljetti rentoutumaan ja taas takaisin arjen keskelle. Ja kun tähän kaikkeen lisää vielä minua kovasti kiinnostavan geishaperinteen, uppoudin Lumen maan vietäväksi kirjan ensisivuilta asti.

Kawabata on todella kiinnostava kirjailija. Lumen maa on ensimmäinen japanilainen romaani, joka on suomennettu. Kawabata on myös Nobelvoittaja, ja jollakin tavalla esikuva suuren suosion saavuttaneelle japanilaiselle kertomakirjallisuudelle. Minä olen ihan selvästi japanilaisen kirjallisuuden ystävä. En osaa sanoa mikä siinä kiehtoo, mutta nyt Murakamin ja Ishiguron lisäksi voin nostaa suosikkikirjailijoideni joukkoon myös Kawabatan.

Lumen maassa tärkeintä ei ehkä ole sen tarina, vaikka pidinkin kirja rakkaustarinasta. Tarinaa vielä enemmän minä ihastuin kuitenkin kirjan kieleen ja tunnelmaan, ja nautin kirjan lukemisesta todella paljon. Odotan innolla, että ehdin lukemaan lisää Kawabataa!

★★★★+

Ps! Hyvää Pääsiäistä kaikille! Toivottavasti teillä on kivaa lukemista vapaapäiviksi (jo sellaisia on...)!:)

Huojuva talo / Maria Jotuni

Huojuva talo / Maria Jotuni

Otava, 2000. 577 sivua.
Ilmestynyt 1.kerran 1963

Kannen kuva: Kirjaan perustuvasta tv-sarjasta.

Mistä minulle? Kirjastosta lainaamalla

 Maria Jotunin klassikkoromaanin Huojuva talo syntytarina on erikoinen. Jotuni osallistui käsikirjoituksellaan kirjoituskilpailuun vuonna 1936, mutta kielsi sen julkaisemisen mikäli hän ei voittaisi kilpailua. Käsikirjoitus ei yltänyt palkinnoille, mutta julkaistiin postuumisti vuonna 1963.

Huojuva talo on rankka kertomus Lean ja Eeron avioliitosta. Lea syntyy vanhempiensa ensimmäiseksi lapseksi. Isä on alkoholisti, mutta rakastavan isoisän ja äidin avulla Lean lapsuus on onnellinen isän alkoholismasta riippumatta. Lea siis varttuu onnellisena nuoreksi, kauniiksi tytöksi ja tapaa eräissä juhannusjuhlissa lääkärinä työskentelevän Auliksen, sekä tämän ystävän, lehtimies Eeron. Eero ihastuu Leaan oitis ja pian he ovat jo naimisissa. Siitä alkavatkin ongelmat. Eeron mieliala vaihtelee hurjasti, hän on itsekeskeinen, narsistinen mies joka suuttuu pienimmästäkin asiasta ja pahoinpitelee ja kohtelee vaimoansa väkivaltaisesti lähes päivittäin.

Kun Lealle ja Eerolle syntyy lapsia, saavat myös he kokea Eeron vaihtelevan mielialan. Eero ei pelkää kohdella lapsiansa ja vaimoansa huonosti. Raha-asioista ei missään tapauksessa pidä puhua, ne Eero hoitaa omalla tavallaan eikä Lealla ole mitään sanomista. Lapsiaan Eero ei rakasta, hän selviytyy perheensä seurassa korkeintaan yhden päivän. Sitten on jo päästävä kauas, muiden naisten luokse.

Kirjassa seurataan Lean ja Eeron tarinan sivussa myös Lean sisaren, Toinin, elämää ja edesottamuksia. Myös Eeron ystävästä, Auliksesta, muodostuu tapahtumien kannalta tärkeä henkilö. Lisäksi kirjassa mainitaan Lean ja Eeron usein vaihtuvat palvelustytöt, ja Lean ja Toinin kotiväkikin piipahtaa välillä mukana. Kirja on aiheeltaan todella rankka. Huojuva talo on kertomus avioliitosta, jonka osapuolet eivät sovi yhteen, joka ulospäin näyttää hyvältä mutta todellisuudessa on yhtä helvettiä.

Jotuni kuvailee avioliiton vaikeuksia Lean silmin todella uskottavasti. Olenkin muistaakseni kuullut, että Huojuva talo perustuisi osittain Jotunin omiin kokemuksiin. Tämä asia tekee kirjan tapahtumista vielä rankempia ja kamalampia. Lukiessani Eero suututti ja kuvotti minua suunnattomasti. Lukemiseen meni paljon aikaa, sillä en pystynyt lukemaan pitkiä pätkiä kerrallaan. Katsoin juuri opiskelukurssia varten elokuvan Kerran sotureita, enkä voi olla vertaamatta Eeroa elokuvan Jakeen. Samantyyppisistä ongelmista vaikuttivat kumpikin kärsivän, ja tälle viikolle minä sain ehkä hieman yliannostuksen tällaisesta kamalasta parisuhdeväkivallasta.

Huojuva talo on kaikessa kamaluudessaan kuitenkin hyvinkirjoitettu kirja, ja ymmärrän sen klassikkomaineen. Jossain kohtaa minulle tuli kuitenkin tunne, että tapahtumat junnaavat paikoillaan ja monen sivun mittaiset keskustelut Lean ja Eeron välillä olivat paikoin puuduttavia. Kirja olisi varmasti toiminut hyvin hieman tiivistettynäkin. Lisäksi kirjan loppu oli minulle hieman pettymys. Se ei jotenkin sopinut kaikkien rankkojen tapahtumien jälkeen, loppu oli jotenkin liian siirappinen.

Jotuni onnistuu kuvailemaan henkilönsä todella uskottaviksi ja eläviksi. Etenkin Leasta tuli minulle oikeasti "läheinen", ja myös Eero on todella taitavasti kuvailtu, kaikkine virheineen. Kirja herättää myös lukijassa paljon tunteita, eniten surua, vihaa ja ahdistusta. Tämä osoittaa minulle, että kirja on hyvin kirjoitettu. Hieman tiiviimpänä tämä olisi varmasti ollut loistava.


★★★+


Huojuva talo on myös ensimmäinen suoritus Kuusi kovaa kotimaista - lukuhaasteeseen.