Gå inte ensam ut i natten / Kjell Westö

Gå inte ensam ut i natten / Kjell Westö

Söderströms, 2009. 556 sivua.

Kannen suunnittelu: Helena Kajander

Mistä minulle? kirjakauppaostos

Kjell Westön romaani Gå inte ensam ut i natten oli "virallinen joulukirjani" tänä vuonna. Kyselin blogin sivupalkissakin ennen joulua, minkä kirjan otan joululukemiseksi ja onnekseni Westön kirja sai eniten ääniä. Minkälaisen lukuelämyksen sainakaan! Nautin tämän kirjan lukemisesta suunnattomasti, tämä oli minulle aivan täydellinen kirja.!

Westö kertoo ihmisten elämästä 1960-luvun Helsingissä. Kirjan ensimmäisessä osassa seurataan Jouni Mannerin, Adriana Mansneruksen ja Ariel Wahlin nuoruutta musiikin parissa. Kolmikolla on oma laulutrio, joka levyttää kasetin jolla on kaksi kappaletta. Arielin kirjoittamasta kappaleesta Älä käy yöhön yksin tulee kolmikolle tärkeä. Pian trio kuitenkin hajoaa, ja Jounista tulee menestynyt toimittaja ja myöhemmin poliitikko. Adrianan elämä ei mene ihan yhtä loisteliaasti. Hän seurustelee muusikoiden kanssa, ja huomaa pian olevansa eksyksissä elämässään. Huonoiten käy kuitenkin ehkä Arielille, joka muuttaa Ruotsiin ja löytää itsensä pian rikollisjengin seurasta, huumeiden ja väkivallan keskeltä. Kun pelko kehittyy liian korkeaksi, Ariel ei näe muuta vaihtoehtoa kuin pyytää apua vanhalta ystävltään Jone Mannerilta.

Kirjan toisessa osassa seurataan Adriana Mansneruksen Eva-sisaren, sekä tämän nuoruuden poikaystävän Frank Lomanin elämää. Frank ja Eva tutustuivat nuorina ja seurustelivatkin virallisesti hetken. Vuosien saatossa heidän suhteensa säilyy läheisenä, ja he pysyvät aina toistensa tukipilareina vaikka eivät virallisesti pari olekaan. Frank on aina rakastanut Evaa, mutta virallinen suhde ei ole kaksikolle enää mahdollinen. Frank ystävystyy mutkien kautta myös Jone Manneriin, joka sillä hetkellä työskentelee erään lehden päätoimittajana. Jouni odottaa suurempia haasteita uralleen, ja palaakin pian politiikan pariin. Jonen kautta Frank oppii tuntemaan uusia asioita myös omasta menneisyydestään, ja saa lisätietoa itselleen tärkeästä asiasta joka hänelle paljastetaan 18-vuotispäivänään. Frank ja Eva selvittävät mitä Jounille, Adrianalle ja Arielille tapahtui, miksi he lopettivat musiikintekemisen, keitä he oikeastaan olivat ja mitkä asiat johtivat kolmikon eri teille?

Westö kirjoitaa, kuten aina, hienosti ja mukaansatempaavasti. Kirjan ensimmäisiltä sivuilta lähtien halusin tietää, kuka Jouni Manner oli, minkälainen persoona oli Adriana Manserus, ja mistä erikoinen Ariel oli lähtöisin. Westön kirja on täynnä mielenkiintoisia henkilöitä, minä opin tuntemaan heistä jokaisen tämän kirjan aikana ja nyt monta päivää lukemisen jälkeen huomaan yhä miettiväni kirjan henkilöitä. Myös tämän kirjan Helsinki-kuvaus on upeaa, ja se saa minut haluamaan kyseiseen kaupunkiin juuri nyt, kävelemään samoilla kaduilla kuin nuori Jouni, tai tutustumaan Frankin ja Evan yhteisiin paikkoihin.

Kjell Westöllä on upea taito kirjoittaa isoja, hienoja ja laajoja tarinoita erilaisista ihmisistä. Gå inte ensam ut i natten on upea, suuri romaani rakkaudesta, musiikista, ihmiskohtaloista, politiikasta ja petoksesta 1960-luvun Helsingissä. Kirjan loppuosassa lähestytään 2000-lukuakin, mutta erityisen kivaa minusta oli lukea juuri 1960- ja 1970-luvun elämästä. Hauskaa oli myös se, että tässä kirjassa oli mukana muutama Westön aiemmista kirjoista tuttu henkilö, esimerkiksi Missä kuljimme kerran-kirjasta tuttu Lucie Lilliehjelm sekä hänen veljensä Cedi.

Huomaan, että minun on vaikea kirjoittaa tästä kirjasta ja sen on pakko olla täydellisen kirjan merkki. On niin paljon kehuttavaa, etten löydä oikeita sanoja kuvailemaan tätä. Gå inte ensam ut i natten jää ikuisesti mieleeni yhtenä parhaista kirjoista, joita olen koskaan lukenut. Tässä ei ole mitään liikaa, ei mitään liian vähän.

★★★★★

Havet / Monika Fagerholm & Martin Johnson

Havet / Monika Fagerholm & Martin Johnson

Söderströms, 2012. 172 sivua.

Kannen suunnittelu:Maria Appelberg

Mistä minulle? kirjastosta lainaamalla

Edellisellä kirjastoreissulla mukaani tarttui Monika Fagerholmin ja Martin Johnsonin tekstikokoelma Havet. Kirja sisältää neljä pidempää esseetä, ja näiden lisäksi useamman lyhyemmän kirjoituksen. Yhteistä kaikilla teksteillä on meri, joka on tavalla tai toisella läsnä kaikissa teksteissä. Kirja sisältää haastatteluja, runoja ja muisteluita.

Kirjaan mahtuu esimerkiksi haastattelu viime vuoden kirjallisuuden Nobelvoittaja Tomas Tranströmerin kanssa. Tranströmer viettää kesät Ruotsin Runmarössä vaimonsa kanssa. Runmarö on Tranströmerin kotipaikka, saari jolla useimmat hänen runoistaan on luotu. Fagerholm ja Johnson kirjoittavat myös varsin paljon Itämerestä. Siitä, kuinka Itämeren kuoleminen pitkälti johtuu meistä ihmisistä. Kirjaan mahtuu toki myös iloisempia ja kevyempiä tekstejä, joissa meren läheisyyden voi lukijana aistia. Välillä kirjoittajat kuvailevat kauniita lapsuuden kesäpaikkojaan meren äärellä, ja toisaalla taas merellä paljon matkustaneet kertovat omista kokemuksistaan.

Kirjassa lukija saa myös tutustua esimerkiksi uima-altaan historiaan, sekä tutustua tanskalaisperheeseen joka joutui somalialaisten merirosvojen kidnappaamaksi. Kirjan loppua kohden on myös pidempi teksti nimeltä Masafuera, joka on oikeastaan osa kirjan viimeistä esseetä. Masafuerassa tutustutaan Jonathan Franzenin ajatuksiin hänen kirjoittaessaan suosittua romaaniaan Vapaus. Minä en ole vielä Franzenia lukenut, mutta tämän tekstin myötä innostuin Vapaudesta kyllä entistä enemmän! Masafuerassa kerrotaan myös Franzenin hyvän ystävän, kirjailija David Foster Wallacen vaikutuksesta Franzenin kirjoittamiseen. Ja toki myös tämä tarina on tiiviistii kytköksissä mereen ja erääseen pieneen saareen...

Havet on monipuolinen kokoelma tekstejä. Kirjassa otetaan esille monta näkökulmaa ja erilaista aihetta, mutta yhteistä näillä kaikilla on se meri. Minä pidän merestä, mutta olen ehkä vielä enemmän järvi-ihminen. Pidin kuitenkin suurimmasta osasta Fagerholmin ja Johnsonin teksteistä, vaikka mukaan mahtui muutama, josta en niinkään innostunut. Kielenkäyttö oli kaunista, välillä jopa runoilevaa, ja olen tyytyväinen, että luin tämän kirjan alkuperäiskielellään ruotsiksi. Minua häiritsi hieman se, että en missään vaiheessa ollut varma kumpi kirjan kahdesta kirjailijasta on kirjoittanut minkäkin tekstin. Kielenkäytöstä en pystynyt tätä päättelemään, enkä kaikissa teksteissä oikein aiheestakaan. Ihan kiva ja nopealukuinen välipalakokoelma Havet kuitenkin oli, vaikka minä jäinkin kaipaamaan hieman sitä jotain. Kirjan kansikaan ei oikein hivele minun silmääni, vaikka värimaailma ihan kaunis onkin.


★★★

En muuten löytänyt tästä kirjasta muita blogiarvioita. Jos niitä kuitenkin on, linkittäkäähän! Lukisin mielelläni myös muiden lukukokemuksesta :).

Lukuhaaste: Underbara finlandssvenskor vid papper

Sprickor / Kjell Westö

Sprickor Valda texter 1986 - 2011/ Kjell Westö

Söderströms, 2011. 335 sivua.

Kannen suunnittelu: Helena Kajander

Mistä minulle? kirjastosta lainaamalla

Kjell Westö on viime vuosina noussut yhdeksi ehdottomaksi lempikirjailijakseni. Viime vuoden lopulla lukemani Missä kuljimme kerran on näin jälkeenpäin ajateltuna noussut myös kaikkien aikojen suosikkikirjojeni joukkoon. Todella mieleenpainuva ja taitavasti koottu tarina. Viime vuonna ilmestynyt Westön "tarinakokoelma" Sprickor (suom. Halkeamia) osui eteeni kirjastoreissulla alkuvuodesta ja päätyi tietysti mukaan kotiin.

Sprickor sisältää 71 Westön kirjoittamaa lyhyttä tekstiä vuosilta 1986 - 2011. Kirjassa on eniten kolumneja esimerkiksi Yhteishyvä- sekä Veikkaaja -lehdistä, mutta mukaan mahtuu myös pari pidempää tekstiä. Kirja on jaettu seitsemään osaan tekstien aiheiden mukaan. Tekstit kertovat Westölle rakkaista aiheista, Helsingistä ja helsinkiläisyydestä, musiikista, suomenruotsalaisuudesta, urheilusta ja kirjoittamisesta. Itse koin urheilusta ja kirjoittamisesta kertovat tekstit mielenkiintoisimmiksi, mutta Westöllä oli monta hyvää pointtia myös esimerkiksi maahanmuuttajista ja vieraista  kulttuureista. Erityisen kovaa minuun iski tekstit nimeltä "Jag, modegurun" , "Till snällhetens lov" sekä kirjan pidempiä tekstejä oleva "Brev till Jukka Kemppinen" jossa Westö kertoo itsestään kirjailijana.  Kirjan viimeisessä tekstissä, "Belöningar", Westö kertoo hauskasti ja osuvasti hänen saamiensa kirjallisuuspalkintojen ja palkintoehdokkuuksien, sekä rakkaan harrastuksen, kalastuksen, yhteydestä. Westö kirjoittaa, että mitä huonompi kalasaalis -sitä suurempi todennäköisyys on ollut, että hän on voittanut kirjallisuuspalkinnon. Sama on toiminut myös päinvastoin. Vuoden 2006 Finlandiavoiton jälkeen kesti kolme vuotta ennen kuin Westö taas sai isoja kalasaaliita kesämökillään kun taas aiempina vuosina, Westön jäädessä Finlandiapalkinnon ulkopuolelle, kalaa oli tullut runsaasti.

Minä en ole kovinkaan suuri novellien tai muiden lyhyiden tekstien ystävä, mutta Westön parin sivun mittaisia kolumneja luin mielelläni. Taitaakin olla niin, että luen mielelläni ihan mitä vain Westön kirjoittamaa. Sprickor sai minut yhä innostuneemmaksi romaanista Älä käy yöhön yksin joka minulla on vielä lukematta. Westö kertoo yhdessä tekstissään kyseisen romaanin kirjoittamisprosessista aika paljon, joten haluan ehdottomasti lukea sen pian.

Minä nautin Westön kielestä ja oivaltavista kolumneista. Eniten pidin tässä kirjassa kuitenkin siitä, että Westö antaa itsestään aika paljon. Minusta tuntuu, että tunnen tämän viisikymppisen suomenruotsalaisen kirjailijan tämän kirjan jälkeen paljon paremmin, ja osaan nauttia miehen romaaneista vielä enemmän (jos se on edes mahdollista...). Odotan innolla Westön seuraavaa romaania jonka pitäisi ilmestyä ensi vuonna, mutta onneksi minulla on vielä monta vanhempaa romaaniakin lukematta.


★★★★

Norkku on myös lukenut tämän ruotsiksi, ja ainakin Riina, Minna/Ilse, Joana ja Jum-Jum suomeksi. 

Lukuhaaste: Underbara finlandssvenskor vid papper 

Seglats i september / Johan Bargum

Seglats i september / Johan Bargum

Atlantis/Söderströms, 2011. 123 sivua.

Kannen suunnittelu: Helena Kajander

Mistä minulle? kirjastosta lainaamalla

Johan Bargumin pieni, kaunis romaani Seglats i september tarttui mukaani kirjastoreissulla vain kehuvien blogiarvioiden vuoksi. Tämä osoittautuikin vaikuttavaksi pieneksi kirjaksi, mutta minun on todella vaikea keksiä tästä kirjoitettavaa. Yritän kuitenkin sanoa jotakin:

Kirja on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa kuullaan Olofin tarina. Hän kertoo oman versionsa eräästä syyskuisesta purjehdusretkestä poliiseille. Toisen osan kertojana toimii Harald, Olofin tuttava ja purjehdusreissun toinen osallistuja. Hän kertoo oman näkemyksensä, oman tarinansa, kirjeen muodossa. Miehet ovat lähteneet syksyiselle purjehdusretkelle, viimeiselle yhteiselle. He eivät ole ystäviä, heitä yhdistää vain eräs nainen, ihana Elin kauniine hiuksineen. Syksyinen retki päättyy kuitenkin odottamattomasti ja retkellä ilmenee yhtä sun toista. Tarina kietoutuukin menneisyyden, rakkauden ja kuoleman ympärille. Tapaamme myös Haraldille tärkeän Rufus-koiran, mutta mikä lopulta on koiran rooli kaikessa?

Syyspurjehdus on kaunis pieni kirja. Se on rauhallinen ja nopealukuinen, mutta tyynen pinnan alla tapahtuu paljon. Eniten taitaa tapahtua kahden miehen pään sisällä, kahden miehen, jotka kumpikin muistelevat rakkauttaan samaan naiseen. Pidin tavattomasti Syyspurjehduksen melankolisesta, syksyisen rauhallisesta tunnelmasta ja tavasta, jolla Bargum tuon tunnelman kielen avulla loi. En ymmärtänyt kaikkia purjehdustermejä, mutta se ei haitannut lukemistani sen suuremmin.

Syyspurjehdus jättää paljon kysymyksiä auki, lukijana jopa lopputuloksen saa aika lailla tulkita itse. Sitä paitsi kirjassa on paljon symboliikkaa, minä jäin miettimään Rufus-koiraa, komisariota sekä hieman Haraldin kertomuksen loppuosaakin. Ja minkälainen nainen Elin oikein lopulta oli? Minä pidin siitä, että kaikkea ei pureskeltu valmiiksi ja jäin jälkeenpäin miettimään tapahtumia. Syyspurjehdus on synkkä, melankolinen, tunnelmaltaan tiivis ja rauhallinen pieni kirja. Tiedän, että palaan tähän vielä.


★★★★


Katso myös Lumiomenan, Leena Lumin, Marian, Joanan, Linnean ja Karoliinan arviot kirjasta.  

Lukuhaaste: Underbara finlandssvenskor vid papper

Där vi en gång gått / Kjell Westö

Där vi en gång gått / Kjell Westö

Söderströms, 2006. 509 sivua.

Mistä minulle? Kirjastosta lainaamalla

Vuoden 2006 Finlandia-voittaja, Kjell Westön Där vi en gång gått (Missä kuljimme kerran) kertoo oikeastaan ihan tavallisen tarinan, tavallisista ihmisistä 1920-30 luvun Helsingissä. Se, että tarina on tavallinen, tekee tästä kirjasta juuri niin upean kuin se on.

Kirja alkaa vuodesta 1908 ja kertoo helsinkiläisten tarinaa vuoteen 1938 saakka. Kirjan alussa Eccu, Henning, Ivar, Cedi, Mandu ja Lucie ovat nuoria. Allu on vasta pieni poika jonka vanhemmat eroavat ja poika muuttaa äitinsä ja tämän uuden miehen kanssa pienenpieneen asuntoon. Pian Allu saa kaksi pikkusiskoa. Kun Allu viettää köyhää lapsuuttaan elelee Eccu, Ivar, Henning, Cedi ja muu porukka vilkasta nuoruuttaan. Heillä on elämä edessään ja toiset onnistuvat kokoamaan elämänsä paremmin kuin toiset. Nuoret pojat joutuvat pian sotaan, toinen palaa sieltä enemmän traumatisoituna kuin toinen. Varsinkin työläisperheillä on rankkaa kun rahat ovat vähissä, mutta aina rahakkaat vanhemmat eivät myöskään ole tie onneen.

Kirjassa on todella paljon henkilöitä ja varsinkin alussa menin helposti sekaisin. Kuka oli kenenkin sisko tai veli, kuka minkä ikäinen. Etenkin alussa koin kirjan hieman vaikeaksi ja raskaslukuiseksi, mutta kun ehdin lukea kirjaa pidemmissä pätkissä pääsin hyvin taas kärryille. Kirjan suuressa henkilömäärässä on myös hyvät puolensa. Westö kertoo samassa kirjassa monen elämäntarinan, kuvailee monen ihmiskohtalon. Tämä tekee kirjasta monipuolisen ja tapahtumarikkaan, ja on mielenkiintoista seurata saman aikakauden tapahtumia eri henkilöiden näkökulmasta.

Halusin lukea kirjan sen alkuperäiskielellä, ruotsiksi, koska minusta käännöksessä usein menetetään jotain. Olen iloinen että luin tämän ruotsiksi, mutta selaillessani suomenkielistä versiota kieli vaikutti kyllä yhtä upealta siinäkin. Löysin lukeamastani kirjasta niin kauniita lauseita, että minun oli pysähdyttävä lukemaan sama kohta uudestaan, miettimään ja vain ihailemaaan. En nyt lainaa tähän mitään kohtaa koska se olisi siinä tapauksessa ruotsiksi, mutta Nenä kirjassa-blogin Norkku on lainannut kirjasta pätkän täällä näin, jonka kohdalla minäkin pysähdyin, huokailin ja vain ihailin. Aivan täydellistä tekstiä!

Westön kerronta on kaiken lisäksi vaivatonta. Hän vain ikään kuin ohimennen kertoo elämästä Helsingissä ja suuren henkilömäärän elämäntarinan. Tätä kirjaa oli ilo lukea ja tämän kautta Westö kyllä nousee yhdeksi suosikkikirjailijakseni. Huomenna FST5-kanavalla alkaa kuusiosainen Missä kuljimme kerran-tv-sarja eli klo. 21.00 minä ainakin olen nauliintuneena tv:n ääressä!

★★★★★-

Drakarna över Helsingfors/ Kjell Westö

Drakarna över Helsingfors / Kjell Westö. Söderströms, 1996. 448 sivua.

 Kjell Westö on ollut TBR-listallani jo aivan liian kauan. Siksi nappasin kirjastosta mukaan Westön ensimmäisen romaanin Leijat Helsingin yllä ja ihan alkuperäiskielellä, eli ruotsiksi. Drakarna över Helsingfors on viehättävä, taitavasti kirjoitettu ja kerrottu tarina yhdestä suvusta 1960-luvulta 1990-luvun puoliväliin saakka.

Kirjan kertojana toimii Rickard, Riku Bexar joka 1960-luvulla on nuori poika. Riku asui lapsuutensa Helsingissä vanhempiensa Henrikin ja Benitan sekä vanhempien sisarustensa, Danielin ja Marinan, eli Danin ja Marsun kanssa. Henrik Bexar on liikemies joka oli sotalapsena Ruotsissa. Hän toitottaa lapsilleen kuinka tärkeätä on menestyminen, korkea virka ja katseen suuntaaminen ylöspäin. Benita on rakastava mutta kasvatuksen suhteen varovainen äiti. Perheen pojista kasvaa riiviöitä, Marsu sentään on melko rauhallinen nuori. Dani katkaisee jo aikaisessa vaiheessa yhteyden perheeseensä, ajautuu hippien ja huumeiden maailmaan ja lopulta ulkomaille. Hän lähettää silloin tällöin elonmerkin itsestään, joskus viestien välissä kuluu monta vuotta. Riku viettää melko onnellisen lapsuuden, luistelee Benita-äitinsä kanssa ja viettää kesälomia Pulavedellä isovanhempiensa luona. Hänellä on samanikäisiä ystäviä joiden kanssa hän valloittaa Helsinkiä. Kiltistä pikkupojasta kasvaa kuitenkin riiviö. Leikit kaupungissa eivät pysy rauhallisina ja viattomina, kohta kiltit pikkupojat ovat jo riehuvia teinejä.

Marsu päätyy kihloihin ja naimisiin lukioaikaisen poikaystävänsä Rufuksen kanssa. He elävät ulospäin onnelliselta vaikuttavassa liitossa. Marina toimii opettajana ja Rufuksella on lopulta oma taidegalleriansa. Marina ei kuitenkaan ole onnellinen, hän kaipaa jotakin, on jatkuvasti hieman eksyksissä. Samalla kun Marsu elää tylsähköä arkeaan ja Dani viilettää maailmalla, Riku on eniten eksyksissä. Hän on jo aikuinen mies mutta ihannoi yhä lapsuudenystäviään, yrittää roikkua mukana hippipiireissä, eikä löydä paikkaansa yhteiskunnassa.

Riku kuitenkin aikuistuu, viimein. Hän saa mahdollisuutensa kun eteen astuu se oikea, jonka kanssa hän muuttaa Turkuun. Riku hankkii työn, oman kodin ja perheen ja rajut teinivuodet muuttuvat rauhallisen, vastuuntuntoisen isän rooliin. Toisaalla Rikun sisar Marina kamppailee arkensa kanssa ja kun hän tapaa ystäviä nuoruudesta, muuttuu ajatus jos toinenkin. Dani on matkustellut maailmalla, siittänyt kaksi lasta ja vaikuttaa vihdoin siltä, että hän on valmis pyrkimään takaisin elämään, irti huumeista ja pahoista tavoista. Kunnes perheen koko elämä muuttuu kun Dani lähtee roudausmatkalle Baltiaan...

Bexarin perhe joutuu laman kouriin, he joutuvat selviämään läheisten kuolemista, läheisten suhteiden katkeamisesta. Leijat Helsingin yllä on kertomus perheestä, mutta perheen väliset suhteet ja sen sisäiset tapahtumat kuvastavat myös yhteiskunnan tapahtumia ja sen kehitystä. Kirjan tärkeänä aiheena on myös isä-poika -suhde, kasvaminen ja aikuistuminen räkänokkaisesta pojankoltiaisesta vastuuntuntoiseksi isäksi. Maailma perheen ympärillä muuttuu, ihmissuhteet muuttuvat mutta veri on vettä sakeampaa -aina.

Westö on loistava kertoja. Kieli soljuu eteenpäin, lauseet ovat taidokkaat. Olen todella tyytyväinen, että päätin lukea tämän alkuperäiskielellä -se on kuitenkin aina vähän eri asia kuin käännetty kirja. Kirjan kaikki henkilöhahmot ovat huolella kuvailtu, kukaan ei jäänyt etäiseksi vaikka henkilöitä oli iso liuta. Westön kieli on siis taidokasta ja minä nautin jokaisesta sanasta, Helsingin tunnelmasta, Rikun kepposista. Todella loistava kirja, ja olen varma, että tämä ei jää viimeiseksi Westökseni. Tällä kirjalla haluan muuten myös osallistua maailmanvalloitusprojektiini kotimaallamme, sillä Helsinki-kuvaus oli niin hieno!

*****

**********maailmanvalloitusmaa: Suomi**********