Opiskelujen aloittaminen toisessa maassa on äidille aikamoinen stressin aihe. On sitä taatusti myös tyttärelle.
Suurin huolenaihe tällä hetkellä on asunnon puuttuminen. Opiskelija-asuntoja ei ole vapaana, ilmoittavat kyllä jos joku joskus vapautuu. Vapailla markkinoilla on jonkin verran vuokra-asuntoja, mutta hinnat ovat melkoiset, alkaen 6000 tuhannesta Norjan kruunusta.
Ulkomailla opiskelevan asumistuki on enintään 210 euroa kuussa. En tiedä, mihin tuen pienuus perustuu. Mutta parempi sekin kuin ei mitään.
Jos tyttäreni laatisi ”Vuokrata halutaan” ilmoituksen, se olisi suurin piirtein tällainen:
Oslon yliopiston oikeustieteellisessä opinnot aloittava suomalainen 20-vuotias nuori nainen etsii yksiötä Oslon alueelta. Asunto voi olla kalustettu tai kalustamaton. Kiire. Opinnot alkavat 19.8.2010.
Sattuisiko kukaan tietämään vapaata asuntoa Oslossa ja jota voisi vuokrata tyttärelleni?
30. heinäkuuta 2010
26. heinäkuuta 2010
L.A. Confidential
Kevin Spacey täyttää tänään 51 vuotta. Loistava näyttelijä, jonka ääntä kuuntelen hyvin mielelläni. Monille hän on yhtä kuin American Beautyn Lester Burnham, mutta minulle hänen merkittävin roolinsa on elokuvassa L.A. Confidential Jack Vincennesinä.
Jack Vincennes on poliisi, joka ei usko työhönsä. Siksi hän junailee huumepidätyksiä Hush Hush-lehden toimittajan Sid Hughensin kanssa. Mainettaan hän kasvattaa myös olemalla poliisisarjan neuvonantaja. Korkeasta moraalista Jackia ei voi kehua, sillä hän ilmiantaa työtoverinsa pelastaakseen nahkansa poliisiasemalla tapahtuneen rasistisen pahoinpitelyn jälkeen.
Jack siirretään pois huumeyksiköstä ja hän saa muiden tavoin tehtäväkseen tutkia Nite Owl –kahvilan verilöylyä, jossa yksi poliisi sai surmansa. Jack on kuriton poliisi, ei noudata sääntöjä eikä pidä uudesta tehtävästään. Tutkiessaan verilöylyä hän tajuaa olevan kyse paljon isommista kuvioista kuin vain satunnaisesta ammuskelusta baarissa.
Tutkimus vie Jackin mennessään. Hän löytää uudestaan identiteettinsä poliisina, joka haluaa löytää totuuden ja saada rikolliset vastuuseen teoistaan. Siksi juuri Jack ensimmäisenä tajuaa, kuka on kaiken takana. Valitettavasti asia valkenee hänelle väärässä seurassa ja kaiken junaillut Dudley Smith ampuu hänet.
L.A. Confidentialissa ei ole kyse pelkästään Jackista. Myös poliisit Ed Exley ja Bud White joutuvat pohtimaan suhdetta työhönsä ja itseensä tutkiessaan Nite Owlin verilöylyä.
L.A. Confidential on yksi ehdottomista suosikeistani kaikista elokuvista, eikä vähiten upean näyttelijätyönsä takia. Guy Pierce tekee varmaan parhaan roolinsa Ed Exleyna ja Russell Crowe on loistava Bud Whitena puhumattakaan Kim Basingerista Lynn Brackenina. James Cromwellin rooli vallanhaluisena ja häikäilemättömänä poliisipäällikkönä on erittäin vakuuttava.
Elokuvan rytmitys tuo mieleeni toisen upean elokuvan. John Fordin ohjaama My Darling Clementine on luultavasti parhaiten rytmitetty elokuva, jota katsoessani tunnen olevani soljuvassa vedessä. Sitä paitsi Henry Fondan rooli Wyatt Earpinä on todella katsomisen arvoinen.
L.A. Confidential perustuu James Ellroyn samannimiseen romaaniin. Luin kirjan elokuvan innoittamana. Vaikka teos on hieno, se ei antanut minulle samanlaista nautintoa kuin Curtis Hansonin ohjaama elokuva.
Jack Vincennes on poliisi, joka ei usko työhönsä. Siksi hän junailee huumepidätyksiä Hush Hush-lehden toimittajan Sid Hughensin kanssa. Mainettaan hän kasvattaa myös olemalla poliisisarjan neuvonantaja. Korkeasta moraalista Jackia ei voi kehua, sillä hän ilmiantaa työtoverinsa pelastaakseen nahkansa poliisiasemalla tapahtuneen rasistisen pahoinpitelyn jälkeen.
Jack siirretään pois huumeyksiköstä ja hän saa muiden tavoin tehtäväkseen tutkia Nite Owl –kahvilan verilöylyä, jossa yksi poliisi sai surmansa. Jack on kuriton poliisi, ei noudata sääntöjä eikä pidä uudesta tehtävästään. Tutkiessaan verilöylyä hän tajuaa olevan kyse paljon isommista kuvioista kuin vain satunnaisesta ammuskelusta baarissa.
Tutkimus vie Jackin mennessään. Hän löytää uudestaan identiteettinsä poliisina, joka haluaa löytää totuuden ja saada rikolliset vastuuseen teoistaan. Siksi juuri Jack ensimmäisenä tajuaa, kuka on kaiken takana. Valitettavasti asia valkenee hänelle väärässä seurassa ja kaiken junaillut Dudley Smith ampuu hänet.
L.A. Confidentialissa ei ole kyse pelkästään Jackista. Myös poliisit Ed Exley ja Bud White joutuvat pohtimaan suhdetta työhönsä ja itseensä tutkiessaan Nite Owlin verilöylyä.
L.A. Confidential on yksi ehdottomista suosikeistani kaikista elokuvista, eikä vähiten upean näyttelijätyönsä takia. Guy Pierce tekee varmaan parhaan roolinsa Ed Exleyna ja Russell Crowe on loistava Bud Whitena puhumattakaan Kim Basingerista Lynn Brackenina. James Cromwellin rooli vallanhaluisena ja häikäilemättömänä poliisipäällikkönä on erittäin vakuuttava.
Elokuvan rytmitys tuo mieleeni toisen upean elokuvan. John Fordin ohjaama My Darling Clementine on luultavasti parhaiten rytmitetty elokuva, jota katsoessani tunnen olevani soljuvassa vedessä. Sitä paitsi Henry Fondan rooli Wyatt Earpinä on todella katsomisen arvoinen.
L.A. Confidential perustuu James Ellroyn samannimiseen romaaniin. Luin kirjan elokuvan innoittamana. Vaikka teos on hieno, se ei antanut minulle samanlaista nautintoa kuin Curtis Hansonin ohjaama elokuva.
25. heinäkuuta 2010
23. heinäkuuta 2010
Ja jos vielä kyselet, kutsun vartijan!
Kävin tyttären kanssa työvoimatoimistossa. Toivottavasti se oli viimeinen kerta, kun hänen tarvitsi siellä asioida. En saanut selville, mitä siellä tehdään, mistä niille ihmisille maksetaan palkkaa. Ainut apu, jonka tyttäreni on sieltä koko aikana saanut, on ollut kehotus hakeutua työharjoitteluun.
Hän teki työtä käskettyä ja oli kaksi kuukautta työharjoittelussa ja piti siitä kovasti. Tosin työvoimatoimisto onnistui sotkemaan sen asian muutaman kerran. Ensin ne antoivat lausunnon Kelalle työharjoittelusta ja oikeudesta päivärahaan sinä aikana ja laittoivat lausuntoon väärät päivänmäärät. Ihmettelimme näin huolimatonta työntekoa ja korjasimme virheen.
Työharjoittelun loputtua tyttäreni sai lausunnon, ettei ole oikeutettu mihinkään tukeen, koska ei ollut ilmoittautunut työnhakijaksi viimeisenä työharjoittelupäivänään. Lausunnossa mainittiin, että se on tuotettu automaattisesti työhallinnon asiakaspalvelun tietojärjestelmässä, päiväys oli ennen työharjoittelun päättymistä. Tämäkö palvelua?
Sen jälkeen Kela ilmoitti, että tyttäreni on ollut luvatta poissa työharjoittelusta useita päiviä ja että se harkitsee päivärahan peruuttamista niiltä päiviltä. Siis mitä? Toki tyttäreni oli ollut sairas, mutta hän noudatti tarkasti työpaikan käytäntöjä ja teki kaikesta asianmukaiset selvitykset.
Tyttäreni sai kopiot näistä selvityksistä ja meni niiden kanssa työvoimatoimistoon. Se ei heille riittänyt, harjoitteluajan esimieheltä tarvittiin vielä kirjallinen lausunto työpaikan käytännöistä ja että tyttäreni oli niitä noudattanut. Sen lisäksi työvoimatoimistosta oli soitettu työharjoittelun esimiehelle.
Kävi ilmi, että työvoimatoimisto oli pyytänyt listausta poissaoloista. Siihen esimies oli kiltisti listannut kaikki poissaolot. Työvoimatoimiston pyynnössä ei ollut kerrottu, että kyse oli luvattomista poissaoloista. Ehkä kaikkien tulisi tuntea heidän käytäntönsä.
Viimeisin tapaaminen alkoi siten, että tyttärelleni työnnettiin eteen paperi, jossa ilmoitettiin, ettei hän ole oikeutettu mihinkään tukeen. Tyttäreni pyysi perustelua, mutta sitä ei työvoimatoimiston ihminen osannut sanoa. Kun tyttäreni kertoi saaneensa opiskelupaikan Oslon yliopistosta, tämä ihminen vain kysyi oliko tyttäreni hakenut kolmeen vaihtoehtoon yhteishaussa.
Tyttäreni kysyi uudestaan perusteluja mielivaltaiseen kohteluunsa. Virkailija sanoi, että hän on ihan jumissa, ei tiedä, ei pysty auttamaan. Ja jos vielä kyselet, kutsun vartijan!
Ehkä virastossa, jossa palvellaan ihmisiä automaattisesti tuotetuin lausunnoin, ei olla totuttu kysymyksiin. Tyttäreni oli niin hankala asiakas, että toinen virkailija tuli paikalla ensimmäisen lähdettyä pois huoneestaan, ehkä hakemaan vartijaa. Tämä toinen sanoi varaavansa seuraavan ajan johtajalle, kun on niin hirvittävä asiakas.
Onneksi sitä aikaa ei tarvitse käyttää. Tyttäreni aloittaa ensikuussa opiskelut Oslon yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa.
Tyttäreni kohtelu työvoimatoimistossa on ollut asiatonta ja täynnä virheitä. Eikös se ole oikeusasiamies, jolle tällaisista valitetaan?
Hän teki työtä käskettyä ja oli kaksi kuukautta työharjoittelussa ja piti siitä kovasti. Tosin työvoimatoimisto onnistui sotkemaan sen asian muutaman kerran. Ensin ne antoivat lausunnon Kelalle työharjoittelusta ja oikeudesta päivärahaan sinä aikana ja laittoivat lausuntoon väärät päivänmäärät. Ihmettelimme näin huolimatonta työntekoa ja korjasimme virheen.
Työharjoittelun loputtua tyttäreni sai lausunnon, ettei ole oikeutettu mihinkään tukeen, koska ei ollut ilmoittautunut työnhakijaksi viimeisenä työharjoittelupäivänään. Lausunnossa mainittiin, että se on tuotettu automaattisesti työhallinnon asiakaspalvelun tietojärjestelmässä, päiväys oli ennen työharjoittelun päättymistä. Tämäkö palvelua?
Sen jälkeen Kela ilmoitti, että tyttäreni on ollut luvatta poissa työharjoittelusta useita päiviä ja että se harkitsee päivärahan peruuttamista niiltä päiviltä. Siis mitä? Toki tyttäreni oli ollut sairas, mutta hän noudatti tarkasti työpaikan käytäntöjä ja teki kaikesta asianmukaiset selvitykset.
Tyttäreni sai kopiot näistä selvityksistä ja meni niiden kanssa työvoimatoimistoon. Se ei heille riittänyt, harjoitteluajan esimieheltä tarvittiin vielä kirjallinen lausunto työpaikan käytännöistä ja että tyttäreni oli niitä noudattanut. Sen lisäksi työvoimatoimistosta oli soitettu työharjoittelun esimiehelle.
Kävi ilmi, että työvoimatoimisto oli pyytänyt listausta poissaoloista. Siihen esimies oli kiltisti listannut kaikki poissaolot. Työvoimatoimiston pyynnössä ei ollut kerrottu, että kyse oli luvattomista poissaoloista. Ehkä kaikkien tulisi tuntea heidän käytäntönsä.
Viimeisin tapaaminen alkoi siten, että tyttärelleni työnnettiin eteen paperi, jossa ilmoitettiin, ettei hän ole oikeutettu mihinkään tukeen. Tyttäreni pyysi perustelua, mutta sitä ei työvoimatoimiston ihminen osannut sanoa. Kun tyttäreni kertoi saaneensa opiskelupaikan Oslon yliopistosta, tämä ihminen vain kysyi oliko tyttäreni hakenut kolmeen vaihtoehtoon yhteishaussa.
Tyttäreni kysyi uudestaan perusteluja mielivaltaiseen kohteluunsa. Virkailija sanoi, että hän on ihan jumissa, ei tiedä, ei pysty auttamaan. Ja jos vielä kyselet, kutsun vartijan!
Ehkä virastossa, jossa palvellaan ihmisiä automaattisesti tuotetuin lausunnoin, ei olla totuttu kysymyksiin. Tyttäreni oli niin hankala asiakas, että toinen virkailija tuli paikalla ensimmäisen lähdettyä pois huoneestaan, ehkä hakemaan vartijaa. Tämä toinen sanoi varaavansa seuraavan ajan johtajalle, kun on niin hirvittävä asiakas.
Onneksi sitä aikaa ei tarvitse käyttää. Tyttäreni aloittaa ensikuussa opiskelut Oslon yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa.
Tyttäreni kohtelu työvoimatoimistossa on ollut asiatonta ja täynnä virheitä. Eikös se ole oikeusasiamies, jolle tällaisista valitetaan?
19. heinäkuuta 2010
Kesän väri
Lähdin tänään löytöretkelle. Kävelin tuttua reittiä, ensin Hietalahden torille ja sieltä Hietalahden laiturin, Telakkakadun ja Merikadun kautta Ursinin kalliolle. Meren kimmeltäessä sinisenä olin vakuuttunut siitä, että kesän väri on sininen. Tunnen suurta rauhaa ollessani veden äärellä, silloin en kaipaa minnekään. Hitaasti nautiskellen lämmöstä ja auringosta kävelin merenrantaa pitkin Kauppatorille.
Siellä leikin turistia. Katsoin kaikki hopeiset korvakorut ja kyselin hintoja. Kavahdin turkiskojuja ja niiden paljoutta. Kyselin mansikoiden ja herneiden hintoja, maistelin ja ostin. Silloin olin vakuuttunut, että kesän värejä ovat herneenpalon vihreä ja mansikan punainen.
Myöhemmin kaupassa ruokaostoksilla huomasin ostaneeni vihreää salaattia, tilliä ja kurkkua. Ihastellessani Ruoholahden vihreyttä tajusin vihreän olevan kesän väri.
Levittäessäni after sun –voidetta punaisena kirvelevälle iholleni sen päätin. Kesän väri on punainen.
Siellä leikin turistia. Katsoin kaikki hopeiset korvakorut ja kyselin hintoja. Kavahdin turkiskojuja ja niiden paljoutta. Kyselin mansikoiden ja herneiden hintoja, maistelin ja ostin. Silloin olin vakuuttunut, että kesän värejä ovat herneenpalon vihreä ja mansikan punainen.
Myöhemmin kaupassa ruokaostoksilla huomasin ostaneeni vihreää salaattia, tilliä ja kurkkua. Ihastellessani Ruoholahden vihreyttä tajusin vihreän olevan kesän väri.
Levittäessäni after sun –voidetta punaisena kirvelevälle iholleni sen päätin. Kesän väri on punainen.
17. heinäkuuta 2010
Kesäkodista kotiin
Ajattelin eilen moneen kertaan olevani liian vanha tähän touhuun. Muuttamaan kantamalla tavarat repussa, kasseissa ja laukuissa. Neljä kertaa lähdin kesäkodista kuormajuhdaksi naamioituneena.
Mitäpä muuta lomalaisella on kuin aikaa. Ystäväni ovat autottomia. Taksilla muuttaminen tuntui ikävältä, vaikka Silloin muutto olisi sujunut yhdessä hujauksessa. Sellainen ei sovi tyyliini. Muutoksen ja muuton täytyy olla konkreettisempi (ja hikisempi) tapahtuma.
Muuttamiseen meni koko päivä. Viimeisen kerran saavuin kotiin vähän ennen yhdeksää. Sysäsin kassit ja repun yltäni ja syöksyin kauppaan. Rankan päivän päälle suklaa ja jäätelö olivat välttämättömät – suihkun ja jalkakylvyn jälkeen.
Miten ihmeessä sitä muutettavaa oli kertynyt niin paljon? Useita käsilaukkuja, lukemattomasti kenkiä, kaksi kannettavaa, kaksi modeemia, kaksi kameraa, paljon vaatteita, aurinkorasvoja, pyyhkeitä, petivaatteita ja aikamoinen määrä puhtauteen ja kauneudenhoitoon liittyviä tuotteita. Olimme ottaneet mukaan lähes kaikki korvakorut, kymmenittäin. Onneksi ne eivät paljon painaneet tai vieneet tilaa. Astiainpesuaine, pyykinpesujauhe ja elintarvikkeet sen sijaan painoivat ja veivät tilaa.
Tänään menen hakemaan loput, muutaman vaatteen ja henkarit. Tsekkaan, olisiko noiden lisäksi vielä jotain jäänyttä, unohtunutta tai kadonnutta. Hyvin suurella varmuudella en aio siivota kesäkotia tänään. Teen sen sitten viileämpinä aikoina.
Jos kaiken muuttamisen keskellä olisin vielä joutunut hakemaan kissan, olisin saanut hepulin. Onneksi tyttäreni haki Oskun kotiin isänsä kanssa. Kiva kotiintulo kissalla, ensin kiskottiin karvoja (sormieni tarkkuus ei ollut hyvä) kahden punkin poistamiseksi ja sitten kasteltiin läpimäräksi ja pestiin jollain kissashampoolla. Siinä vaiheessa Osku kyseenalaisti kotiintulon ihanuutta ja esitti vastalauseensa kovaäänisesti.
Laihtunut kissa söi paljon, nukkui paljon, kehräsi paljon, puski otsallaan meitä ihmisiä ja kodin esineitä. Koti se on koti kissallekin, vaikka kesäkodissa olisi ollut kivaakin.
Kylpyhuoneremontti on lähes valmis. Seinät ja lattia kiiltelevät kaakeleissaan. Uusi kattolamppu, pesuallas ja peilikaappi näyttävät hyvältä. Niiden rinnalla vanha wc-pytty ja lämpöpatteri näyttävät kömmähdyksiltä. Sähköt toimivat ja pesukone pyörii. Kalusteista puuttuu vielä korkea kylpyhuonekaappi. Tehtaalla on kuulemma toimitusvaikeuksia. Vasta kaapin saavuttua kylpyhuoneremontti on täysin valmis.
Mitäpä muuta lomalaisella on kuin aikaa. Ystäväni ovat autottomia. Taksilla muuttaminen tuntui ikävältä, vaikka Silloin muutto olisi sujunut yhdessä hujauksessa. Sellainen ei sovi tyyliini. Muutoksen ja muuton täytyy olla konkreettisempi (ja hikisempi) tapahtuma.
Muuttamiseen meni koko päivä. Viimeisen kerran saavuin kotiin vähän ennen yhdeksää. Sysäsin kassit ja repun yltäni ja syöksyin kauppaan. Rankan päivän päälle suklaa ja jäätelö olivat välttämättömät – suihkun ja jalkakylvyn jälkeen.
Miten ihmeessä sitä muutettavaa oli kertynyt niin paljon? Useita käsilaukkuja, lukemattomasti kenkiä, kaksi kannettavaa, kaksi modeemia, kaksi kameraa, paljon vaatteita, aurinkorasvoja, pyyhkeitä, petivaatteita ja aikamoinen määrä puhtauteen ja kauneudenhoitoon liittyviä tuotteita. Olimme ottaneet mukaan lähes kaikki korvakorut, kymmenittäin. Onneksi ne eivät paljon painaneet tai vieneet tilaa. Astiainpesuaine, pyykinpesujauhe ja elintarvikkeet sen sijaan painoivat ja veivät tilaa.
Tänään menen hakemaan loput, muutaman vaatteen ja henkarit. Tsekkaan, olisiko noiden lisäksi vielä jotain jäänyttä, unohtunutta tai kadonnutta. Hyvin suurella varmuudella en aio siivota kesäkotia tänään. Teen sen sitten viileämpinä aikoina.
Jos kaiken muuttamisen keskellä olisin vielä joutunut hakemaan kissan, olisin saanut hepulin. Onneksi tyttäreni haki Oskun kotiin isänsä kanssa. Kiva kotiintulo kissalla, ensin kiskottiin karvoja (sormieni tarkkuus ei ollut hyvä) kahden punkin poistamiseksi ja sitten kasteltiin läpimäräksi ja pestiin jollain kissashampoolla. Siinä vaiheessa Osku kyseenalaisti kotiintulon ihanuutta ja esitti vastalauseensa kovaäänisesti.
Laihtunut kissa söi paljon, nukkui paljon, kehräsi paljon, puski otsallaan meitä ihmisiä ja kodin esineitä. Koti se on koti kissallekin, vaikka kesäkodissa olisi ollut kivaakin.
Kylpyhuoneremontti on lähes valmis. Seinät ja lattia kiiltelevät kaakeleissaan. Uusi kattolamppu, pesuallas ja peilikaappi näyttävät hyvältä. Niiden rinnalla vanha wc-pytty ja lämpöpatteri näyttävät kömmähdyksiltä. Sähköt toimivat ja pesukone pyörii. Kalusteista puuttuu vielä korkea kylpyhuonekaappi. Tehtaalla on kuulemma toimitusvaikeuksia. Vasta kaapin saavuttua kylpyhuoneremontti on täysin valmis.
11. heinäkuuta 2010
Kotikissa
Huomenna tulee neljä viikkoa siitä, kun muutimme kesäkotiin kylppäriremonttia pakoon. Ihana asunto, ihana kävelyreitti töihin. Kaikki on hyvin. Mutta yksi täältä puuttuu, Jean-Louis Huen sanoin:
Kissaton koti on kuin kalaton akvaario.
Siksi odotan kovasti remontin päättymistä ja kotiin pääsyä.
Käyn miltei päivittäin kotona. Katson postin, avaan telkkarin, yritän olla kuin kotona.
Remontin pölyt ja hajut tekevät kodistani vieraan. Vieraat miehet tulevat kotiini avaimillaan. On kuuma, mutta en voi vähentää vaatteitani. Olen kotonani kylässä, tarjoan itselleni kahvit, kerron kuulumiset. Sitten palaan kesäkotiin.
Odotan sitä että pääsen kotiin, että saan olla kotona. Odotan sitä, että saan kissan kotiin, sillä olen kotikissa.
Kissaton koti on kuin kalaton akvaario.
Siksi odotan kovasti remontin päättymistä ja kotiin pääsyä.
Käyn miltei päivittäin kotona. Katson postin, avaan telkkarin, yritän olla kuin kotona.
Remontin pölyt ja hajut tekevät kodistani vieraan. Vieraat miehet tulevat kotiini avaimillaan. On kuuma, mutta en voi vähentää vaatteitani. Olen kotonani kylässä, tarjoan itselleni kahvit, kerron kuulumiset. Sitten palaan kesäkotiin.
Odotan sitä että pääsen kotiin, että saan olla kotona. Odotan sitä, että saan kissan kotiin, sillä olen kotikissa.
6. heinäkuuta 2010
Näin se vaan on
Eilen työsähköpostiin tuli Viking Linen alennuskuponkeja Tallinnaan ja Tukholmaan. Olisi niin kivaa käydä molemmissa. Mutta kenen kanssa lähtisin? Alennusmatkat ovat ajalle 15.8.-22.12. On mahdollista, että tyttärelläni on silloin oma elämänsä jossain muualla.
Surukseni tajusi, että minulla ei ole matkakumppania. Jostain syystä kukaan ei halua olla kanssani. Se on kummallista. Olen älykäs, fiksu, mukavaa seuraa, hauska, myötätuntoinen, hyvä suustani ja avoin. Mikä siis mättää?
Ehkä on kyse minusta. Olen arka, vaikka sitä ei päällepäin uskoisikaan. Mieluummin olen yksin kuin yritän lähestyä toista ihmistä. Mutta ei se niin ole aina. Olen seurallinen, otan yhteyttä ihmisiin, hakeudun seuraan ja ehdottelen tapaamisia. Silti minulla ei ole ketään, joka lähtisi kanssani Tukholmaan, Tallinnaan tai nauttimaan yhdestä kylmästä oluesta.
Niinpä kiinnyn koneisiin. Eilen hyvästelin rakkaani, kun jätin sen tietokonehuoltoon. Uskomatonta, että se oli niin haikeaa. Miten pärjään ilman läppäriäni? Tuleeko se kuntoon vai joudunko ostamaan uuden? Urheasti sanoin läppärini vastaanottaneelle nuorelle miehelle: "Jos sen kovalevy on sökönä, kerro vain, kyllä minä sen kestän!". Onko muitakin, jotka suhtautuvat näin tunteellisesti koneisiinsa?
Ilman matkakumppania, ilman läppäriä. Ei ihme, että hikoilen mieluummin töissä. Kylmä olut töiden jälkeen kyllä maittaisi.
Surukseni tajusi, että minulla ei ole matkakumppania. Jostain syystä kukaan ei halua olla kanssani. Se on kummallista. Olen älykäs, fiksu, mukavaa seuraa, hauska, myötätuntoinen, hyvä suustani ja avoin. Mikä siis mättää?
Ehkä on kyse minusta. Olen arka, vaikka sitä ei päällepäin uskoisikaan. Mieluummin olen yksin kuin yritän lähestyä toista ihmistä. Mutta ei se niin ole aina. Olen seurallinen, otan yhteyttä ihmisiin, hakeudun seuraan ja ehdottelen tapaamisia. Silti minulla ei ole ketään, joka lähtisi kanssani Tukholmaan, Tallinnaan tai nauttimaan yhdestä kylmästä oluesta.
Niinpä kiinnyn koneisiin. Eilen hyvästelin rakkaani, kun jätin sen tietokonehuoltoon. Uskomatonta, että se oli niin haikeaa. Miten pärjään ilman läppäriäni? Tuleeko se kuntoon vai joudunko ostamaan uuden? Urheasti sanoin läppärini vastaanottaneelle nuorelle miehelle: "Jos sen kovalevy on sökönä, kerro vain, kyllä minä sen kestän!". Onko muitakin, jotka suhtautuvat näin tunteellisesti koneisiinsa?
Ilman matkakumppania, ilman läppäriä. Ei ihme, että hikoilen mieluummin töissä. Kylmä olut töiden jälkeen kyllä maittaisi.
2. heinäkuuta 2010
Nostalgiaa, melankoliaa ja fiilistelyä
Tänään kävellessäni töihin unohdin katsella upeita maisemia, auringossa kimmeltävää merta ja puiden vihreyttä. Olin uponnut musiikkiin. Sekoituksena musiikkia soittava ipodini oli tänään hyvällä päällä ja soitti vain fiiliksiini sopivia biisejä. Usein kärsimättömänä klikkaan seuraavaan biisiin ja sitä seuraavaan ja sitä seuraavaan eikä mikään tunnu hyvältä.
Siksi työmatka hyvän musiikin tahdittamana on nautinnollinen poikkeus. Puoleen tuntiin mahtuu paljon hyvää musiikkia, siksi en enää muista kaikkia kappaleita enkä soittojärjestystä. Mutta ainakin nämä antoivat minulle hyvä fiiliksen:
Pelle Miljoona: Hyvää yötä, maailma
Pelle Miljoona: Juokse villi lapsi
Pauli Hanhiniemen Perunateatteri: Joki
Pauli Hanhiniemen Perunateatteri: Kaipaan
Police: Invisible Sun
Turtles: Happy Together
Muistan vieläkin sen kutkuttavan jännityksen, kun ostin Moottoritie on kuuma –levyn sen ilmestymispäivänä. Olin koko kesän kuunnellut Pelleä ja ruotsalaista punkkia kesätyöpaikassani Ruotsissa. Sain työtoverini, tukholmalaispunkkarin, ihastumaan Pelleen niin paljon, että hän osti kaikki löytämänsä Pellen levyt.
Ryntäsin uuden levyn kanssa heti kotiin kuuntelemaan sitä. Mieletöntä, upeaa musiikkia, joka vei minut ekstaasiin. Sitten poikakaverini, joka oli mustasukkainen kaikesta, tuli kotiin ja tyynesti nosti neulan pois levyltä. Yhdessä emme levyä koskaan kuunnelleet. Nimikappaleen olen kuunnellut puhki ja hyvin harvoin se enää koskettaa. Mutta Hyvää yötä, maailma ja Juokse villi lapsi toimivat edelleen hienosti. Eikä pidä unohtaa itsetunnonnostatusbiisiä Olen kaunis!
Vuosia kävin Pauli Hanhiniemen Perunateatterin keikoilla, jotka olivat joka kerta upeita. Kaipaan on Perunateatterin parhaita ellei peräti paras biisi. Siksi on harmi, että Youtubessa siitä on vain suttuinen keikkaversio. Joki on Pauli Hanhiniemen Hotelli Sointu –ohjelmassa tekemä kappale, jonka Perunateatteri sovitti hieman raskaammaksi versioksi levylle ja vielä raskaammaksi keikoilla soitettavaksi. Toimi todella hyvin!
Policen Invisible Sun on muuten vaan hyvä. Se oli BBC:n kiellettyjen biisien listalla Pohjois-Irlannin tilannetta kommentoivan teksitnsä vuoksi.
Työapaikan oven avasin Turtlesin Happy Togetherin tahdittamana. No, olemmehan me olleet yhdessä jo 23 vuotta, joten kai me olemme onnellisia yhdessä. Silti Happy Together tuo aina mieleeni ajan, jolloin olin rakastunut luokkakaveriini. Voi sitä ujoutta ja kaipuuta! Ja toki suomennos Sä mikset mua huomaa sopi myös oikein hyvin nuoren tytön maailmaan.
Siksi työmatka hyvän musiikin tahdittamana on nautinnollinen poikkeus. Puoleen tuntiin mahtuu paljon hyvää musiikkia, siksi en enää muista kaikkia kappaleita enkä soittojärjestystä. Mutta ainakin nämä antoivat minulle hyvä fiiliksen:
Pelle Miljoona: Hyvää yötä, maailma
Pelle Miljoona: Juokse villi lapsi
Pauli Hanhiniemen Perunateatteri: Joki
Pauli Hanhiniemen Perunateatteri: Kaipaan
Police: Invisible Sun
Turtles: Happy Together
Muistan vieläkin sen kutkuttavan jännityksen, kun ostin Moottoritie on kuuma –levyn sen ilmestymispäivänä. Olin koko kesän kuunnellut Pelleä ja ruotsalaista punkkia kesätyöpaikassani Ruotsissa. Sain työtoverini, tukholmalaispunkkarin, ihastumaan Pelleen niin paljon, että hän osti kaikki löytämänsä Pellen levyt.
Ryntäsin uuden levyn kanssa heti kotiin kuuntelemaan sitä. Mieletöntä, upeaa musiikkia, joka vei minut ekstaasiin. Sitten poikakaverini, joka oli mustasukkainen kaikesta, tuli kotiin ja tyynesti nosti neulan pois levyltä. Yhdessä emme levyä koskaan kuunnelleet. Nimikappaleen olen kuunnellut puhki ja hyvin harvoin se enää koskettaa. Mutta Hyvää yötä, maailma ja Juokse villi lapsi toimivat edelleen hienosti. Eikä pidä unohtaa itsetunnonnostatusbiisiä Olen kaunis!
Vuosia kävin Pauli Hanhiniemen Perunateatterin keikoilla, jotka olivat joka kerta upeita. Kaipaan on Perunateatterin parhaita ellei peräti paras biisi. Siksi on harmi, että Youtubessa siitä on vain suttuinen keikkaversio. Joki on Pauli Hanhiniemen Hotelli Sointu –ohjelmassa tekemä kappale, jonka Perunateatteri sovitti hieman raskaammaksi versioksi levylle ja vielä raskaammaksi keikoilla soitettavaksi. Toimi todella hyvin!
Policen Invisible Sun on muuten vaan hyvä. Se oli BBC:n kiellettyjen biisien listalla Pohjois-Irlannin tilannetta kommentoivan teksitnsä vuoksi.
Työapaikan oven avasin Turtlesin Happy Togetherin tahdittamana. No, olemmehan me olleet yhdessä jo 23 vuotta, joten kai me olemme onnellisia yhdessä. Silti Happy Together tuo aina mieleeni ajan, jolloin olin rakastunut luokkakaveriini. Voi sitä ujoutta ja kaipuuta! Ja toki suomennos Sä mikset mua huomaa sopi myös oikein hyvin nuoren tytön maailmaan.
1. heinäkuuta 2010
Lisäydinvoimaa
Toivoin mahdottomia, kuvittelin liikoja, luotin ymmärrykseen. En halunnut uskoa, että hallituksen, teollisuuden ja Hesarin esittämät perustelut lisäydinvoiman tarpeellisuudesta ja turvallisuudesta ovat niin vakuuttavia. Koska minua ne eivät vakuuttaneet.
- Eduskunta antoi Teollisuuden Voima Oyj:lle luvan rakentaa ydinvoimalaitos äänin 120-72.
- Fennovoima sai lupansa äänin 121-71.
- Posiva Oy saa rakentaa käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituslaitoksen äänin 159-35.
Voi tätä surun päivää. Itku tuli, kun seurasin äänestyksiä verkossa.
29. kesäkuuta 2010
Ydinvoimakeskustelu eduskunnassa
Ydinvoimakeskustelua käydään parhaillaan eduskunnassa ja sitä jatketaan keskiviikkona 30.6. klo 12 alkavassa täysistunnossa.
Äänestykset torstaina 1.7. klo 10 pidättävässä täysistunnossa.
Istuntoja voi seurata verkossa.
Ota selvää, mistä on kyse:
M 2/2010 vp Valtioneuvoston periaatepäätös 6. päivänä toukokuuta 2010 Teollisuuden Voima Oyj:n hakemukseen ydinvoimalaitosyksikön rakentamisesta.
Äänestykset torstaina 1.7. klo 10 pidättävässä täysistunnossa.
Istuntoja voi seurata verkossa.
Ota selvää, mistä on kyse:
M 2/2010 vp Valtioneuvoston periaatepäätös 6. päivänä toukokuuta 2010 Teollisuuden Voima Oyj:n hakemukseen ydinvoimalaitosyksikön rakentamisesta.
28. kesäkuuta 2010
Diivaa tapaamassa
Kumman tyhjältä kesäkoti tuntuu ilman Osku-kissaa. Haen sitä katseellani ja olen näkevinäni siitä vilauksen sohvalla, tuolilla, sängyllä ja keittiön pöydällä. Mutta ei ole Osku sulostuttamassa elämäämme kehräämisellään ja turkkinsa pehmoisuudellaan.
Käymme usein katsomassa Oskua sen kesäkodissa. Kunnon diivan tavoin monen tunnin odottelun jälkeen Osku piipahtaa seurassamme muutaman minuutin. Silloin se kehrää äänekkäästi tyttäreni sylissä. Minun syliini se ei ehdikään, on jo kiire. Juoksemaan, makailemaan pensaan alla, väijymään kaikkea pientä liikkuvaa, olemaan harakoiden kiusattavana ja metsästämään!
Eilen saapuessamme Osku oli juuri lähdössä retkilleen. Meidät nähtyään se pysähtyi, epäröi ja tuli luoksemme. Muisti vielä keitä olemme. Innokkaana kaivoin kameran esille, nyt otetaan Oskusta kesäkuvat.
Kuvista tuli oudon valoisia. Tyttäreni ihmetteli, mitä säätöjä olin kameraan laittanut. Minä vannoin, etten ole sattunut mihinkään. Lopulta ilmeni, että olin onnistunut kiinnittämään objektiivin vaillinaisesti. Kyllä se pysyi kameranrungossa kiinni, mutta valo pilkisti välistä.
Onneksi Osku tuli parin tunnin jälkeen takaisin hellittäväksi ja kuvattavaksi.
Käymme usein katsomassa Oskua sen kesäkodissa. Kunnon diivan tavoin monen tunnin odottelun jälkeen Osku piipahtaa seurassamme muutaman minuutin. Silloin se kehrää äänekkäästi tyttäreni sylissä. Minun syliini se ei ehdikään, on jo kiire. Juoksemaan, makailemaan pensaan alla, väijymään kaikkea pientä liikkuvaa, olemaan harakoiden kiusattavana ja metsästämään!
Eilen saapuessamme Osku oli juuri lähdössä retkilleen. Meidät nähtyään se pysähtyi, epäröi ja tuli luoksemme. Muisti vielä keitä olemme. Innokkaana kaivoin kameran esille, nyt otetaan Oskusta kesäkuvat.
Kuvista tuli oudon valoisia. Tyttäreni ihmetteli, mitä säätöjä olin kameraan laittanut. Minä vannoin, etten ole sattunut mihinkään. Lopulta ilmeni, että olin onnistunut kiinnittämään objektiivin vaillinaisesti. Kyllä se pysyi kameranrungossa kiinni, mutta valo pilkisti välistä.
Onneksi Osku tuli parin tunnin jälkeen takaisin hellittäväksi ja kuvattavaksi.
27. kesäkuuta 2010
Summertime
Voi olla, että lapsena pidin juhannuksesta. Poltimme kokkoa, paistoimme makkaraa, yleensä järven toisella puolella. Kohtakalliolle matkasimme soutuveneellä. Yllättävän rentoja kuvia on kertynyt näistä lapsuudenjuhannuksista valokuvakansioihin.
Teininä vietin juhannusta Aulavalla. Voisin vannoa, että siellä esiintyi joka juhannus ajan kovin kotimainen bändi Hurriganes. Tsekkasin kerran asian Hurriganesin keikkakalenterista, eikä muistikuvani sen mukaan pitänyt paikkansa. Aion silti pitää muistoni.
Vanhempien ja kodin vetovoima on ollut juhannuksen aikaan suuri. Äitini syntymäpäivän osuminen juhannuksen aikoihin on vaikuttanut tähän suuresti. Opiskeluaikana vietin vain yhden juhannuksen kaupungissa. Joimme niin paljon ja hauskaa oli.
Tämän juhannuksen olen viettänyt Helsingissä. Ei ollut ensimmäinen kerta eikä siksi jääne. Pidän siitä, että kaupungissa minun ei ole pakko viettää juhannusta. Pidän autiommasta kaupungista, joka näyttää puhtaammalta ja raikkaammalta kuin tavallisesti.
Juhannuksen ainut ja oikea biisi on Janis Joplinin esittämä Summertime. Sitä kuuntelimme jo 70-luvulla juhannuksena ja jotenkin se liittyy erityisesti äitiin.
Teininä vietin juhannusta Aulavalla. Voisin vannoa, että siellä esiintyi joka juhannus ajan kovin kotimainen bändi Hurriganes. Tsekkasin kerran asian Hurriganesin keikkakalenterista, eikä muistikuvani sen mukaan pitänyt paikkansa. Aion silti pitää muistoni.
Vanhempien ja kodin vetovoima on ollut juhannuksen aikaan suuri. Äitini syntymäpäivän osuminen juhannuksen aikoihin on vaikuttanut tähän suuresti. Opiskeluaikana vietin vain yhden juhannuksen kaupungissa. Joimme niin paljon ja hauskaa oli.
Tämän juhannuksen olen viettänyt Helsingissä. Ei ollut ensimmäinen kerta eikä siksi jääne. Pidän siitä, että kaupungissa minun ei ole pakko viettää juhannusta. Pidän autiommasta kaupungista, joka näyttää puhtaammalta ja raikkaammalta kuin tavallisesti.
Juhannuksen ainut ja oikea biisi on Janis Joplinin esittämä Summertime. Sitä kuuntelimme jo 70-luvulla juhannuksena ja jotenkin se liittyy erityisesti äitiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)