Vihreässä Langassa 20.3.2009 oli Johan Ehrenbergin haastattelu. Hän on ruotsalainen vaihtoehtolehtien perustaja, äänekäs energiavaikuttaja ja sosialisti. Sosialismiaan hän perustelee sillä, että hän luottaa ihmisissä olevaan hyvään.
Ehrenbergin mukaan katkeruus tekee ihmisestä porvarin. Tällöin kaikki on jonkun muun vika ja "ihminen lakkaa olemasta luova voima". Myös Julia Cameronin kirjassa Tie luovuuteen katkeroituminen aiheuttaa luovuuden tukkeutumisen. Cameron myös painottaa että kaiken syyn vierittäminen toisen niskaan tekee ihmisestä riippuvaisen toisista ihmisistä ja heikon. Onko sitten niin, että vastuun ottaminen omasta elämästä tekee ihmisestä sosialistin?
Ehrenbergin mukaan porvarillisuuden voimanlähde on usko siihen, että kaikki ihmiset ovat valheellisia. Tällaisen vaikutelman itsestään on antanut mm. Ben Zyskowicz, joka useaan otteeseen on puhunut sosiaalitukien väärinkäyttäjistä. Heidän vuokseen sosiaalituet on pidettävä pieninä, koska siten estetään "sosiaalipummien" määrän kasvaminen. Puhumalla "sosiaalipummeista" lisätään ns. kunnon kansalaisen katkeruutta: minun palkkani, minun veroni ja tuo toinen saa rahaa tekemättä mitään. Toivon totisesti etten koskaan harhaudu ajattelemaan noin kateellisesti ja katkerasti.
Suomessa opetusministeri Henna Virkkunen esitti Helsingin Sanomien kuukausiliitteen haastattelussa, että "Sdp ja vasemmistoliitto ovat katkerien ihmisten puolueita. Ei hyväksytä sitä, että toiset ihmiset menestyvät". Virkkunen joutui pyytämään lausuntoaan anteeksi, vaikkakin se kuvastanee oivallisesti kokoomuslaista ajattelua.
Virkkusen mukaan Suomessa katkerista tulee sosialisteja ja Ehrenbergin mukaan heistä tulee Ruotsissa porvareita. Kumpikin määrittelee katkeruudella itselleen vastakohtaista poliittista suuntausta. Olin kuvitellut, että ihminen, oli sitten suomalainen tai ruotsalainen tai minkä maalainen hyvänsä, valitessaan poliittista suuntaustaan perustaa valintansa tunnetilan lisäksi esimerkiksi rationaaliseen pohdintaan.
Tai sitten politiikkakin on tunnetila.